torstai 31. maaliskuuta 2011

15+1

Soittelin tänään ympäri terveyskeskusta ja sairaalaa, kaipailin tuloksia maanantain pissatesteistä ja tiistain virtsateidenultrasta. Kyllähän minä joskus tiistaina olisin kirjeitse nuo tulokset saanut, mutta kun tuota kirvelyä, kyljen pientä jomotusta ja jatkuvaa pissahädän tunnetta on koko ajan niin ajattelin tiedustella jo nyt. Eipä ollut ihan helppoa löytää sellaista lääkäriä joka ne mulle olisi tulkinnut. Vaan ei siellä viljelyssä mitään näkynyt, leukkarit on kuulemma vähän koholla yhden mielestä, toisen mielestä aika normaalit. Joten ei kukaan mitään syytä näille tiedä, huomenna taas purkkiin pissaus reissu tiedossa, ainakin viljely taas kerran, vaikka tuskin noistakaan mitään uutta selviää.

Käytiin myös neuvolassa, mies oli mukana, saatiin jo ohjeet ilmoittautua viimeistään toukokuun alussa perhevalmennuskurssille joka alkaisi toukokuun puolessavälissä. Sitten siinä myös höpöteltiin, yleisiä kuulumisia ja oireita, sekä tietysti kuunneltiin sydänääniä, tosin se jäi aika lyhyeksi kun pikkuinen päätti ilmeisesti ettei hän paikallaan aijo olla ja paineli pois alta :) Saatiin mukaan myös joku uusi kirjanen: Raskaus, synnytys ja uusi perhe.

Päänsärky on ollut vaivana jo reilun viikon verran, johtuuko flunssasta vai onko syynä taas ne Hormoonit :)

tiistai 29. maaliskuuta 2011

14+6

Kävin juuri virtsateidenultrassa eikä se sieltä kauheasti mitään löytäny, jotain se hieman höpis jostain pienestä munuaisen laajentumasta jossain ylhäällä, mut sano et seurataan sitä sit viimeistään synnytyksen jälkeen. Ei kuulostanu kovinkaan huolestuneelta, mut odotellaan nyt tuloksia noista pissakokeista ja tuosta ultrasta, pitäs tulla ens viikolla.

Jotakin tosi positiivistäkin mun täytyy kertoo. Kaks tuntia ennen tota ultraa piti juoda litra nestettä, no minähän join ja voitte arvata et tunnin päästä oli jo pissahätä. Yhdeksältä mulla oli aika ja noin 8.20 olin sairaalan pihassa ja autosta noustuani en päässy edes suoraksi kun pissatti niin paljon. Menin sitten ja ilmottauduin ja samalla varauduin odottamaan ainankin sen 30 min, olihan mun aika vasta puolentunnin päästä.. vaan ihanaa! Kerkisin ottamaan lehden ja lukemaan siitä yhden kappaleen kun mun nimi jo huudettiin ja mä pääsin tutkittavaks! Siis melkein puol tuntia ennen kuin mun aika olis edes ollu. Aika moinen helpotus koska hätä oli jo kamala. Eikä se todellakaan helpottanu siinä vaiheessa kun se tutkija paineli sillä ultralaitteella mun vatsaa virtsarakon kohdalta :) Parikymmentä minuuttia sitä rääkkäystä kesti, mut sit pääsin vessaan ja vasta sen jälkeen puin vaatteet takas päälle.

Nyt mä ajon mennä takas nukkumaan et pääsisin tästä flunssasta torstaihin mennessä, saisin mennä takas töihin, eikä tartteis homehtua kotona kipeänä.

lauantai 26. maaliskuuta 2011

14+3

Katosi sitten kivut ja kirvelyt eilen kun ne tänne valitin :)

Jahas, mulla oli aihe mistä meinasin kirjoittaa, mutta mä unohdin sen sillä aikaa kun kirjoitin tuota ekaa lausetta :) No kirjoitetaan sitten siitä kuinka unohdan kaiken koko ajan.

