Kesäiset terveiset

Onkin kulunut aikaa viime kerrasta, ei ole oikein ollut inspiraatiota päivitellä blogia, eikä kyllä aikaakaan ja voimia.

Poika heräilee edelleen öisin syömään, eikä nuku öisin kuin 9-10 tuntia, jos siis erehdyn liian kauan illalla valvomaan saan aamulla tuta. Päiväunia meillä nukutaan parit, 1-2,5 tuntia kerrallaan.

Joku kommenteissa jo aikaa sitten kyseli kuinka kiinteät ovat lähteneet sujumaan, vaihtelevasti sanoisin. Joitakin ruokia olemme "ajaneet" ruokavalioon pidempään, joitakin useampaan kertaan ja jotkut on hyllytetty toistaiseksi kokonaan. Vähitellen olemme kuitenkin onnistuneet lisäämään ruokia listalle ja syömiset ovat monipuolistuneet. Tällä hetkellä vatsa/ihovaivoja aiheuttavat ainakin peruna ja bataatti, myös kana aiheuttaa kovasti ilmaa vatsaan, mutta koska kanasta ei tule muita oireita olemme sitä välillä syöttäneet pojalle. Paljon on kuitenkin vielä kokeilematta. Viljoista pojalle tuntuu sopivat vain hirssi ja kaura, maissi ja riisi kelpaavat myös. Vehnään tuo reagoi jopa minun ruokavaliossani ja ruisleipä sai naaman, kaulan ja kädet näppyläiseksi.

Meno meillä onkin sitten hurjempaa. Poika oppi juuri kävelemään ja kävelee nyt 4 metriä käännöksillä aika kepeästi, tänään porki pehmopalikkaa kävellessään. Tokihan tuo kävellessään pyllähtelee edelleen paljon, mutta ikäisekseen (9,5kk) on tuo liikkeelle lähtö ollut ihan riittävää :) Myös kiipeily kiinnostaa ja jalka nouseekin mielellään äidin vaatekaapin alakorille ja kädet tavoittelee yhä ylemmäksi.

Poika on myös oppinut laittamaan renkaita tappileluun ja klonksauttelee luukkuja auki painellen ja tyrkkien vipuja. Muita mieluisia leikkejä on tiputella vaatteita lattialle ja nostella niitä taas takaisin ylös, keitellä ruokaa kauhalla ja kipoilla, kaadella äidin rakentamia torneja ja työnnellä taaperokärryä juosten :) Musiikki on myös alkanut enemmän kiinnostamaan, tiettyjen lelujen musiikin tahdissa "tanssahdellaan" ja välillä telkkarin/radion tahdissa on kiva hytkyä.

Meillä menee siis ihan mukavasti, etenkin jos opittaisiin nukkumaan yöt :) Ehkä meillä sitten nukutaan kokonaisia öitä, kun joskus lopetan imetyksen. Imetystä meinasin jatkaa vähintään sinne vuoteen, mutta en pidä kiirettä kyllä viel silloinkaan lopettamisella, saa olla aika pätevä lääkäri jos saa minut lopettamaan imetyksen, ruokavaliooni nojaten, ennen kuin itse tahdon :)

Blogin kohtalosta vielä muutama sananen.. En tiedä miten tämän kanssa käy, voi olla etten enää tämän jälkeen kirjoittele tai sitten kirjoittelen satunnaisesti, vain aika näyttää. En kuitenkaan usko, että tulen tänne kirjoittelemaan kovinkaan usein. Mutta, älä koskaan sano ei koskaan.. Jälleen seuraan tuota mottoani ja jätän blogin kohtalon avoimeksi :)
Hyvää kesän jatkoa kuitenkin teille kaikille!

Jarruja ja unta kiitos!

Voisko joku painaa jarrua ton pojan puolesta???

Meillä kontataan nyt jo hienosti ja lähdetään tutkimaan taloa ihan yksin. Sitten, kun kyllästyttää tullaan nykimään äidin lahjetta, tosin aika pitkään siinä menee ennen kuin kyllästyttää.

Ja jottei äidin elämästä jännitys loppuisi on poika ruvennut nousemaan tukea vasten seisomaan. On tuo jo kerran kokeillut kameraa tavoitellessa kävelläkin tukea vasten, mutta pyllylleenhän siinä mentiin. Niin ja toissa päivänä tuo hetken mietti ja asetteli kiivetäkseen sohvalle, miut onneks nyt sentään ei ainankaan vielä tuntunu keksineen kuinka se tapahtuu. Pitääkin muistaa ettei itse vahingossakaan näytä esimerkkiä, poika nimittäin on hyvin tarkkaavainen, konttaustakin hieman "opetettiin" näyttäen esimerkkiä ja tarkkana tuo katseli ja rupesi asettelemaan käsiään ja jalkojaan :)

Onhan se toki kivaa, et poika pääsee nyt itse liikkumaan, mut jos nyt kuitenkin eka hetken viel harjoittelis sitä tasapainoaan ennen kuin siirtyy taas kehittymisessä eteen päin tai kehittyis vaikka siten, et nukkuis kokonaisia öitä tai ees pidempiä pätkiä kuin kolme tuntia. Äiti kiittäis jos sais nukkua joskus hyvin.

