Paskan mutsin kurja fiilis

Meillä on ollut nyt parin päivän ajan paska äiti.. Joko se tässä iässä alkaa? Mä en ole toipunu vielä niistä ensimmäisistä paska äiti kuukausistakaan, miten mä tän jaksan??

Poika on kiukunnut minulle lähes kaikesta, minun seurani ei tunnu aina kelpaavan ja erityinen raivon aihe on äiti ja tissi. Isi meillä kyllä saa hymyn ja nauruja, äidille hymyillään silloin kun äiti ei katso, mutta kun katsoo niin käännetään pää pois. Monta huutoa päivässä ja monta tuntia syömättä, kun ei sitten millään kelpaa. Poika itkee kyyneleitä ja äitikin melkein itkee kyyneleitä, ainakin salaa yksin ollessaan nielee niitä.

Mistä tämä johtuu? Onko tää joku vaihe? Millon tää menee ohi? Liittyykö tää jotenkin omaan sänkyyn opetteluun? Liittyykö tää jotenkin ilmavaivoihin? Liittyykö tää jotenkin vyöhyketerapiaan? Loppuis jo, mistä ikinä johtuukaan!

Asiantuntijat ja kiinteät

Meillähän ollaan pian kolme ja puoli kuukautta ja joidenkin ohjeiden mukaan voisimme pian aloittaa kiinteiden maistelun. Tästä johtuen asia pyörii siis minun mielessäni aika usein, etenkin kun olen itse edelleen dietillä eikä pojan vatsa ole kunnossa vieläkään. Myös huonosti nukutut yöt saavat asiaa pohtimaan, puolesta ja vastaan.. Kiinteät täyttäisi vatsan paremmin, mutta mahdollisiin allergioihin törmätessä menisi yöunet ehkä kokonaan.

En siis oikein tiedä mikä olisi paras tapa lähestyä asiaa. Sormiruokailu kiinnostaa, lusikalla pakko mättäminen ei. Neuvola sanoo et viimeistään viiden kuukauden kohdalla pitää aloittaa maistelu, mieluiten neljän kuukauden, yksi perustelu oli et tottuu lusikkaan. Osa suosituksista ja neuvolaista suosittelee kuitenkin puolen vuoden täysimetystä. Sairaalassa lääkäri sanoi et puoli vuotiaan pitäisi syödä jo kaikkea, siksi maistelu pitää aloittaa neljä kuukautisena, viimeistään viisi. Vähemmästäkin tässä äidin pää menee pyörälle, auttakaa nyt mua :)

Miten teidän muiden neuvoloissa neuvotaan aloittamaan kiinteiden syönti?
Mitä mieltä olette itse asiasta?
Onko ketään jonka neuvolassa neuvottiin täysimettämään kuusi kuukautta?
Tietääkö joku miksi joidenkin asiantuntijoiden mielestä lapsen pitäisi jo kuusi kuukautisena syödä kaikkea ja siksi aloittaa kiinteiden maistelu viimeistään viisi kuukautisena, mielummin neljä kuukautisena?

Meillä osataan

Lupailin josko kirjoittelisin muutakin kuin valitteluja.. Tässä tulee :)

Tää meidän ukko ei sitten alkuunkaan ole tykänny olla vatsallaan lattialla, huuto hurmuinen viimeistään kahden minuutin päästä. Keskiviikkona katsoin lääkärissä kummissani miten hyvin ukko viihtyi varsallaan lääkärin pöydällä. Pistin sitten tuosta rohkaistuneena itsekkin pojan kotona lattialle vatsalleen ja huutohan siitä tuli.. Nimittäin kun uskalsin mennä hieman myöhemmin kääntämään ukon selälteen :) Oi niitä ilon kiljahduksia kun ukko nautti olostaan vatsallaan. Äiti ylpeänä tietysti vieressä, kun pää pysyi niin hienosti koholla ja välillä käsillä nostettiin itseään niin ylös ettei ollu kaukana horjahdus kyljelteen. Hoitopöydällä meillä jo välillä käännytäänkin selältä kyljelleen, tosin nyt jostakin syystä parina päivänä tämä taito on ollut hukassa. No, eipä noilla taidoilla vielä ole kiire, ukko kun ei ole vielä edes ihan kolmea ja puolta kuukautta vanhakaan.

Meillä muuten jutellaan kovasti, välillä pidetään pitkiäkin puheita, välillä vakavista jutuista, välillä selkeästi iloisemmista. Selkeästi huomaa kuinka juttelun on muuttunut koko ajan, nykyisin suuta käytetään paljon enemmän ja tavoitellaan erillaisia ääniä, huulet ja kieli on siis selkeästi mukana. Muutama hassukin tapaus on sattunut, esim yksi ilta poika aivasti ja minä totesin tuohon että "oho", heti perään poika sanoi "oho" :) Eikä nyt ole kyseessä mikään äidin kuvitelma, sillä asiaa olivat äidin lisäksi hämmästelemässä myös mummi ja isi. Sattumaahan tuo toki oli, mutta hauskalta se kuulosti :)

Mitäpä muuta.. Istumaan tuon kovasti tekisi mieli, seistäkin voisi ja äidin syömistä katsotaan kummissaan.. Vielä pari kuukautta poika rakas, vaikka äidin välillä tekisikin mieli jotain jo suuhusi laittaa :) Toistaiseksi äiti on kuitenkin tyytynyt antamaan sinulle ruokapöydässä oman tyhjän ensilusikkasi omaan käteen, saat siihen nyt tutustua ihan rauhassa ennen kuin laitetaan siihen jotakin ruokaa :)

