23+3

Eilen sain sitten kokea jotakin uutta.

Juuri töistä kotiin tultuani tunsin todennäköisesti ensimmäisen "kunnon" supistukseni. Tämä supistus ei kylläkään ollut mikään kivuton nopea harjoitussupistus, vaan tämän kivun kesto oli jotakin 5 ja 10 minuutin väliltä. Itse supistus oli varmasti lyhyempi, siis se vatsan kovettuminen, mutta kyllä sekin muutamaa sekuntia pidempi oli. Kerkesi mieskin masua hyvin kokeilla ja molemmat sitä ihmetellä ennen kuin se alkoi pehmenemään. Kipu alkoi oikeastaan jo töissä, se tosin oli sellaista normaalia alavatsan vihlontaa jonka tulkitsen jonkinlaisiksi kiinnikekivuksi. Kotiin kun pääsin niin tuo kiinnikekipu paheni ja lopulta makasin vuoroin sohvalla jalat koukussa, jalat suorana tai kontallani lattialla ja kipu vain paheni. Aluksi vihlova kipu oli alavatsalla, siitä se levisi kohdun reunoille, sitten vatsa koveni, siis todella kovaksi ja kummallisen muotoiseksikin se meni, samalla vihlonta vaan paheni. Lopulta vatsa alkoi antamaan periksi ja pehmeni ja kipukin vähitellen hävisi.. miehen naurattaessa minua se sitten oikeastaan lopulta hävisi, aluksi kyllä kirosin miestä kun se nauratti, mutta lopulta olin aika iloinen sille tuosta :)

Oli muuten sitten sellainen supistus, että sukkakin meni rikki =D

On minulla joskus aikaisemminkin ollut mahdollisesti pientä supistelun oloista kiristelyä vatsassa, mutta ei mitään tämän kaltaista. Hieman tuo tämän päiväinen pelottti, erityisesti kun tuo alavatsa jäi jotenkin "jumiin" ja meinasi alkaa uudestaan tuo vihlonta. Koko illan vatsaa sitten hieman kiristelikin ja tuntui jotenkin aralta. Onneks se kiristys katosi yön aikana ja nyt vatsa on taas vanha oma itsensä.

23+2

Kiirettä on pitänyt, töissä ollaan valmisteltu kevätjuhlia. Iltaisin olen ollut todella väsynyt, kuten kyllä myös päivisin. Vielä kun jaksaisi kaksi viikkoa töissä niin sitten olisi viikko lomaa, sen jälkeen jos ei enää jaksa niin sitten ei jaksa, eipä olisikaan enää sitten kuin kolme viikkoa kesälomaan, jonka jälkeen alkaa äippäloma.

Tämän viikon tiistaina olin jo nukkumassa kun piskuinen alkoi jumpaamaan ja punkesi itseään niin että sen näki selkeästi päällepäin. Potkut olivat todella selkeät ja tunsin ne kädessäni selvästi, harmittikin miehen puolesta ettei tuo ollut kotona tuntemassa niitä. Lopulta kuvasin sitten videolle kuinka vihko nytkähteli vatsan päällä, videon laitoin miehen iloksi töihin ja olihan tuo sitä pitkin yövuoroa katsellut :)

Eilen illalla (to) istuskeltiin sitten miehen kanssa sohvalla ja mies asetti kätensä vatsalleni. Aikamme siinä istuttua piskuinen potkiskeli minua harvakseltaan, aluksi jumpsahteli alavatsalla ja sitten vasempien kylkiluiden alla. Mies pääsi tuntemaan ne molemmat :) Olen niiiiin onnellinen miehen puolesta!