Mälsä ja tylsä äiti

Äiti on tylsä ja mälsä. Äiti saa osakseen kiukun, kun isi lähtee töihin. Äiti saa osakseen kiukun, kun kupsahtaa nurin. Äiti saa osakseen kiukun, kun ei anna kääntyä ja kontata hoitopöydällä. Äiti saa osakseen kiukun jos ei älyä milloin halutaan olla sylissä, milloin lattialla. Äidille on hyvä kiukutella silloin, kun tuntuu siltä, että kiukuttaa tai harmittaa.

Meillä on opittu heittäytymään sylissä selkä notkolla selälleen ja kiukkuamaan, kun kiukuttaa tai harmittaa jokin asia.

Miksi minulle ei kerrottu, että vauva saa ensimmäiset kiukkukohtauksensa jo kuuden ja puolen kuukauden ikäisenä.. Vaikka kyllä tuo kiukku eilen vielä enemmän äitiä huvitti ja onneksi kaikki tämä kertoo myös siitä kuinka tärkeä, luotettava ja rakas äiti on :)

Ulkomailla hurmaten ja konttaillen

Ensimmäinen ulkomaamatka takana, tosin vain laivaristeily, mutta kivaa oli ja hyvin meni. Poika aloitti hurmaamisen jo terminaalissa ja jatkoi sitä koko matkan ajan, laivan mummot, papat, nuoret ja henkilökunta, kaikki käytiin läpi :) Vanhemmat taas nautti, etenkin minä, kun päästiin vähän irtautumaan vauva-arjesta. Toki aikaa vietettiin hieman enemmän hytissä, mutta se sopi meille. Niin ja viinaan ei koskettu, mutta ei olisi varmaan koskettu ilman poikaakaan, ei vaan ole meidän juttu, korkeintaan puolikas lasi viiniä ruuan kanssa. Seuraavaa matkaa jo suunniteltiin ja etenkin suunniteltiin matkaa sitten, kun olen lopettanut imetyksen ja saan syödä taas vapaasti, siihen toki menee vielä aikaa, mutta sitten joku päivä :)

Pojalta jos kysytään niin laivan kokolattiamatto saisi tulla kotiinkin, siinä konttaaminen oli paljon kivempaa kuin kotona liukkaalla laminaatilla. Kotona liikkuminen onkin siis vielä hieman rajoitetumpaa/vaikeampaa, mutta kyllä meillä siitä huolimatta tai ehkä jopa siitä johtuen kupsahdellaan ja lyödään päätä riittävän usein lattiaan. Tänään poika nousi polviseisontaan ottaen tukea isin repusta, mutta nurinhan se reppu meni ja vei pojan mennessään.. Onneksi äidin syli lohduttaa.

Huomenna koitan jaksaa siirrellä tavaroita turvaan pieniltä kätösiltä.

Kehitystä ja lääkäriä

On se hurjaa miten vauvat ja lapset kehittyy! Meillä on nyt opittu konttaamaan, vielä ei tosin kovin pitkää matkaa mennä yhtä soittoa, mutta koko ajan kehitytään. Lisäksi tänään opittiin kuinka konttausasennosta käydään istumaan yhdellä kädellä lattiaan nojaten. Toinen hammaskin ilmestyi eilen.

Kiinteitäkin meillä on syöty nyt jo parisen viikkoa ja testattu on bataattia, maissia, luumua, riisiä ja kesäkurpitsaa. Kaikki oli hyviä ekan päivän, mut seuraavana ja sitä seuraavana ei enää niin mielenkiintoisia. Ihaninta on ehkä kuitenkin se, kun tänään sai kesäkurpitsa"tikun" omaan käteen :)

Niin ja lastenlääkäri lupasi kirjoittaa reseptin soijapohjaiseen maidonkorvikkeeseen, vaikka koitankin jatkaa imetystä ainakin siihen vuoteen. Lisäks lastenlääkäri kirjoittaa lausunnon kelaan. Kesällä sitten vielä kontrolliaikaa lääkärille. Katsellaan sitten josko tällä pärjättäisiin hetkeksi, eikä muita alkergioita tulisi vastaan.. En tosin ole kovinkaan luottavainen sen suhteen, bataatti tuntui ainakin tuovan mukanaan pientä näppylää iholle.

Hammas suussa, pylly pystyssä

Reilu kolme viikkoa meillä on jo liikuttu, aluksi taaksepäin, nyt jopa välillä sentti tai kaksi kerrallaan eteenpäin. Kovasti tuo nytkyttelee, hypähtää ja koittaa kontata, käsiäkin jo joskus muistaa siirtää eteenpäin, välillä koitetaan edetä karhunkävelyllä, vaan vielä tarvitsee treenata.. Mutta ei sitä tiedä, huomenna tai kuukauden päästä meillä jo ehkä kontataan, jollei taas keksitä jotakin uutta harjoiteltavaa ennen kuin vanha on opittu. Niin vai puhkeaako ensiksi toinen hammas, ensimmäinen tulikin ilman itkuja, se pieni valkoinen ja terävä raita ikenessä.

25 faktaa minusta

Sain joskus kauan kauan aikaa sitten tälläisen haasteen Enkeleitä onko heitä-blogin Tiitulta. Aluksi en huomannut saaneeni haastetta, sitten kirjoitin vastaukset puhelimella, mutta koska linkittäminen ei sitä kautta onnistu en julkaissut ja nyt vihdoin muistin koneella ollessani tämän julkaista. Toivottavasti tästä nyt on sitten teille edes jotakin iloa :) Niin ja kiitos Tiitu!