Mulla on nyt jo kai neljättä päivää ollut mielessä eräs aihe joka pitäisi netistä googlettaa ja pikkaisen sitä aihetta tutkia. Vaan arvatkaa miten sen kanssa on käynyt.. Aina kun pääsen koneelle unohdan mikä se aihe oli. Ja hei mulla on kone ja selain aina auki siis todellakin aina 24/7. Eilenkin illalla muistin sen, istuin tuolille, klikkasin selaimesta googlen auki ja naps, oli unohtanut mitä olin etsimässä. Arvatkaa kuinka kivaa :) Eikä tuo siis todellakaan ole ainoa asia minkä unohdan.

Onneks mies lähtee tänään mun kanssa ruokakauppaan, muuten mä varmaan unohtaisin itseni sinne.

perjantai 25. maaliskuuta 2011

14+2

Josko taas valittais :)

Eilinen päivä oli taas hieman tuskainen, oli kuin olisi taas virtsatientulehdus. Outo kirvely koko ajan ja jatkuva vessassa ravaaminen vaikkei sieltä mitään tullut. Yöllä heräsin taas vessaan, kuten viimeiset 3 kuukautta, mutta tällä kertaa mua koski hieman myös alavatsaan, jonnekkin sinne munasarjojen kohdalle, ja myös vasemmalle kylkeen. Kipu ei ollut sellaista vihlovaa vaan enemmänkin paineen tunnetta. Pissalla käynti hieman helpotti kipua ja herätessä ei kipua ollut, mutta nyt taas pikkuhiljaa se alkaa hiipimään. En tiedä pitäisikö tässä mennä lääkäriin vai ei, maanantaina vien kuitenkin labraan ison kasan pissanäytteitä niiden munuaiskivi epäilyjen puitteissa, siinä mukana myös viljely tutkimus, eli sieltähän se tulehdus sitten esiin tulisi. Mutta kun näitä kipuja on ollut silloinkin kun mitään tulehdusta ei ole ollut viljelyssä, eikä nää kivut tunnu samalta kuin silloin munuaiskivi epäilyn aikaan. Miks tän piti taas alkaa loppuviikosta, en jaksais mennä viikonloppuna päivystykseen, mut en jaksais myöskään joka särystä juosta lääkäriin.

Lisäks mulla on aina välillä kummallisia kipuja alavatsassa, hyvin alhaalla, ihan kuin joka löisi "lihakset" jumiin ja pienikin venytys oli noille liikaa. Tämä tulee aina aivan yllättäen ja saa aikaan sen etten uskalla liikkua ollenkaan, ainoa parannus on olla paikoillaan kroppa noin 120 asteen kulmassa ja hengittä mahdollisimman rauhallisesti mahdollisimman syvään. Kun noita tapahtuu tapahtuu niitä usein monta kertaa päivässä, sitten taas voi mennä monta päivää ilman. Olen kyllä jotenkin aina ajatellut noiden liittyvän kohdun kasvamiseen tai suoliston kiinnikkeisiini, mutta josko teistä jollakin muulla olisi saman kaltaisi tai jotakin muuta tietoa noista :)

Jotakin positiivistä tähänkin valituksen loppuun.. Aamulla katselin peilistä yöpaita päällä kuinka alavatsaan on kasvanut hassu kumpu, vatsa on melkein kulmikkaan muotoinen kun alavatsan kumpu erottuu tuosta ihrakumpareesta :)

keskiviikko 23. maaliskuuta 2011

14+0

Palasin maanantaina töihin kuuden viikon sairaslomalta ilmeisesti vain kaapatakseni muksuilta flunssapöpön. Olen nääs jälleen sairaslomalla, voi perse!