Nuossa potkuissa alkaa olemaan jo ihan mukavasti voimaa, ei niitä enää sekoita mihinkään muuhun. Se aikaisemmin ollut kutina on aika pitkälti hävinnyt, joskus sitä pikkaisen tuntuu, mutta enää vähemmissä määrin. Silloin kun kutinaa tuntuu on piskuinenkin liikkeellä ja potkuja ja lyöntejä vilisee pitkin masua :)

Alan epäillä, että piskuisella on jo jonkinlainen rytmi. Aamuisin ja päivisin liikkeitä on hyvin vähän, joitakin kyllä, mutta töissä niitä ei varmasti kaikkia edes huomaa. Iltaisinkin kotona liikkeitä tulee vaihtelevasti, mutta huomattavasti voimakkaampia ja useammin kuin päivällä. Illalla 22-23 alkaakin sängyssä sitten jumpse, mutta jos menen aikaisemmin illalla nukkumaan niin tuota jumpsetta ei tule ollenkaan tai ainakin vain muutama hassu pieni tömäys.

22+6

Väsyttää, koko ajan väsyttää, ihan hirmuisesti väsyttää, voisin nukkua 24/7. Hempasta en nyt tiedä mitä se osoittaa, olisko siitä tää väsymys vai ei?? Rautaa en kauheasti voi syödä kun se ärsyttää vatsaa ja saa kamalasti närästämään ja sitten en nuku sen takia. Eipä se kai auta kuin odottaa jotta väsymys menee pois, pitäs vaan vielä muutama viikko jaksaa, sitten ois "talviloma". "Talviloman" jälkeen kolme viikkoa lomaa ja sitten ois kesäloma ja sen jälkeen oliskin jo äippäloma.. ihan kamalaa! En voi käsittää, enkä ymmärtää!

Mittarin mukaan nyt ois menossa 160 päivä ja jäljellä ois vielä 120 tai no, enää 120. Miten ihmeessä mä kerkeen tekee kaiken ennen vaavin syntymää. En mä jaksa tän väsymyksen keskellä tehdä yhtään mitään, just ja just jaksan töissä käydä ja sen jälkeen voisin vaan istua ja tuijottaa konetta kunnes on aika mennä taas nukkumaan. Enkä meinaa edes jaksaa töissä, pakko vaan kun ois viel kevätjuhlaa ja kevätretkeä ja sairaslomapäiviäkin jo liikaa tälle vuodelle.

Ja jos mä saisinkin jostain voimia ja pirteyttä niin miten mä mitään voin tehdä kun kauppakassien yksittäin kantaminen saa aikaiseksi sen että mua särkee ristiselkään ja jakoihin monta päivää tai kun erehdyn töissä kantamaan työkaverin kanssa 6v tyttölasta niin saan vihlovan alavatsan ja sen jälkeen pelkkä kävely, kyykkiminen ja seisominen sattuu tuhottomasti.

Mä en ala, mä en enää leiki teijän kanssa! Mä meen nukkuu!

22+1

Ihan pikkasen harmittaa taas perhevalmennus, meillähän oli teemana tänään liikunta raskauden aikana ja rentoutuminen. Paikalla oli siis fysioterapeutti ja sen tekemisiin olen ihan tyytyväinen, mutta muutama muu asia sotki nyt meidän tapaamista. Ensinnäkin liikuntasali jossa meidän piti olla oli lukossa ja fysioterapeutilla ei ole sinne avainta ja talo meitä lukuunottamatta tyhjä. Toisekseen paikalla oli myös erään äidin noin 8v lapsi ja sen vuoksi fysioterapeutti sai varoa sanojaan, aiheena kun oli myös lantionpohjalihakset, jotka tunnetaan myös rakastelulihaksina.. Fysioterapeutti oli tosi pahoillaan tuon tapaamisen jälkeen. Anteeksi nyt vaan, mutta en kyllä ymmärrä miksi ihmeessä tuo äiti oli ottanut lapsensa mukaan.

Tämän lisäksihän meidän kunnassa on vielä se ongelma, että meillä ei ole perheohjaajaa vaan hänen tilallaan on terveydenhoitaja, että jee. Eikä meillä täällä tietenkään ole erillistä synnytysvalmennusta, joten sekin on ympätty yhteen parituntiseen josta terveydenhoitaja jo varoitteli, sisältää kuulemma teoriaa.

No, toivotaan että tuosta perhevalmennuksesta nyt olisi jossakin vaiheessa edes jotakin hyötyä ja edes joku kerta olisi onnistunut. Tänään oppi oli vain vanhan kertausta ja fysioterapeutin varovaista jutustelua.