1. Olen alle 160 cm pitkä pätkä
2. Rakastan banaanijugurttia, mutta koska olen laktoosi-intolerantikko se on minulle harvinaista herkkua
3. Tapasin mieheni netin kautta
4. En osaa ruotsia vaikka lapsestani tulee suomenruotsalainen
5. Sain ensimmäisen oman koiran alle kouluikäisenä
6. Nykyisin olen allerginen koirille
7. Rakastin jo lapsena graavialohta
8. Tykkään hirmuisesti kesäkeitosta ja maksalaatikosta
9. En saa aikaiseksi suunniteltua ja järjestettyä häitämme
10. Muutin mieheni luokse parin kuukauden tuttavuuden jälkeen
11. Innostun ja hurahdan helposti asioihin/harrastuksiin, mutta menetän myös helposti alkuhuuman jälkeen mielenkiintoni. Tästä seuraa joskus suuriakin rahanmenoja asioihin/tavaroihin jotka jäävät lopulta lähes käyttämättä
12. Tämä blogi ei ole ensimmäinen blogini ja tuskin myöskään viimeinen
13. Pelkään hämähäkkejä
14. Kotimme on sisustettu pelkistettyyn tyyliin vaikka hukummekin tavaraan :)
15. Olen hamstraaja vaikka vihaan hamstrausta :)
16. Haaveilen perhepäivähoitajan työstä
17. Olen perfektionisti ja julma itselleni
18. Haaveilen (haaveilemme) jo uudesta talosta vaikka tämäkin valmistui vasta alle kaksi vuotta sitten
19. Olen pihi vaikka tuhlaankin aina kaikki rahani
20. Jätän lähes kaiken kesken minkä aloitan
21. Inhoan sotkua, mutta jätän kaiken levälleen
22. Minulla on maailman paras mies, empaattinen, avulias, rakastava, kohtelias, lämmin, herkkä, miehekäs jne :)
23. Olen ensimmäistä kertaa kihloissa vaikka ikää onkin piirun vajaa neljäkymmentä
24. Ihmiset arvioivat minut korkeintaan kolmekymppiseksi
25. Sisälläni asuu ikuinen kakara :)

Oliko jotakin yllättävää? :)

Kiinteät on aloitettu

Meillä on aloitettu kiinteät, bataattia näin alkuun. Muutama päivä jäi vajaaksi kuudesta kuukaudesta, mutta koska poikaa syöminen kiinnosti, en viitsinyt enää enempää odotuttaa, etenkään kun syöttötuolissakin jo pystyy itse istumaan. En tosin kysynyt neuvolasta lupaa istuttamiselle, mutta eihän ne tiedä jos en kerro ;) Niin ja vielä en tosin ole varma saako poika tuosta bataatista hieman punoittavan ihon, eilen näytti siltä, tänään taas ei.

Poika kuitenkin tykkää, kun saa äidin muussaamaa herkkua omin nyrkein suuhunsa laittaa. Siitä päätellen mitä vaipasta kurkistaa, on tuo myös saanut jotain syötyäkin, vaikka ruokailun päätteeksi keittiön pöydän ympäristö äiteineen onkin hyvin oranssi :) Myös vettä poika hörppii aterian päätteeksi mielellään, suuttuu jos yritän mukia pois ottaa. Vesi tosin valuu alahuulen kautta rinnuksille ja lattialle, nokkamukista ehkä paremmin onnistuisi, mutta poika puree nokkaa.

Seuraavaksi meinasin kokeilla maissia, sitten ehkä banaania tai kesäkurpitsaa. Voiko muuten näin pienelle (6kk) syöttää riisiä, sopiiko se ensimmäisiksi ruuiksi?

Minkä ikäisenä teillä aloitettiin kiinteät? Millä tyylillä teillä aloitettiin syöminen/syödään nyt, lapsi itse paloja, lapsi itse soseita, syöttäen soseita, vai yhdistellen tai jollain muulla tyylillä? Kaupan valmiita vai itse tehtyjä? Miten hienona, paloina, haarukalla vai koneella soseutettuna? Alusta lähtien joka päivä? Kuinka nopeasti teillä siirryttiin useampaan ateriaan päivässä? Kuinka nopealla tahdilla kokeilitte uusia ruokia? Millä ruuilla aloititte, ensimmäinen, toinen, kolmas, neljäs, viides? Milloin kokeilitte riisiä, viljoja, lihaa, kalaa?

Maitoaltistus ja iho

Maitoaltistuksessa käytiin, testi meni hyvin eikä poika saanut sairaalassa oireita. Kotona illalla iho hetken hieman punoitti paikoitellen, mutta muuten kunnossa. Seuraavana aamuna söin muutaman siivun juustoa. Samana iltana poika jo oirehti, kakka vihreää ja iho punainen paikoitellen. Joten, päivän tauko ja taas kokeilua.. Kyllä se nyt vaan niin on, että meidän poika on maitoallergikko vaikkei ihotesti ja verikoe sitä näyttäneetkään. Eli varmoja allergianaiheuttajia on ainakin maito ja kananmuna, joka näkyi sekä ihotestissä, että verikokeessa. Saapi nähdä mitä muita allergioita viel tulee vastaan..