Meille saapui tiistaina paketti Raskauskeijulta joka piti sisällään dopplerin ja bola-korun. Dobblerin pääsi tietysti heti kokeiluun ja hyvin toimi :) Mies ei tosin ollut eilen kuuntelemassa, ei muuten ole vielä kertaakaan kuullut pikkuisen sydänääniä. Ehkä tänään illalla kun tulee kotiin tai sitten huomenna. Pikkuisen mua pelottaa tuo dopplerin käyttö, ei kai siitä voi olla haittaa vauvalle??? Miten pitkään sitä uskaltaa kerralla käyttää ja kuinka usein??? Lauantain kaltaisten pyllylleen lentojen vuoksi päätin sen kuitenkin lopulta hankkia ja kun se kerran on niin eihän sitä malta olla käyttämättä :)

Bola-korukin roikkui eilen kaulassa ihan vain jotta sain itse kuunnella sen kaunista helinää, vauvahan sitä ei vielä kuule. Muutaman kerran kyllä illalla ihmettelin mistä se selähdys tuli kunnes muistin korun kaulassani :)

maanantai 21. maaliskuuta 2011

13+5

Heitin lauantaina suorilta jaloilta selälleni omassa pihassa, hieman tuo lumi pakkautui kengän alle ja jäätähän siellä sen alla oli. En mä silloin vielä pahasti säikähtänyt, mutta eilen illalla asia rupesi vaivaamaan kunnolla ja tänään soitin neuvolaan. Kuten arvasin huolta suurta ei vielä näillä viikoilla ole, mutta pyysi tuo minut iltapäiväksi kuuntelemaan sydänäänet tai kysyi haluanko ja minähän toki halusin. Ettekä arvaa tai ehkä arvaattekin kuinka suuri helpotus oli kuulla tasainen ja hyvä jumpsutus, 160 kertaa minuutissa :) Neuvolan täti etsi ääniä aluksi paljon alempaa kuin mistä ne lopulta kuuluivat.

Töissä paljastin koko talolle raskauden, palasin kuuden viikon sairaslomalta, tuntui oikealta hetkeltä kertoa. Onnellisia ne olivat, vain yksi taisi unohtaa onnitella, toinen taas vuodatti kyyneliä :) Lapsille ja heidän vanhemmilleen en aijo vielä kertoa, saavat odottaa kunnes alkaa näkyä.

lauantai 19. maaliskuuta 2011

13+2

Olen yrittänyt jo tammikuusta mennä moikkaamaan kummipoikaani (2v), vaan ekana taisin olla flunssassa, sitten iski pahoinvointi joka kesti pahana neljä viikkoa, sitten iski nämä munuaiskivet. Huomenna meinasin sitten mennä, vaan empä mene, nyt on vuoro kummipojan perheen olla kipeänä. No, menen kuitenkin äidin luokse ja samalla reissulla suunnittelin poikkeavani Ikeaan, en tosin meinannut isompaa ostaa, katsella nyt lähinnä :) Pikku tavaraa nyt varmasti lähtee mukaan, vaikka olen minä muutaman kerran käynyt Ikeassa ostamatta yhtään mitään.


Minulla on muuten oma epäilykseni mistä viime päivien kamala närästys on johtunut, oisko tuo paha paha antibiootti joka ilmeisesti myöskin hiivan sai aikaan :( No onneks se antibiootti kuuri loppui tänään, toivotaan et kunhan hiiva on hoidettu saadaan nauttia hiukan paremmasta.. alkaa kyllästyttää jo tää "sairastelu" ja valittaminen.

Mies muuten sanoi eilen saunassa, että kyllä hänen mielestään mun vatsa on alkanut hieman kasvamaan. Itse en kyllä kasvamista huomaa, mutta tunnen kyllä kohdun ja sen kuinka se painaa jos koitan esim istua liian etukenossa. Housut tosin menevät melkein paremmin kiinni kuin alkuun, ilmeisesti turvotus alkaa väistymään.

torstai 17. maaliskuuta 2011

13+1

Varoitus, sisältää jonkin verran pissajuttuja :)