22+0

Melkein viikko sitten makasin illalla sängyssä ja koitin nukkua, silloin tunsin ensimmäisen kerran todella kunnolla kuinka pikkuinen jumppasi masussa (to). Olen toki noita liikkeitä ennenkin tuntenyt, mutta hieman hennompina ja vain muutaman muksaisun sarjoissa. Nyt tuli nyrkkiä ja jalkaa kunnolla, heitettiin "kuperkeikkaa" ja samalla kutiteltiin masua. Aikani sitä siinä hymyillen kuulostelin kunnes liikkeet alkoi hiljenemään, katsoin sopivaksi tässä välissä mennä vessaan sillä osa potkuista oli osunut ilmeisesti virtsarakon tietämille. Palasin sänkyyn ja melske alkoi uudelleen, koitin kuitenkin saada jo unta sillä aamulla piti herätä pian viiden jälkeen töihin. Vaan pikkuinen  oli päättänyt toisin, nyt oli hänen mielestään jumpan aika. Voihan muljahtelu ja punku. Koitin jutella rauhallisesti, vaan nyrkistä tai potkusta sain :) Koitin laulaa, ehei, iskuja sateli. Käännyin kyljelleni, pah, sitten sitä vasta melskattiinkin. Ei siis auttanut kuin toivoa, että toinen pian väsyy. Reilu tunti siinä meni kaikkinensa ja lopulta tämä väsynyt tuleva äiti sai unta joskus puoli kahden aikaan .. pirteänä sitten seuraavana aamuna töihin :)

Nyt tuo jumpse on vain lisääntynyt ja koventunut, potkuja tuntuu pitkin päivää, erityisesti iltaisin. Töissä minulla tosin onkin niin vauhti päällä, ettei siellä aina ihan hentosia liikkeitä tunnekkaan. Mutta, jos töissäkin pysähdyn esim. nukkarissa nukuttaessa ja ruokapöydässä, niin kyllä silloinkin liikkeet pystyy hyvin jo tuntemaan. Eilenkin illalla oli masussa melkoinen jumppahetki. Ja sitä punkeamista, siinä meinaa nahka paukkua, vatsakin tuntuu siltä kohdin kovalta :) Eilen juttelin vielä siskon kanssa puhelimessa kun olin jo mennyt sänkyyn ja sekös sai pikkuisen innostumaan. Se punkeaminen oli ihan mahdotonta, tuntui kyllä todella napakalta, kunnes tunsin kuinka jotakin "lipsahti" ja punkeaminen  vähitellen katosi, olisiko käsi tai jalka "antanut periksi" ja asento sitten sen jälkeen muuttunut. Ilmeisesti pikkuinen teki kuperkeikan sillä potkujen ja nyrkin iskujen paikka vaihtui päinvastaiselle suunnalle.

Joten täälläkin siis jo tunnetaan liikkeet kunnolla edessä olevasta istukasta huolimatta. Nyt odotellaan vaan et liikkeet tuntuis myös päällepäin, välillä tosin epäilen et jo tuntuis, mut miehen kädelle ne ei kyllä vielä ole osuneet. Tosin pikku kaveri taitaa vielä tunnustella uskaltaako tuota isin kättä potkia, sillä eilenkin potkut loppui kun mies pisti kätensä vatsalleni ja muutaman minuutin päästä ne alkoi uudestaan, mutta sitten käsi olikin jo minun. Pikkuisella tuntuu olevan myös tarve punkea itseään kupperiskeikkaa, sillä joskus tuntuu oikein häijyltä kun joku punkeaa vatsanahkaa ja jotakin (pää/olkapää/peppu/tms) kohti virtsarakkoa :)

Välillä on toki päiviä ettei liikkeitä niin paljoa tunnu, mutta tänäänkin tuntuu pikkuinen olleen hereillä melkein koko illan ja aika paljon jopa päivälläkin.. mikähän sitä valvottaa.