Meillä on nyt muuten kokeiltu pojan iholle vaikka mitä, kortisoni on toistaiseksi ainoa joka saa ihon kuntoon. Ja heti, kun kortisoni lopetetaan, iho taas menee rikki ja kutiaa. On koitettu vaikka mitä öljyjä ja voiteita, vaikka kenen suosituksesta, vaan ei auta, pahemmaksi menee ja aina palataan vanhaan. Nyt on taas uusi kokeilu menossa, saapi nähdä miten käy. Mahdollista on toki myös se, että ruokavaliossani on edelleen jotain johon poika reagoi ihollaan, mutta enpä tiedä enää mitä se olisi, olen koittanut jo lähes kaikkea. Ehkä se tulee vastaan sitten, kun poika törmää siihen kiinteissä, mutta jää ehkä silti lopulta arvoitukseksi.

Jumppaa pumppaa

Viisi kuukautta tuli täyteen jo aikaa sitten, pian tulee täyteen jo kuusi kuukautta.

Yöt nukutaan surkeasti vieläkin, tissiä tarvitaan usein. Alkuyöstä tosin joskus nukutaan neljä tuntia ilman, mutta sitten se riemu repeää ja tissiä saa työntää suuhun joskus jopa puolen tunnin välein. Kävelevänä tuttina on hieman väsyttävää olla. Mutta, koska toinen vaihtoehto on vielä huonompi, niin tällä mennään.

Imetystä me siis jatkamme vieläkin, eikä meillä kiinteitä ole aloitettu. Ensi viikolla käydään lääkärissä maitoaltistuksessa ja ollaan ehkä astetta viisaampia taas.

Viikonloppuna oltiin ukin luona käymässä ja poika oppi siellä hivuttautumaan takaperin. Eihän tuo toki sitä itse vielä tajua, mutta sentti sentiltä tuo jumppaillessaan liukuu taaksepäin. Harmi on kova, kun lelut "karkaa" ulottumattomiin :) Poika siis nostaa vatsaansa irti lattiasta ja siinä alas mennessään onnistuu työntämään itseään sentin tai kaksi taaksepäin.

Tuon vatsajumpan alettua on taas navan ympäri pyöriminen hieman rauhoittunut, vaikka tällä kertaa ei olekkaan kokonaan vanha taito loppunut, kun uusi on astunut kuvioihin. Vatsalta selälleen kääntyminenkin on palannut, tosin hyvin vähäisenä. Toisinpäin tuo on kääntynyt vain kerran, kun työnsi vauhtia isänsä vatsasta.. Sitä ei siis oikeasti edes lasketa :)

Köh, köh

Meillä asustelee täällä yksi napansa ympäri pyörivä kieli jumppailija, jolle on iskenyt paha virkayskä :)

Pieni mies harjoittelee kovasti kuinka vatsallaan ollessa voi kurotella sivuilleen pyörimällä napansa ympäri. Tosin viime päivinä nämäkin harjoitukset ovan olleet hieman laiskanlaisia, ehkä siksi, että on pitänyt hauskuuttaa itseään yskimällä tai työntämällä kieltä ulos milloin milläkin mutkalla :)

Muutama päivä sitten, kun vielä navan ympäri pyörittiin enemmän, niin harjoiteltiin myös viemään jalkoja varsan alle. Vaan nyt ei se enää kiinnosta, on paljon tärkeämpääkin.. Yskiä, jumpata kieltä ja seistä, hyppiä ja "kävellä" kainaloista kiinni pidettäessä. Vastaavasti meillä kävi myös masulta selälleen kääntymisen kanssa. Pari-kolme viikkoa sitten poika keksi kuinka masulta käännytään selälleen ja teki sitä monta kertaa päivässä viikon verran, sitten eräänä päivänä kiinnostus lopahti ja nyt täällä ei olle parin viikon aikana käännytty kuin kerran.

Miksihän tuo ei malta opetella kunnolla noita taitojaan, kun aina pitäisi siirtyä jo seuraavaan, jo ennen kuin edellinen on kunnolla hanskassa.

Lääkärissä

Meillä oli tällä viikolla aika lastenlääkärille niiden allergioiden vuoksi. Kerrankin ja vihdoinkin joku ottaa asian hoitaakseen, eikä vain totea "tuo on ihan normaalia", "vauvan kakka nyt on välillä vihreää", "kyllä se siitä". Ihanaa, kun vihdoin asian eteen alkaa tapahtua. Nyt testattiin ihotestillä yleisimpiä allergiaa aiheuttavia ruoka-aineita, vain kananmuna jäi kiinni tässä testissä, vehnäjauho värähti, mutta ei riittävästi. Lisäksi otettiin verikoe, jonka avulla selvitetään lisää allergian aiheuttajia ja katsotaan muutenkin hieman yleistä verenkuvaa. Ja reilun viikon päästä mennään osastolle maitoaltistukseen, sen jälkeen mahdollisesti ainakin viljat ja muita altistuksia hieman sen pohjalta mitä verikoe kertoo. Toistaiseksi jatkan siis edelleen samalla dietillä, eikä poikakaan siten aloita kiinteitä ainakaan toistaiseksi. Meidänhän tarvitsee tuon altistuksen jälkeen seurata mahdollisia oireita viikosta kahteen ja siksi pitää jatkaa muuten samalla ruokavaliolla.