Olin sitten osastolla kaksi yötä, ekana yönä jouduin turvautumaan Litalgiiniin, toinen yö oli sitten ihan vain varmistukseksi ettei kivut ala taas. Ei ne mua sitten enempää tutkineet, odoteltiin vain tuloksia, jotka sitten kertoi ettei ainankaan pissatulehdusta ollut. Todennäköisesti kyseessä oli siis pienen pientä munuaiskivi soraa joka liikkuessaan munuaisissa aiheutti kipua, mutta jonka ulostulon ajankohdasta ei ole havaintoa. Lääkkeeksi sain ohjeen juoda paljon ja varmuuden vuoksi vältellä hieman maitotuotteita. Noiden maitotuotteiden välttelyn vuoksi ois ollu tosi hyvä jos noita munuaiskiviä ois tavoitettu virtsasta jotta ne ois voitu analysoida, raskaanaolevalle kun maito on kuitenkin tärkeää. Vaan kun ei niin ei, juustoa saan kuitenkin syödä ja onneks noissa Multi-tabs raskaus monivitamiineissa on tuota kalsiumia kuitenkin. Olishan se kyllä muutenkin ollu kivaa jos niitä kiviä/soraa olis saatu kiinni, olis varmistunu diagnoosi, eikä tartteis ollu epävarma mistä nuo kivut johtui.
Sairaslomaa ne kirjoitti mulle vielä tämän viikon. Puuh, mä kun niin riemuitsin jo viime viikon lopulla et vihdoin pääsen takaisin töihin. Tää on nyt jo kuudes viikko jonka olen putkeen sairaslomalla ja alkaa todellakin jo kypsyttämään, pahoinvoinnin kanssa kun ei kaueasti mitään tehty, eikä mihinkään menty. Ei tosin kyllä tän munuiskivi pelonkaan kanssa uskalla kauhean kauas ainankaan yksin lähteä, kipu kun muuttuu ihan hetkessä sietämättömäksi niin aja siinä sitten autolla sairaalaan pitkän matkan päästä, kun mitenkään päin ei ole hyvä olla.

No nyt ei ole kipuja onneks ollut, jotakin hyvin pientä välillä, mutta se on ollut ihan minimaalista ja saattaa johtua ihan kohdun kasvamisesta. Tosin kun nuo kivut lakkas alkoi närästys, ihan veden juominen riittää, että alkaa kamala polte :( Toivotaan kuitenkin, että maanantaina mä pääsisin jo töihin, mut ei hehkuteta sitä vielä liikaa jottei se taas epäonnistu :)

sunnuntai 13. maaliskuuta 2011

12+4

Jälleen sairaalassa. Kylkikivut alkoi tänään kahdentoista maissa, Litalgini eikä Panadoli auttanu. Päivystyksessä sain piikillä Litalginia ja se vei pahimman pois, vieläkin pikkaisen vihloo ja koskee, mutta tän jo kestää. Jäin osastolle koska olisin lähempänä tehokkaampaa lääkitys tapaa, eikä tarvitse olla yksin kotona, kun mies on töissä. Aamulla tutkivat taas lisää, siihen asti odotetaan.

lauantai 12. maaliskuuta 2011

12+3

Oh hoh, johan läks!

Vietin toissa yön sairaalassa kovien kylkikipujen takia. Menin torstaina yhden maissa sairaalan päivystykseen, josta ne lähetti mut terveyskeskukseen hakemaan lähetettä sairaalaan. Byrokratia! Onneks terveyskeskuksessa pääsin heti lääkärin juttusille ja sain lähetteen nopeasti, normaalisti terveyskeskuksen päivystyksessä menee noin 1,5 tuntia, mulla meni noin 10 minuuttia. Sitten takaisin sairaalan päivystykseen, josta lopulta osastolle. Sairaalan päivystyksessä jouduinkin sitten odottamaan lääkäriä tuhottoman kauan, jopa niin kauan ettei ne voinu enää sille päivälle tutkia mua edes ultrassa, kun lääkärit kerkes lähtee kotiin. Joten sain sitten jännittää seuraavaan päivään onko kaikki pikkuisella hyvin ja mistä kivut johtuu.
Lääkettähän ne ei tietysti mun kamaliin kipuihin voineet kauheasti antaa, joten sain sitten vain pärjätä. Epäilivät kovasti että kyseessä olisi munuaiskivet ja nehän on sitten kivuliaat. Yön nukuin sairaalassa tosi huonosti vaikka kivut katosivatkin kuuden jälkeen illalla. Naapuri punkassa oli tietysti rouva joka kuorsasi ja jolla oli huoli valosta, että näkis yöllä mennä vessaan.
Seuraavana päivänä sitten tutkittiin, röntgeniähän ne ei voinu tehdä kun oon raskaana, joten ultraamalla ne tutki koko vatsan alueen, eikä ne mistään mitään löytäny, kun ei pienet virtsakivet sieltä välttämättä ultralla näy. Lääkäri tosin rupes epäilemään virtsatietulehdustakin. Mutta, se tärkein oli että pikkuisella oli kaikki hyvin! Saatiin muutama uusi kuvakin sitten taas ja niitä sitten kaikki hoitajat osastoilla ihailivat :) Kaikkia taisi hieman jännittää onko pikkuisella kaikki hyvin kun osastolle tullessa hoitajat huuteli jo matkan päästä onko kaikki ok. Itselleni iski kamala paniikki odotellessani ultran ulkopuolella, aikaisemmin en ollut panikoinut, mutta ehkä olin työntänyt sen vaan pois mielestäni.