21+2

Juuri nyt vituttaa bloggeri ihan sikana, voisin heittää samantien vesilintua koko systeemillä ja muuttaa muualle, mutta olen liian laiska siihen. Kuka perkele käski hukata mun eilisen tekstin! Arvatkaa jaksanko kirjoittaa sitä uudestaan, en todellakaan, en edes muista mitä olin siihen kirjoittanut vaikka asia olikin tärkeä. Masukuva siinä oli ainankin ja jotain perhevalmennuksesta, mutta mitä muuta.. toivotaan että saadaan se teksti takaisin vielä. Olen oikeasti maailman surkein uusimaan jotain joka on jostakin syystä menetetty, sillä kirjoitan tekstit aina sen hetken mielialan mukaan, enempiä suunnittelematta.. Voi kumpa en olis tänään iltapäivällä menny vahingossa päivittämään molempia välilehtiä jossa tuo eilinen teksti oli, harmittaa, väsyttää ja kiukuttaa!

Olen pahoillani myös teidän muiden puolesta, sillä jos ne kirjoittamani kommentit katosivat bloggerin sekoilun takia niin en jaksa kyllä niitäkään uudestaan kirjoittaa. Sori!

Sitä paitsi just nyt mä en luota bloggeriin ollenkaan enkä uskalla kirjoittaa tänne mitään sellaista minkä tahtoisin säilyttää, vaikka olis paljonkin kerrottavaa.

Tietääkö kukaan yrittääkö ne vielä saada ne menetetyt tekstit ja kommentit takaisin? Mä en osaa englantia niin hyvin jotta voisin asian itse jostain tarkistaa.

Edit.
Ilmeisesti kiukkuaminen auttoi =) Teksti on nyt palannut takaisin oikealle paikalleen, jee! :)

21+1

Jälleen ollaan aloitettu uusi viikko, on tää hurjaa :)

Tänään oli myös ensimmäinen perhevalmennus. Ihan pikkaisen kyllä petyin, mutta ehkä ensikerralla jo parempaa kun on tuo "teoriajakso" nyt takana. Lähinnä mä kyllä petyin hammashoitajan puheisiin, mutta annetaan se sille naiselle anteeks kun oli ekaa kertaa vetämässä tuollaista ja vielä puhui aika huonoa suomea. Kelan edustaja sen sijaan oli ihan huippu, sen kans sai jopa höhötellä :) Kerrankin joku kelan ihminen oli ihminen ja hauska :)

Tänään kävin myös neuvolassa hakemassa lisää liuskoja verensokerimittariin ja samalla mitattiin hemppa, verenpaine ja katsottiin valkuaiset virtsasta. Kaikki muuten ok, mutta hemppa oli taas laskenu, 112 oli viimeeks ja nyt 107. Kävin sitten hakemassa ihan oikeaa rautaa apteekista ja toivon ettei vatsa muutu kiveksi. Vähän mä kyllä tuota hempan laskua osasin aavistellakkin kun on ollu huimaista ja 24/7 väsymystä, vaikka olenkin nukkunu ihan hyvin. Unohdin neuvolassa kysyä tuosta vihlonnasta mitä vatsassa on nyt muutamana päivänä ollu, ihan alhaalta vatsaa vihlaisee välillä ilkeesti ja tänään vihlonta ylettyi jo ylemmäksikin vatsaan.

Ja kuten lupasin niin laitetaanpa tähän mukaan myös tuo masukuva, joka tosin on otettu tänään eikä päivillä 21+0, kuten koitan tavallisesti ottaa sen tai siis mies ottaa ja minä seison vatsan kanssa kuvassa :)

21+1 masu, mitäs tuumaatte? Minkä kokoinen tuo teidän mielestä on? Onko viikkoihin nähden iso, normaali vai pieni? Ja voin kertoa et noi tulevat maitovarastotkin on aika valtavat jo nyt, ei enää isompia ritsikoita Seppälästä tai Lindexiltä löydy, en tiiä mistä seuraavat käydään ostamassa.. tai ne imetysliivit : /

20+6

Jatkuva väsymys tuntuu painavan päälle tällä hetkellä. Jo useampana aamuna on ollut järettömän vaikeaa päästä sängystä ylös, siitäkin huolimatta, että olen nukkunut kuitenkin sen kahdeksan tuntia tai yli ja saanut herätä töihinkin vasta kahdeksan maissa. Väsymys vaan tuntuu olevan koko päiväistä. Töissä tuntee kuinka väsymyksen vuoksi on herkillä, onneksi sää on sallinut olla paljon ulkona lasten kanssa, ei ole tarvinnut hermojaan kiristää sisällä metelissä. Saapi nähdä kuinka sitä pärjää loppuviikon jos luvattu sade tulee.