Itsehän epäilin tuota kananmunaa jo valmiiksi. Mutta, olen epäillyt myös kalaa, sitruksia ja ehkä myös mansikkaa, joten jännityksellä odotan mikä tulee mahdollisesti olemaan näiden tulos, jos niitä päästään testaamaan sairaalan toimesta.

Tällä hetkellähän olen poistanut ruokavaliostani seuraavat:
Kananmuna, viljat, maito, kala, sitrukset ja mansikka. Lisäksi välttelen ilmaa aiheuttavia, esim. sipulit, kaalit, sienet, papu, herne, suklaa. Ainoa papu jota syön on soijatuotteet, enkä koe niiden aiheuttavan ongelmia. Ja kyllä, minulle riittää syötävää kaikesta välttelemisestä huolimatta :) Asennetta ja mielikuvitusta tämä toki vaatii, mutta nyt, kun näkee pojassa muutoksen niin voisin jatkaa tätä vielä vaikka kuinka pitkään.

Käytiin muuten myös neuvolassa ja sekään ei nyt suuremmin kommentoinut kiinteiden aloittamisesta ja siitä kuinka tärkeää se muka olisi aloittaa 4-5 kk ikäisenä, pienen maininnan hän hiljaa sanoi, mutta jätti sen siihen. Ilmeisesti lääkärireissumme sai hänetkin hiljaiseksi ;)

Ei muuten ole ihan vaivatonta istua oma poika sylissä, tiukassa otteessa, kun kaksi labrarouvaa ottaa isolla neulalla verta pojan kyynärtaipeesta, toinen pitää kiinni ja toinen pistää.. Kyllä siinä meinasi itku päästä äidiltäkin :(

Surua ja kyyneliä

Meidän perheessä on ollut hieman raskas viikonloppu ja alkuviikko. Viime viikon lopulla jouduimme lopulta tekemään päätöksen jättää hyvästit rakkaalle perheenjäsenellemme, rakas koiramme alkoi olla jo hyvin sairas ja tietenkin vanha. Päätös ei ollut helppo, mutta vielä vaikeampaa oli elää ja odottaa koko viikonlopun yli.. Vaikeinta oli tietenkin jättää hyvästit ja katsoa, kun toinen lähtee pois :'(
Ikävä on vieläkin valtava ja jo pelkkä asiasta kertominen saa kyyneleet silmiin. Eilen jouduin käydä eläinlääkärissä hoitamassa uurna asiaa ja jo kotoa lähtiessä tärisin, matkalla kaupunkiin kurkkua kuristi, itketti, oksetti ja oli pala kurkussa. Meinasin joutua soittamaan miehelleni, että hän saisi kuitenkin hoitaa uurna asian, mutta onnistuin jotenkin "kivettämään" itseäni sen verran, että sain sen melkein kunnialla hoidettua. Kotona loppu päivä tosin meni tiuskiessa ja lopulta tunnistettuani syyn tiuskimiselle itkun miehen olkapäätä vasten.

Kiitos rakas koiramme näistä ihanista vuosista, olet maailman paras koira, kiltti ja äärettömän viisas, hieno tyttö! Me kaikki rakastetaan sua ja meillä on valtava ikävä sua! Kotona on niin kovin hiljaista ja tyhjää ilman sinua, ei kuulu kynsien rapinaa, ei kuorsaustasi, eikä kukaan koita kerjätä, kun syön. Niin monta kertaa käyt mielessä päivän aikana.. Illalla, kun ovi lukitaan, ruokaa laittaessa, kun jotakin tippuu lattialle, jugurttipurkin tyhjennettyä, nukkumaan mennessä.. Arkipäivän hetkiä ja paljon hyviä muistoja, rakkautta.

Muista rakas koirani mitä sanoin viimeisillä hetkilläsi.. Me nähdään vielä!

Farkut ja makkarat

Tilasin ennen joulua itselleni uudet farkut, kun kyllästyin pitämään raskausfarkkuja. Pesin housut, käytin muutamia kertoja ja totesin liian isoiksi. Tilasin uudet housut, kokoa pienemmät.. Pesin, käytin.. Totesin liian isoiksi. Tilasin kolmannet housut, jälleen kokoa pienemmät. Kaikki nämä farkut ovat muuten samaa mallia. Nyt minulla on kahdet liian isot ja yhdet sopivat. Onneksi varastosta löytyi lisää farkkuja, nimittäin niitä jotka menivät juuri ja juuri jalkaani ennen raskaaksi tulemistani.

Eilen sain pujotettua vihdoinkin vasempaan nimettömääni kihlasormuksen, ilman järkkyä ahdistusta, sormen ahdistusta :)

Raskauden jälkeinen painon pudotus on ollut muutenkin jännä juttu. Minulla on kasvot kaventuneet ja muutenkin kroppa näyttää hoikemmalta, vaan vaaka näyttää edelleen pari kiloa enemmän kuin juuri ennen positiivista testiä. Tosin kilon tai kaksi vähemmän kuin muutama kuukausi ennen raskaaksi tuloa. Ehkä nuo ylimääräiset pari kiloa ovat rinnoissa ja tuossa taisteluarven päällä roikkuvassa makkarassa.