Kotiin lähdin sitten iltapäivästä vaikka juuri ennen lähtöä kivut palasikin pikkuisena. Sain kuitenkin mukaani antibioottikuurin ja Litalgini reseptin ja kaippa tuo Litalgini on sitten sallittua raskaana olevalle vaikka sen pakkausselosteessa muuta sanotaankin, on sen nyt niin moni lääkäri varmistanut, että pakko se on uskoa. En aijo sitä kuitenkaan yhtään turhaan syödä, pakkko jos on niin toki, mut muuten ei kiitos!

Mitähän sitten seuraavaksi, nyt on ollu jo pahoinvointi, närästystä ja munuaiskivet tai pissatulehdus.. ja vikkoja oli :) Voisko se mukava ja rauhallinen, ihana toinen kolmannes jo alkaa...

keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

12+0

Uusi viikko alkoikin sitten paljon nopeammin kuin alkuun kuvittelin :)

Käynti neuvolalääkärillä oli tänään ja pääsin kuuntelemaan sydänääniä ekaa kertaa :) Tosin kuuluivat aika huonosti, muutama selkeä lyönti aina ja sitten taas hävis, oisko kaveri sitten taas jumppallut kovasti vai mistä kiinni. Neuvolanlääkäri kuuli kyllä pidemmänkin pätkän, mutta itse en kerinnyt erottamaan sitä oman sykkeeni takaa kun se sitten jo katosikin. Harmi ette mies päässyt mukaan, onneksi kolmen viikon päästä neuvola taas ja sinne mies pääsee.

Neuvolalääkäri kirjoitti neuvolakorttiin päiviksi 11+2, eli tuon vanhan lasketunajan mukaan.. miksihän, tietääkö joku? Onko tuo yleinen käytäntö, että vanhoissa päivissä pysytään vaikka laskettuaika olisikin siirtynyt? Ultrassa ne nimittäin eilen kuitenkin kirjoitti uusien päivien mukaan ja nyt neuvola kortti näyttääkin hassulta kun..
8.3. = 11+6 ja
9.3. = 11+2.

Unohdin eilen kertoa erään tärkeän tiedon, eli pikkuisen pituuden :) Korjaan sen eiliselle ja tulkoon nyt myös tähän, eli 51,2mm, on meitin pikkuinen. Pieni, mutta "niin" iso, näinhän ensimmäisen sykkeen jo kun pikkuinen oli 1,5mm. Eli melkein viisi senttiä sitten :)

tiistai 8. maaliskuuta 2011

11+1 onkin sitten 11+6

Ultrassa kaikki erinomaisesti. Niskaturvotusta miehen muistin mukaan 0,8mm joten sen suhteen ei huolta. Kovin oli vaihdikkaalla päällä pikkuinen, ei meinannut mittauksesta ja kuvauksesta tulla mitään kun kylkeä piti kääntää puolelta toiselle, vääntelehtiä ja iskuja jaella kohdunseinään :) Lopulta pikkuinen kuitenkin asettui kyljelleen, "hikotteli" hetken ja kävi nukkumaan. Sen jälkeen ei saatu enää kääntymään vaikka kuinka koitettiin vatsaakin painella. Ei se tuota aktiivisuutta ainankaan minulta ole perinyt :)