Ja mitenhän sitä pärjää jos tästä kesästä tulee yhtään luvatun kaltainen, jotkuthan on lupaillu samanlaista jollei lämpimämpääkin kesää kuin viimekesä. Minä kyllä rakastin viime kesää ja ottaisin sellaisia vaikka loppuelämäni, mutta tulevan kesän jaksaminen joskus hetken aikaa mietityttää. Minähän olen tunnettu palelemisesta, mutta nyt ihmiset hämmästelee kun vetelen vähissä vaatteissa niin sisällä kuin ulkonakin, minä joka viime vuonna sentään pidin sisällä ja joskus ulkonakin villasukkia vielä juhannusviikolla :) Raskaushan se taitaa lämmittää minua nyt.. mitenhän paljon se lämmittää heinä-elokuussa.

Katselin tuossa blogeja ja huomasin lähes kaikkien julkaisseen masukuvia, joskohan minäkin huomenna otettavan kuvan laittaisin esille, onhan tässä jo puoliväli ylitetty. Tosin loppuviikko saattaa olla sen verran kiireinen etten tiedä mikä päivä sen ehtii julkaisemaan.

20+3

Joka kerta klikatessani sivussa olevaa laskuria hämmästelen kuinka voi olla, että päiviä pikkuisen syntymään on enää alle puolet jäljellä, en vaan käsitä, ei mene jakeluun :)

Soittelin äitiyspolille ja kyselin niistä nipistelyistä, kutinoista ja ilmakuplista. Ja kuten arvelinkin nipistelyt on kohdun kasvua ja vatsapeitteiden venymistä. Kutina ja ilmakuplat on pikkuisen liikkeitä, kutinaa se nimitteli "perhosen siiviksi", minä tosin korjasin ettei se siltä tunnu vaan ihan kuin pienien sormien hivelyiltä, mutta lujasti tuo silti väitti niiden johtuvan siitä kun pikkuinen osuu kohtuun :) Eihän ne toki ole siis sormien hivelyä, sillä pikkuisen sormet on vielä liian pieniä, mutta tuntuvat siltä kuin ihan pikkuiset sormet hivelisivät ihoa sisältäpäin. Kutina ei siis todellakaan tunnu siltä kuin joku hento siipi hipaisisi, vaan kyllä se ihan kunnon kutinaa on :) Ilmakuplat ovat sitten jo potkuja, hentoja vielä, sillä ilmeisesti istukka vaimentaa. Näin asian arvelinkin olevan, mutta kun en usko mitään ennen kuin näen ja kun moni väitti ettei ne niitä ole. Onneks tuon kätilön lisäksi olen kuullu muitakin puolesta puhujia niin nyt uskallan jo väittää olevani oikeassa :) Lisäksi juttelin asiasta ystäväni kanssa joka juuri synnytti ja jolla oli myös istukka aivan edessä ja tuo allekirjoitti nuo tuntemukseni, myös tuolla kätilöllä oli itsellään ollu istukka edessä.

Muutama ilta sitten tunsin kyllä kovemmankin potkun, kunnon tömäyksen, oikeastaan kaksi. Tömäyksiä ei tosin sen jälkeen ole kuulunut ja kutinatkin on ollu vähäisempiä, ehkä meillä on viihdytty eri asennossa. Tänään on tosin taas enemmän kutissu, et voihan se olla niinkin et pitkän työpäivän jälkeen ei ole pikkuinenkaan enää niin jaksanut liikuskella, vähemmästäkin metelistä ja menosta sitä väsyy.

20+0

Oh hoh! Se ois sitten raskauden puoliväli. En pysty ihan vielä sulattamaan sitä et huomisesta alkaen päiviä on vähemmän laskettuunaikaan kuin odotuksen alkuun :) Mahtava juttu, mutta hassulta se tuntuu.

