lauantai 31. maaliskuuta 2012

Maitoaltistus ja iho

Maitoaltistuksessa käytiin, testi meni hyvin eikä poika saanut sairaalassa oireita. Kotona illalla iho hetken hieman punoitti paikoitellen, mutta muuten kunnossa. Seuraavana aamuna söin muutaman siivun juustoa. Samana iltana poika jo oirehti, kakka vihreää ja iho punainen paikoitellen. Joten, päivän tauko ja taas kokeilua.. Kyllä se nyt vaan niin on, että meidän poika on maitoallergikko vaikkei ihotesti ja verikoe sitä näyttäneetkään. Eli varmoja allergianaiheuttajia on ainakin maito ja kananmuna, joka näkyi sekä ihotestissä, että verikokeessa. Saapi nähdä mitä muita allergioita viel tulee vastaan..

Meillä on nyt muuten kokeiltu pojan iholle vaikka mitä, kortisoni on toistaiseksi ainoa joka saa ihon kuntoon. Ja heti, kun kortisoni lopetetaan, iho taas menee rikki ja kutiaa. On koitettu vaikka mitä öljyjä ja voiteita, vaikka kenen suosituksesta, vaan ei auta, pahemmaksi menee ja aina palataan vanhaan. Nyt on taas uusi kokeilu menossa, saapi nähdä miten käy. Mahdollista on toki myös se, että ruokavaliossani on edelleen jotain johon poika reagoi ihollaan, mutta enpä tiedä enää mitä se olisi, olen koittanut jo lähes kaikkea. Ehkä se tulee vastaan sitten, kun poika törmää siihen kiinteissä, mutta jää ehkä silti lopulta arvoitukseksi.

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Jumppaa pumppaa

Viisi kuukautta tuli täyteen jo aikaa sitten, pian tulee täyteen jo kuusi kuukautta.

Yöt nukutaan surkeasti vieläkin, tissiä tarvitaan usein. Alkuyöstä tosin joskus nukutaan neljä tuntia ilman, mutta sitten se riemu repeää ja tissiä saa työntää suuhun joskus jopa puolen tunnin välein. Kävelevänä tuttina on hieman väsyttävää olla. Mutta, koska toinen vaihtoehto on vielä huonompi, niin tällä mennään.

Imetystä me siis jatkamme vieläkin, eikä meillä kiinteitä ole aloitettu. Ensi viikolla käydään lääkärissä maitoaltistuksessa ja ollaan ehkä astetta viisaampia taas.

Viikonloppuna oltiin ukin luona käymässä ja poika oppi siellä hivuttautumaan takaperin. Eihän tuo toki sitä itse vielä tajua, mutta sentti sentiltä tuo jumppaillessaan liukuu taaksepäin. Harmi on kova, kun lelut "karkaa" ulottumattomiin :) Poika siis nostaa vatsaansa irti lattiasta ja siinä alas mennessään onnistuu työntämään itseään sentin tai kaksi taaksepäin.

Tuon vatsajumpan alettua on taas navan ympäri pyöriminen hieman rauhoittunut, vaikka tällä kertaa ei olekkaan kokonaan vanha taito loppunut, kun uusi on astunut kuvioihin. Vatsalta selälleen kääntyminenkin on palannut, tosin hyvin vähäisenä. Toisinpäin tuo on kääntynyt vain kerran, kun työnsi vauhtia isänsä vatsasta.. Sitä ei siis oikeasti edes lasketa :)

sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Köh, köh

Meillä asustelee täällä yksi napansa ympäri pyörivä kieli jumppailija, jolle on iskenyt paha virkayskä :)

Pieni mies harjoittelee kovasti kuinka vatsallaan ollessa voi kurotella sivuilleen pyörimällä napansa ympäri. Tosin viime päivinä nämäkin harjoitukset ovan olleet hieman laiskanlaisia, ehkä siksi, että on pitänyt hauskuuttaa itseään yskimällä tai työntämällä kieltä ulos milloin milläkin mutkalla :)

Muutama päivä sitten, kun vielä navan ympäri pyörittiin enemmän, niin harjoiteltiin myös viemään jalkoja varsan alle. Vaan nyt ei se enää kiinnosta, on paljon tärkeämpääkin.. Yskiä, jumpata kieltä ja seistä, hyppiä ja "kävellä" kainaloista kiinni pidettäessä. Vastaavasti meillä kävi myös masulta selälleen kääntymisen kanssa. Pari-kolme viikkoa sitten poika keksi kuinka masulta käännytään selälleen ja teki sitä monta kertaa päivässä viikon verran, sitten eräänä päivänä kiinnostus lopahti ja nyt täällä ei olle parin viikon aikana käännytty kuin kerran.