Laskettuaikakin siirtyi sitten viisi päivää aikaisemmaksi ja onkin nyt sitten 21.9.2011. Päivät tällä hetkellä siis 11+6, aluksi mittaili kyllä päiviksi jopa 12+4, mutta tuo nyt olisi ollut ihan pielessä joten pyysi vielä toisenkin siihen mittailemaan. Todellisuudessa veikkaan päivien olevan jotakin 11+6 - 11+1 väliltä, tiedän nimittäin aika tarkkaan milloin tuo ovulaatio on ollut. Mutta, näillä päivillä/ajoilla nyt mennään loppuraskaus ja kelpaa mulle :) Pikkuisen pituus on mittauksen mukaan 51,2mm, enää ei siis tarvitse kuin noin kymmenkertaistaa tuo pituus ja ollaan valmiita avaraan maailmaan :)

Kovasti teki mieli jo kaupasta ostaa body ja puolipotkarit, jätin vielä kuitenkin kauppaan, taidan olla liian taikauskoinen :)

Alavatsassa on taas ollut ultran jälkeen vihlontaa, kuten myös oikeassa kyljessä.. no sama on toistunut joka kerta ultran jälkeen joten koitan olla huolehtimatta.

Pahoinvoinnin suhteen olo on aika hyvä, närästyskään ei pahemmin vaivaa.

11+1

Odotusta ilmassa.. Olen nukkunut nyt kaksi yötä todella huonosti. En saa unta närästykseltä ja sitten kun saan niin heräilen. Yöllä pitää edelleen käydä vessassa, tämä alkoi muuten jo ennen positiivista testiä. Ja herään aamulla aivan liian aikaisin siihen nähden milloin olen saanut unta. Tänä aamuna ensimmäinen ajatus oli ultra ja siitä seuraava oli ultra, kolmas ajatus olikin sitten jo pelko ultraan menosta. Grr!
Mua todellakin siis pelottaa nyt tuo iltapäivän ultra, pelkään näkeväni siellä jotakin viime vuoden kaltaista, eloton sikiö, josta alkaa helvetti. Pelkään et elossa ollaan, mutta vikaa on liikaa ja siksi joudutaan käymään se viime vuotinen helvetti taas läpi. Pelkään, että ultran jälkeen voi tulla vielä keskeytynyt keskenmeno joka ei oireile, joten vasta kuukauden päästä neuvolassa selviää ettei kaikki mennyt niin kuin piti. 
Kaiken tän valtavan pelon keskellä uskon et kaikki tää pelkääminen on turhaa. Joten koita tässä sit elää itsesi kanssa!

Lupaan tulla viimeistään illalla kertomaan kuinka kävi.

maanantai 7. maaliskuuta 2011

11+0

Tähän asti on päästy ja huomenna mennään ultraan, jänskättää!
Kaksi kertaa ollaan tosin jo ultrassa käyty sillä raskauden alussa minulla oli vuotoja ja kipuja ja koska vuosi sitten oli keskeytynyt keskenmeno alkuraskaudesta niin nyt ottivat heti tutkittavaksi. Viimeeksi kävimme ultrassa 7+3 päivillä ja silloin kaikki oli erinomaisesti, pienen pieni sydän sykki ja kaikki oli kohdallaan. Mutta kyllä mua huominen jännittää ja pelottaakin, viime raskaudessa sikiö/alkio kerkisi olemaan kuolleena monta viikkoa kohdussa, eikä sitä huomannut mitenkään päälle päin, kunnes eräänä yönä alkoi kovat kivut oikeassa kyljessä ja niiden vuoksi sairaalaan, päivät taisivat olla tuolloin 10+0 :(
Olen mä nyt kuitenkin koittanut uskoa kaiken olevan kunnossa ja koitan nyt keskittyä vain tähän raskauteen ja sen onnistumiseen :) Joskus tulevaisuudessa voin toki kertoa sitten tuosta keskeytyneestä keskenmenosta lisää, kuten myös siitä mitä tässä raskaudessa on tapahtunut tähän mennessä.