Eilen sain sitten kokea jotakin uutta.
Juuri töistä kotiin tultuani tunsin todennäköisesti ensimmäisen "kunnon" supistukseni. Tämä supistus ei kylläkään ollut mikään kivuton nopea harjoitussupistus, vaan tämän kivun kesto oli jotakin 5 ja 10 minuutin väliltä. Itse supistus oli varmasti lyhyempi, siis se vatsan kovettuminen, mutta kyllä sekin muutamaa sekuntia pidempi oli. Kerkesi mieskin masua hyvin kokeilla ja molemmat sitä ihmetellä ennen kuin se alkoi pehmenemään. Kipu alkoi oikeastaan jo töissä, se tosin oli sellaista normaalia alavatsan vihlontaa jonka tulkitsen jonkinlaisiksi kiinnikekivuksi. Kotiin kun pääsin niin tuo kiinnikekipu paheni ja lopulta makasin vuoroin sohvalla jalat koukussa, jalat suorana tai kontallani lattialla ja kipu vain paheni. Aluksi vihlova kipu oli alavatsalla, siitä se levisi kohdun reunoille, sitten vatsa koveni, siis todella kovaksi ja kummallisen muotoiseksikin se meni, samalla vihlonta vaan paheni. Lopulta vatsa alkoi antamaan periksi ja pehmeni ja kipukin vähitellen hävisi.. miehen naurattaessa minua se sitten oikeastaan lopulta hävisi, aluksi kyllä kirosin miestä kun se nauratti, mutta lopulta olin aika iloinen sille tuosta :)
Oli muuten sitten sellainen supistus, että sukkakin meni rikki =D
On minulla joskus aikaisemminkin ollut mahdollisesti pientä supistelun oloista kiristelyä vatsassa, mutta ei mitään tämän kaltaista. Hieman tuo tämän päiväinen pelottti, erityisesti kun tuo alavatsa jäi jotenkin "jumiin" ja meinasi alkaa uudestaan tuo vihlonta. Koko illan vatsaa sitten hieman kiristelikin ja tuntui jotenkin aralta. Onneks se kiristys katosi yön aikana ja nyt vatsa on taas vanha oma itsensä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Hui kauhia. Tossa juuri eilen totesin, että täytyy nyt nauttia vielä, kun voin, ettei mitään ihmeempiä kipuja tms ole ollut :) Tiedän meinaan toisen joka menee samoilla viikoilla ja sai jo lääkäriltä passituksen lepoon (kotona) loppuajaksi! Nyt siis menossa rv 27 ja en tiedä olenko edes harjoitussupparia saanut :S
VastaaPoistaJuu se taitaa olla aika nauttia ja tehdä nyt ne kaikkein raskaimmat hommat jos on jotain joka on ehdottoman pakko tehdä :) Koskaan ei tiedä millon ei enää jaksa ja voi. Toivotaan silti kaikille hyvin sujuvaa loppuraskautta ja voimia ihan sinne loppuun asti!
VastaaPoistaHiirenkorvan blogissahan jo synnytettiin yllätten raskausviikonlla 31. Hurjalta tuntuu kun tuo on eka blogi jota rupesin lukemaan plussatestini jälkeen.
Huihui, nyt lepoa ja rentoiluu :D
VastaaPoistanuokki: Joo mä koitan, mut en mä osaa sillon kun on pakko, sit osaan kun ei tartteis osata :D
VastaaPoistaMut ei ole onneks tuo uusiutunu vaikka aika haipakkaa olenkin välillä menny.
Huhheijaa, kuulostaa hurjlta :D Itsellä ollut vaan kivuttomia supistuksia ja niinä sais kyllä pysyäkkin.
VastaaPoistaOlipas hauska löytää tää sun blogi kun sulla on melkein sama LA kun mulla, mulla on 20.9. :) Jäänkin siis seurailemaan blogiasi tarkemmin!
Hei ja tervetuloa Jansku!
VastaaPoistaAika hurjalta se tuntuikin ja hiukkasen pelottavaltakin sillä hetkellä :)
Oho, aika läheltä liippaa tuo sinun laskettuaika omaani nähden :) Tervetuloa vaan seurailemaan kirjoittelujani!
Onkos sulla muuten omaa blogia?
Mulla ei omaa blogia ole, seurailen vaan muiden :) Joskus aina houkuttelis omaakin alkaa kirjottaa mutta toisaalta taas ei. Saas nähdä!
VastaaPoistaJansku:
VastaaPoistaBloggaaminen on aika koukuttavaa, minäkin olen ensimmäisen blogin aloittanut jo joskus 2006 alussa ja vieläkin jaksan. Tosin alkuun sitä kyllä kirjoitteli paljonkin ahkerammin, nykyisin enää harvakseltaan, lähinnä "itselleen" muistiin :) Blogin osoite ja nimikin on vaihtunut jo moneen kertaan, vanhoja ei ole päivitetty enää vuosiin ja majailevatkin netin uumenissa salasanan takana, mutta joskus niihin on kiva eksyä hetkeksi, aivan kuin olisi varmasti vanhoihin päiväkirjoihinkin jos sellaisia olisi joskus kirjoittanut :)