Kuulumisia pitkästä aikaa

Tiia tuossa kerkisi jo kyselemään mitä meille kuuluu, kiitos Tiia siitä, ihanaa kun joku kaipailee :)

Meille kuuluu ihan hyvää. Viime kertainen paska mutsi kiukuttelu meni parissa päivässä ohi ja nyt on äiti taas kelvannu hyvin. Välillä äiti jopa melkein toivoo ettei ihan niin hyvin kelpais, poika, kun mielummin olis vaan sylissä viihdytettävänä kuin esim lattialla. Onneksi nyt sentään välillä hetken viihtyy lattialla tai sitterissäkin.

Mitäpä meille muuta, arki menee samalla rutiinilla eteenpäin. Poika on ruvennu nukahtamaan vaunuihin jo ennen kuin saan harson viritettyä eteen, saati omia vaatteita päälleni. Siksipä äidin lenkkeily onkin jäänyt, poika kun tulee vain tyrkättyä vaunuissa ulos.

Poika on myös kellahtanut pari kertaa varsalta selälleen, eilen viimeeksi hoitopöydällä äidin rasvatessa toista jalkaa. Molemmat kellahdukset on ollu kyllä vahinkoja ja eilinenkin hieman avitettu, mutta kyllä tuo jo vatsallaan ollessaan kurottelee sivuilleen ja keikkuu siihen malliin, et seuraava vahinko voi tulla piankin.

Sylissä tuo muuten istuu jo hetkiä ilman tukeakin, keikahtaa kyllä vielä herkästi, mutta sopivassa montussa istuessa saattaa tovinkin olla pystyssä etenkin jos tapittaa jotakin keskittyneesti :)

Poika keksi eilen vihdoin peukalonsakin, vaikka eipä tuo sen syömistä vieläkään oikein osaa, mutta harjoittelee. Aikaisemmin meni aina etusormi ja keskisormi suuhun tai välillä melkein koko nyrkki, jollei kaksikin :)

Torstaina me kävimme pojan kanssa myös ekaa kertaa kerhoilemassa ja kivaa oli. Äiti sai höpötellä muiden äitien kanssa ja poika sai seurailla lapsia ja aikuisia. Kerhon jälkeen nukuttiinkin yli viusi tuntia päikkäreitä, eikä tiedä kuinka pitkään olis nukkunu jos ei olis ruvettu herättelemään. Oi jospa toi joskus nukkuis äisinkin noin pitkän pätkän.. Tällä hetkellä pisin pätkä on maksimissaan 3,5 tuntia.

Yleensä meidän yö menee kaavalla: unille 22.00, syöttö 0.20, 3.20, (4,00), 5.00, 6.00, 7.00 ja herätys 8.00. Tuolla jonkun syötön aikaan saattaa välillä tulla kakka, tänään se tosin tuli 7.00 ja herättiin silloin samalla. Usein pojan potkiminen ja muu levottomuus alkaa myös viimeistään tuossa 5.00, usein jo 4.00. Osa noista aamun syötöistä tosin on tissillä tutittelua, osalla taas syödään kunnolla. Nyt tosin on menossa jonkinlainen tankkauskausi ja poika tankkaa niin päivällä kuin yölläkin.

Kiinteitä ei olla viel aloitettu vaikka poika jo kovasti tavoittelee meidän ruokia sylissä istuessaan. Mun äiti sille tosin antoi riisin jyvän ja salaattia lupsuteltavaksi, niin ja raakaa porkkanaa, josta poika taisikin saada allergisenreaktion ja mummi huutia äidiltä. Ei antanu mummi pojalle sen jälkeen enää ruokia maisteltavaksi. En minä mummille alunperinkään lupaa antanut, ihan omalla luvalla meni soheltamaan :( Saapi nähdä miten vielä mummin kanssa asioista kättä väännetään, viimeeks ennen porkkanaepisodia tuo oli esim sitä mieltä ettei se nyt haittaa vaikka pienelle jäätelöä vähän antaa ja vaikka minä sanoin ettei anneta niin mummi väitti ettei se haittaa vaikka harvoin antaa.. Ensinnäkin me olemme pojan vanhemmat, me päätämme milloin pojalle ruvetaan sokeria syöttämään. No, eipä sitä viel tiiä syökö tuo tavallista jäätelöäkään, maitoaltistus on ens kuun alussa.

No niin, ei tän pitäny mennä mummista rutisemiseksi :)

Poika kasvaa hurjasti, nyt on jo osa vaatteista 74:sia, tosin Lindexin, nehän on tunnetusti ainakin sen numeroa pienempiä. Hoikahkona mä itse kuotenkin pitäisin tuota poikaa, ei liian laihana vaan sopusuhtaisena, posket tosin hieman pullottaa, mut niin kaikilla vauvoilla :) Bodeista meille ekana käy lyhyeksi hihat, sitten heti perään selkä, muuten ne saattaa jopa olla joskus viel jopa hieman löysiä. Housukoko laahaa ainakin sen yhden koon perässä bodeja, nytkin taitaa olla viel muutamar 62:sen housut käytössä, tosin niistä taitaa pian olla aika luopua.

Eipä tänne taida sen kummempia kuulua, poika vetää sikeitä vieressä ja taitaa pian alkaa heräilemään, joten äitin on aika lopetella :)

Paskan mutsin kurja fiilis

Meillä on ollut nyt parin päivän ajan paska äiti.. Joko se tässä iässä alkaa? Mä en ole toipunu vielä niistä ensimmäisistä paska äiti kuukausistakaan, miten mä tän jaksan??