Meillä tungetaan tuon lusikan lisäksi suuhun milloin mitäkin, omat nyrkit ja sormet on ykkösiä, mutta lelut ja rätit, sekä vanhempien eri ruumiinosat tulee perässä hyvänä kakkosena. Erityisen hauskaa on viettää aikaa äidin olkapäällä suu kiinni äidin olkapäässä ja mumista kovasti jotakin vasten olkapäätä :) Omia sormia suuhun mahtuu todistetusti ainakin viisi, kolme toisesta kädestä ja kaksi toisesta. Tutti sen sijaan ei pysy suussa ja pullosta syöminenkin on kovin hankalan oloista.

Kuolan määrä on muuten päivässä aika vakio, nimittäin valtava :) Ja noilla ikenillään tuo ukko on saanut jo erääseen puruleluunsa "hampaanjälkiä" vaikkei suussa vielä mitään hampaita olekkaan.. Tosin jos äitiinsä tulee niin siihen ei ehkä menee enää kovinkaan kauaa.

Tässä kai tärkeimmät tällä kertaa :)

Ihon hyvinvointi ja äidin ongelmat ;)

Pojan iho näyttää jo paremmalta, äiti kiittää lääkäriä ja nauttii kun pojan iho näyttää vihdoin terveemmältä. En tiedä mitä ihme ainetta tuo hydrocortisooni ja ApoBase on, mutta kuiva, hilseilevä ja halkeileva iho saatiin muutamassa päivässä huomattavasti parempaan kuntoon. Tai sitten kerta vyöhyketerapia pisti ihon kuntoon.. Veikkaan kyl nyt ihan ekana noita rasvoja, pidemmän päälle vyöhyketerapiakin vois auttaa, mut yksi ainoa kerta tuskin vielä :) Vyöhyketerapiaa on kyllä tulossa lisaa, ensi viikolla kaksi kertaa ja seuraavalla vielä ainakin lisää. Vyöhyketerapia mahdollisuuden saimme tavallaan vahingossa ja koska emme edes maksa siitä niin apu otetaan vastaan varpaat korvissa ;) Tuon olisi tarkoitus auttaa pojan vatsaongelmiin, poika nimittäin kärsii niistä vieläkin ja nykyisin yötkin on kovin levottomia aamuyön ilmavaivojen takia.. Tämä väsynyt äiti kiittää jos edes ilmavaivoista päästäisiin.

Toivottavasti ensikerralla minulle on asiaa muustakin kuin ongelmista :)

Lääkärin määräys

Käytiin jälkitarkastuksessa sairaalassa, hyvin meni reissu kahdestaan pojan kanssa, poika nukkui ajomatkat tyytyväisenä autossa. Poika ei sitten tosin nukkunut tänään kertaakaan kunnon päikkäreitä, mutta nyt ollaankin sitten jo unilla, toivottavasti yöunilla.

Kontrollikäynti meni hyvin ja poika sai kehuja. Äiti sen sijaan haukkuja, kun ei syö kunnolla.. Vieläkin tiukalla dietillä, ei viljoja, ei maitoa, ei munaa, eikä kalaa, lisäks paljon poissa sellaisia jotka aiheuttaa herkästi ilmaa vatsaan. No onneks saimme lähetteen lähempään tarkasteluun noiden mahdollisten allergioiden vuoksi.

Paras saldo reissusta oli kuitenkin tehtävä tehdä pojasta lumiukko ainakin kerran päivässä, mieluiten kaksi. Poika kärsii siis atooppisesta ihosta tai allergioiden aiheuttamasta kuivasta ihosta ja nyt saamme lutrata rasvalla oikein kunnolla, jopa hydrocortisoonivoiteella. Mukava saada vihdoinkin kunnon lääkärin ohjeita vatsan ja ihon avuksi.

Seuraavilla isin vapailla äiti pääsee syömään leipää ihan lääkärin määräyksestä :)

Herkkä ja kaunis juhlamme

Ihana, onnistunut ja hieman raskaskin päivä takana. Pojan nimi julkistettiin vihdoinkin tänään. Juhla onnistui kyllä paremmin kuin osasin odottaakkaan ja poikakin jaksoi hyvin juhlia vaikka jouduinkin kesken makeimpien päiväunien herättämään. Äiti on nyt onnellinen ja vihdoinkin saa kutsua poikaa omalla nimellään. Onnistuimme pitämään nimen salassa loppuun asti, tosin enpä sitä oikein uskaltanut käyttääkkään etten olisi vahingossa paljastanut :) Nimi on kunnianosoitus sekä isän suvulle, että myös äidin suvulle ja istuu pojan päähän kuin nenä.
Vähän sitä kyllä sai jännittää, että miten juhla onnistuisi, miten saisimme siitä kauniin ja sujuvan, kun paikalla ei ollut pappia tai koko sukua, mutta kaunis ja samalla mukava juhla oli, kiitos siitä mukana olleille, kummit, isovanhemmat, bonus isovanhemmat, sekä tädit ja setä perheineen! Ja suuri erityiskiitos "keittiöemännälle" eli äitipuolelleni, bonus mummille! Mihin minä joutuisinkaan ilman tuota ihanaa naista!