Aikamoinen urakka tosin tähänkin asti käyty läpi. On kerätty lähes kaikki oppikirjan raskausvaivat/oireet, no okei muutaman jätin teille muillekin, mutta ihan riittävästi niitä on tullu haalittua :) Ja jos ei sitten itse raskaus ole häiriköinyt niin sitten on ollu kaiken maailman tartuntatauteja ym. Viimeisimpänä, mutta ei vähäisimpänä vietin vappuaattoyön oksentaen, minä joka en vatsaleikkauksen vuoksi voi oksentaa, tuloksena sitten koko naama täynnä pieniä verenpurkaumia. Kuumekkin kohosi kahdeksi päiväksi yli 38 asteeseen ja sen päätteeksi kokeili mitä on käydä hieman matalammalla 35,6. Tänään onneks jo olinkin töissä, jossa tosin sitten työkaverin vuoro olla kotona oksentamassa.

No jos alkuraskaus meni pahoinvoinnin kourissa, niin nyt tuntuu alkaneen liitoskivut selässä. Pääsiäisenä tais lantionluut lähteä liikkeelle kun autoani siivosin monta tuntia. Kävin tänään lainaamassa sairaalan välinelainaamosta tukivyön, tosin sen jälkeen menin kirppikselle josta löysin muutamalla eurolla kaksi Anitan hyväkuntoista tukivyötä :) Löysin mä kirppikseltä tosin paljon muutakin.. vaavillepa hyvinkin :) No, katsellaan mikä tukivöistä tuntuu parhaimmalle, mennään sitten sen voimalla, töissä joutuu kuitenkin niin paljon seisomaan ja olemaan liikkeessä koko päivän. Liitoskipujen lisäks mulla on niitäkin pidempään ollu vaivana jalkapohjien kipeytyminen, kotiin kun pääsen niin nykyisin alkaa olla sekä jalat että selkä niin kipeät ettei seisominen tee hyvää, eikä myöskään istuminen, kävelemisestä puhumattakaan. Onneks noi selkäkivut ei ole vielä ollu ihan joka päivä yhtä pahoja, jalat sen sijaan kyllä lähes joka päivä, paitsi viikonloppuisin kun ei tarvii olla liikkeellä.

Mutta, vaikka vaivoja on edelleen, eikä ne tässtä raskaudessa taida koskaan loppuakkaan niin onnellinen olen silti. Tällä htekellä elämä tuntuu valoisalta ja raskaus ihanalta :) Pikkuhiljaa myös todelliselta, vaikkei niistä liikkeistä ole vieläkään mitään varmuutta. Eilinen ultra jotenkin avasi raskautta lisää ja toivottavasti sen voimalla jaksaa sinne asti et liikkeeet varmistuu :)

Vatsa alkaa olla sen kokoinen et moni takki käy jo pieneksi, jopa se takki joka oli vielä vuosi sitten valtava ja jonka kohdalla nauroin sisään mahtuvan vaikka minkälaisen mahan.. ja toppien/lyhythihaisten helma nousee navan päälle :)

Mutta, nyt saunaan nauttimaan tästä loppuillasta :) Huomenna taas uudet kujeet =)

19+6

Varoitus: Seuraava teksti on piiitkä ja sisältää paljon hymyä :)

Tänään oli rakenneultra, mentiin sinne naapurikaupunkiin ja katseltiin meidän pikkuista vähän eri ulottuvuuksilla kuin normi ultrassa, pääasiassahan tuollakin ultratutkimus tehdään tavallisella kuvalla, mutta kyllä me varmaan melkein puolet ajasta saatiin katsella 4d kuvaa, jollei enemmänkin. Tosin meidän pikkuinen se sitten majailee istukan takana ja halusi meille alkuun näyttä vain selkäänsä. Istukka on siis tuossa vatsan päällä tai alla, miten se nyt sit kuuluu sanoa, mutta edessä siis ja tästä syystä liikkeetkin on vielä minulta hukassa. Kutinoista ja nipistelyistä mä tietysti unohdin kysyä ja meinasinkin soitella asiasta nyt jälkeenpäin, vaikka eihän nuo mitään vakavaa (varmaan) ole, uteliaisuus voittaa kuitenkin :)