Poika on kiukunnut minulle lähes kaikesta, minun seurani ei tunnu aina kelpaavan ja erityinen raivon aihe on äiti ja tissi. Isi meillä kyllä saa hymyn ja nauruja, äidille hymyillään silloin kun äiti ei katso, mutta kun katsoo niin käännetään pää pois. Monta huutoa päivässä ja monta tuntia syömättä, kun ei sitten millään kelpaa. Poika itkee kyyneleitä ja äitikin melkein itkee kyyneleitä, ainakin salaa yksin ollessaan nielee niitä.

Mistä tämä johtuu? Onko tää joku vaihe? Millon tää menee ohi? Liittyykö tää jotenkin omaan sänkyyn opetteluun? Liittyykö tää jotenkin ilmavaivoihin? Liittyykö tää jotenkin vyöhyketerapiaan? Loppuis jo, mistä ikinä johtuukaan!

Asiantuntijat ja kiinteät

Meillähän ollaan pian kolme ja puoli kuukautta ja joidenkin ohjeiden mukaan voisimme pian aloittaa kiinteiden maistelun. Tästä johtuen asia pyörii siis minun mielessäni aika usein, etenkin kun olen itse edelleen dietillä eikä pojan vatsa ole kunnossa vieläkään. Myös huonosti nukutut yöt saavat asiaa pohtimaan, puolesta ja vastaan.. Kiinteät täyttäisi vatsan paremmin, mutta mahdollisiin allergioihin törmätessä menisi yöunet ehkä kokonaan.

En siis oikein tiedä mikä olisi paras tapa lähestyä asiaa. Sormiruokailu kiinnostaa, lusikalla pakko mättäminen ei. Neuvola sanoo et viimeistään viiden kuukauden kohdalla pitää aloittaa maistelu, mieluiten neljän kuukauden, yksi perustelu oli et tottuu lusikkaan. Osa suosituksista ja neuvolaista suosittelee kuitenkin puolen vuoden täysimetystä. Sairaalassa lääkäri sanoi et puoli vuotiaan pitäisi syödä jo kaikkea, siksi maistelu pitää aloittaa neljä kuukautisena, viimeistään viisi. Vähemmästäkin tässä äidin pää menee pyörälle, auttakaa nyt mua :)

Miten teidän muiden neuvoloissa neuvotaan aloittamaan kiinteiden syönti?
Mitä mieltä olette itse asiasta?
Onko ketään jonka neuvolassa neuvottiin täysimettämään kuusi kuukautta?
Tietääkö joku miksi joidenkin asiantuntijoiden mielestä lapsen pitäisi jo kuusi kuukautisena syödä kaikkea ja siksi aloittaa kiinteiden maistelu viimeistään viisi kuukautisena, mielummin neljä kuukautisena?

Meillä osataan

Lupailin josko kirjoittelisin muutakin kuin valitteluja.. Tässä tulee :)

Tää meidän ukko ei sitten alkuunkaan ole tykänny olla vatsallaan lattialla, huuto hurmuinen viimeistään kahden minuutin päästä. Keskiviikkona katsoin lääkärissä kummissani miten hyvin ukko viihtyi varsallaan lääkärin pöydällä. Pistin sitten tuosta rohkaistuneena itsekkin pojan kotona lattialle vatsalleen ja huutohan siitä tuli.. Nimittäin kun uskalsin mennä hieman myöhemmin kääntämään ukon selälteen :) Oi niitä ilon kiljahduksia kun ukko nautti olostaan vatsallaan. Äiti ylpeänä tietysti vieressä, kun pää pysyi niin hienosti koholla ja välillä käsillä nostettiin itseään niin ylös ettei ollu kaukana horjahdus kyljelteen. Hoitopöydällä meillä jo välillä käännytäänkin selältä kyljelleen, tosin nyt jostakin syystä parina päivänä tämä taito on ollut hukassa. No, eipä noilla taidoilla vielä ole kiire, ukko kun ei ole vielä edes ihan kolmea ja puolta kuukautta vanhakaan.

Meillä muuten jutellaan kovasti, välillä pidetään pitkiäkin puheita, välillä vakavista jutuista, välillä selkeästi iloisemmista. Selkeästi huomaa kuinka juttelun on muuttunut koko ajan, nykyisin suuta käytetään paljon enemmän ja tavoitellaan erillaisia ääniä, huulet ja kieli on siis selkeästi mukana. Muutama hassukin tapaus on sattunut, esim yksi ilta poika aivasti ja minä totesin tuohon että "oho", heti perään poika sanoi "oho" :) Eikä nyt ole kyseessä mikään äidin kuvitelma, sillä asiaa olivat äidin lisäksi hämmästelemässä myös mummi ja isi. Sattumaahan tuo toki oli, mutta hauskalta se kuulosti :)

Mitäpä muuta.. Istumaan tuon kovasti tekisi mieli, seistäkin voisi ja äidin syömistä katsotaan kummissaan.. Vielä pari kuukautta poika rakas, vaikka äidin välillä tekisikin mieli jotain jo suuhusi laittaa :) Toistaiseksi äiti on kuitenkin tyytynyt antamaan sinulle ruokapöydässä oman tyhjän ensilusikkasi omaan käteen, saat siihen nyt tutustua ihan rauhassa ennen kuin laitetaan siihen jotakin ruokaa :)

Meillä tungetaan tuon lusikan lisäksi suuhun milloin mitäkin, omat nyrkit ja sormet on ykkösiä, mutta lelut ja rätit, sekä vanhempien eri ruumiinosat tulee perässä hyvänä kakkosena. Erityisen hauskaa on viettää aikaa äidin olkapäällä suu kiinni äidin olkapäässä ja mumista kovasti jotakin vasten olkapäätä :) Omia sormia suuhun mahtuu todistetusti ainakin viisi, kolme toisesta kädestä ja kaksi toisesta. Tutti sen sijaan ei pysy suussa ja pullosta syöminenkin on kovin hankalan oloista.