Miksihän tuo ei malta opetella kunnolla noita taitojaan, kun aina pitäisi siirtyä jo seuraavaan, jo ennen kuin edellinen on kunnolla hanskassa.

torstai 8. maaliskuuta 2012

Lääkärissä

Meillä oli tällä viikolla aika lastenlääkärille niiden allergioiden vuoksi. Kerrankin ja vihdoinkin joku ottaa asian hoitaakseen, eikä vain totea "tuo on ihan normaalia", "vauvan kakka nyt on välillä vihreää", "kyllä se siitä". Ihanaa, kun vihdoin asian eteen alkaa tapahtua. Nyt testattiin ihotestillä yleisimpiä allergiaa aiheuttavia ruoka-aineita, vain kananmuna jäi kiinni tässä testissä, vehnäjauho värähti, mutta ei riittävästi. Lisäksi otettiin verikoe, jonka avulla selvitetään lisää allergian aiheuttajia ja katsotaan muutenkin hieman yleistä verenkuvaa. Ja reilun viikon päästä mennään osastolle maitoaltistukseen, sen jälkeen mahdollisesti ainakin viljat ja muita altistuksia hieman sen pohjalta mitä verikoe kertoo. Toistaiseksi jatkan siis edelleen samalla dietillä, eikä poikakaan siten aloita kiinteitä ainakaan toistaiseksi. Meidänhän tarvitsee tuon altistuksen jälkeen seurata mahdollisia oireita viikosta kahteen ja siksi pitää jatkaa muuten samalla ruokavaliolla.

Itsehän epäilin tuota kananmunaa jo valmiiksi. Mutta, olen epäillyt myös kalaa, sitruksia ja ehkä myös mansikkaa, joten jännityksellä odotan mikä tulee mahdollisesti olemaan näiden tulos, jos niitä päästään testaamaan sairaalan toimesta.

Tällä hetkellähän olen poistanut ruokavaliostani seuraavat:
Kananmuna, viljat, maito, kala, sitrukset ja mansikka. Lisäksi välttelen ilmaa aiheuttavia, esim. sipulit, kaalit, sienet, papu, herne, suklaa. Ainoa papu jota syön on soijatuotteet, enkä koe niiden aiheuttavan ongelmia. Ja kyllä, minulle riittää syötävää kaikesta välttelemisestä huolimatta :) Asennetta ja mielikuvitusta tämä toki vaatii, mutta nyt, kun näkee pojassa muutoksen niin voisin jatkaa tätä vielä vaikka kuinka pitkään.

Käytiin muuten myös neuvolassa ja sekään ei nyt suuremmin kommentoinut kiinteiden aloittamisesta ja siitä kuinka tärkeää se muka olisi aloittaa 4-5 kk ikäisenä, pienen maininnan hän hiljaa sanoi, mutta jätti sen siihen. Ilmeisesti lääkärireissumme sai hänetkin hiljaiseksi ;)

Ei muuten ole ihan vaivatonta istua oma poika sylissä, tiukassa otteessa, kun kaksi labrarouvaa ottaa isolla neulalla verta pojan kyynärtaipeesta, toinen pitää kiinni ja toinen pistää.. Kyllä siinä meinasi itku päästä äidiltäkin :(

perjantai 2. maaliskuuta 2012

Surua ja kyyneliä

Meidän perheessä on ollut hieman raskas viikonloppu ja alkuviikko. Viime viikon lopulla jouduimme lopulta tekemään päätöksen jättää hyvästit rakkaalle perheenjäsenellemme, rakas koiramme alkoi olla jo hyvin sairas ja tietenkin vanha. Päätös ei ollut helppo, mutta vielä vaikeampaa oli elää ja odottaa koko viikonlopun yli.. Vaikeinta oli tietenkin jättää hyvästit ja katsoa, kun toinen lähtee pois :'(
Ikävä on vieläkin valtava ja jo pelkkä asiasta kertominen saa kyyneleet silmiin. Eilen jouduin käydä eläinlääkärissä hoitamassa uurna asiaa ja jo kotoa lähtiessä tärisin, matkalla kaupunkiin kurkkua kuristi, itketti, oksetti ja oli pala kurkussa. Meinasin joutua soittamaan miehelleni, että hän saisi kuitenkin hoitaa uurna asian, mutta onnistuin jotenkin "kivettämään" itseäni sen verran, että sain sen melkein kunnialla hoidettua. Kotona loppu päivä tosin meni tiuskiessa ja lopulta tunnistettuani syyn tiuskimiselle itkun miehen olkapäätä vasten.

Kiitos rakas koiramme näistä ihanista vuosista, olet maailman paras koira, kiltti ja äärettömän viisas, hieno tyttö! Me kaikki rakastetaan sua ja meillä on valtava ikävä sua! Kotona on niin kovin hiljaista ja tyhjää ilman sinua, ei kuulu kynsien rapinaa, ei kuorsaustasi, eikä kukaan koita kerjätä, kun syön. Niin monta kertaa käyt mielessä päivän aikana.. Illalla, kun ovi lukitaan, ruokaa laittaessa, kun jotakin tippuu lattialle, jugurttipurkin tyhjennettyä, nukkumaan mennessä.. Arkipäivän hetkiä ja paljon hyviä muistoja, rakkautta.

Muista rakas koirani mitä sanoin viimeisillä hetkilläsi.. Me nähdään vielä!