Kätilö sai sitten moukaroida sillä ultrakapulalla mun vatsaa aikalailla, että saatiin muksu kääntymään mittoja varten ja sitten viel niin et kasvot ja myös sukupuoli näkyis.. kaikki saatiin kuitenkin lopulta katseltua, vaikka istukka sen verran edessä onkin ettei ihan kokonaista kasvokuvaa saatukkaan. Muutaman kerran koko kasvot pikaisesti vilahti, mut ei siinä perässä aina pysyny :) Aikamoiselta luurangolta muksu välillä kuvissa näytti, kätilö sille toiveen esittikin et kääntyis jotta saatais parempia kuvia, eikä sellaisia pelottavia :)

Kaikki mitat oli todella hyviä, kätilö totesikin jossain vaiheessa ettei muista yhtä tasaisia tuloksia koskaan ennen mitanneensa. Keskiarvoksi taisi tulla lopulta 19+4 joka onkin hieman oikeampi kuin laskettuaika jonka mukaan ollaan siis päivillä 19+6 :) Itseasiassa nuo kaikki mitat olivat 19+1-19+6 välillä, vaikka heittoa olikin saanut olla noin 2 vkoa kumpaankin suuntaan. Sydän, aivot, verisuonet, varpaat, sormet, kaikki näytti todella hyvältä. Kätilö myös todella ihanasti kertoi ja näytti koko ajan tosi tarkasti mitä näki ja mitä on missäkin, pieni anotomian oppi tuli samalla :) Saatiin myös nuo kaikki mitatut tulokset kotiinkin, kun kauniisti pyydettiin :)

Nähtiin tietysti myös se perinteinen vilkutus, jumppahetki ja sormen imeminen, tosin meillä se sormi oli pikkurilli :) Myös paparatseihin kyllästyttiin ja käsi tungettiin kameran eteen ja suosittu paikka oli olla myös siellä istukan takana piilossa. Ruokakin oli ilmeisesti maistunut, olihan vatsan ympärys luvuista suurin, juuri nautittua lapsivettä se tosin kätilön mukaan oli mikä vatsan sai suuremmalta näyttämään :) Ja kyllähän se käsi kävi myös siellä haaroissa nyppimässä, johon kätilö sitten totesikin naureskellen et, "Pojat on poikia" :)

Terve poika sieltä siis taitaa aika vahvasti tulla, sen verran monta kertaa sekä perinteisellä kuvalla, että 4d kuvalla tuo killutin siellä haaroissa vilahteli, ettei se oikein epäselväksi jäänyt :) Tosin aina on se mahdollisuus et jotain nähtiin väärin tai siellä olikin vaan paikat turvoksissa, mutta jos kätilö kolme kertaa sanoo pojaksi ja itse asian myös useasti toteaa niin kaipa tuohon voi jo aika vahvasti uskoa.. ja olihan meitä paikalla siis kolme silmäparia. Saatiin haaroista kaksi kuvaakin, yksi perinteinen ja yksi paremmilla ulottuvuuksilla. Ja erityisesti tuo 4d (vai onko se nyt sit 3d) kuva on aika vahvasti pojan, tavallisessakin vahva, mutta siinä voi aina helpommin sekoittaa napanuoraan.

Mun ja miehen iskä ei kumpikaan muuten halunnu tietää sukupuolta. Miehen isä sanoi harkitsevansa ja mun iskä kielsi jopa kertomasta äitipuolelle :D "Ei sitä saa sanoa!" Tuli iskän suusta melkein vihaisena :)

Kokemus oli siis aivan ihana ja tuo kätilö on ainakin juuri oikeassa ammatissa :) Onneks mentiin tuonne rakenneultraan, sillä nyt uskallan jo miettiä synnytystäkin paremmin, se kun todennäköisesti tulee tapahtumaan juuri tuossa sairaalassa :)

"Äidin nenä, isän vehkeet."

Olen yhtä hymyä :)