Kuolan määrä on muuten päivässä aika vakio, nimittäin valtava :) Ja noilla ikenillään tuo ukko on saanut jo erääseen puruleluunsa "hampaanjälkiä" vaikkei suussa vielä mitään hampaita olekkaan.. Tosin jos äitiinsä tulee niin siihen ei ehkä menee enää kovinkaan kauaa.

Tässä kai tärkeimmät tällä kertaa :)

Ihon hyvinvointi ja äidin ongelmat ;)

Pojan iho näyttää jo paremmalta, äiti kiittää lääkäriä ja nauttii kun pojan iho näyttää vihdoin terveemmältä. En tiedä mitä ihme ainetta tuo hydrocortisooni ja ApoBase on, mutta kuiva, hilseilevä ja halkeileva iho saatiin muutamassa päivässä huomattavasti parempaan kuntoon. Tai sitten kerta vyöhyketerapia pisti ihon kuntoon.. Veikkaan kyl nyt ihan ekana noita rasvoja, pidemmän päälle vyöhyketerapiakin vois auttaa, mut yksi ainoa kerta tuskin vielä :) Vyöhyketerapiaa on kyllä tulossa lisaa, ensi viikolla kaksi kertaa ja seuraavalla vielä ainakin lisää. Vyöhyketerapia mahdollisuuden saimme tavallaan vahingossa ja koska emme edes maksa siitä niin apu otetaan vastaan varpaat korvissa ;) Tuon olisi tarkoitus auttaa pojan vatsaongelmiin, poika nimittäin kärsii niistä vieläkin ja nykyisin yötkin on kovin levottomia aamuyön ilmavaivojen takia.. Tämä väsynyt äiti kiittää jos edes ilmavaivoista päästäisiin.

Toivottavasti ensikerralla minulle on asiaa muustakin kuin ongelmista :)

Lääkärin määräys

Käytiin jälkitarkastuksessa sairaalassa, hyvin meni reissu kahdestaan pojan kanssa, poika nukkui ajomatkat tyytyväisenä autossa. Poika ei sitten tosin nukkunut tänään kertaakaan kunnon päikkäreitä, mutta nyt ollaankin sitten jo unilla, toivottavasti yöunilla.

Kontrollikäynti meni hyvin ja poika sai kehuja. Äiti sen sijaan haukkuja, kun ei syö kunnolla.. Vieläkin tiukalla dietillä, ei viljoja, ei maitoa, ei munaa, eikä kalaa, lisäks paljon poissa sellaisia jotka aiheuttaa herkästi ilmaa vatsaan. No onneks saimme lähetteen lähempään tarkasteluun noiden mahdollisten allergioiden vuoksi.

Paras saldo reissusta oli kuitenkin tehtävä tehdä pojasta lumiukko ainakin kerran päivässä, mieluiten kaksi. Poika kärsii siis atooppisesta ihosta tai allergioiden aiheuttamasta kuivasta ihosta ja nyt saamme lutrata rasvalla oikein kunnolla, jopa hydrocortisoonivoiteella. Mukava saada vihdoinkin kunnon lääkärin ohjeita vatsan ja ihon avuksi.

Seuraavilla isin vapailla äiti pääsee syömään leipää ihan lääkärin määräyksestä :)

Herkkä ja kaunis juhlamme

Ihana, onnistunut ja hieman raskaskin päivä takana. Pojan nimi julkistettiin vihdoinkin tänään. Juhla onnistui kyllä paremmin kuin osasin odottaakkaan ja poikakin jaksoi hyvin juhlia vaikka jouduinkin kesken makeimpien päiväunien herättämään. Äiti on nyt onnellinen ja vihdoinkin saa kutsua poikaa omalla nimellään. Onnistuimme pitämään nimen salassa loppuun asti, tosin enpä sitä oikein uskaltanut käyttääkkään etten olisi vahingossa paljastanut :) Nimi on kunnianosoitus sekä isän suvulle, että myös äidin suvulle ja istuu pojan päähän kuin nenä.
Vähän sitä kyllä sai jännittää, että miten juhla onnistuisi, miten saisimme siitä kauniin ja sujuvan, kun paikalla ei ollut pappia tai koko sukua, mutta kaunis ja samalla mukava juhla oli, kiitos siitä mukana olleille, kummit, isovanhemmat, bonus isovanhemmat, sekä tädit ja setä perheineen! Ja suuri erityiskiitos "keittiöemännälle" eli äitipuolelleni, bonus mummille! Mihin minä joutuisinkaan ilman tuota ihanaa naista!