lauantai 9. heinäkuuta 2011

29+3

Lupasin tuossa jokin aika sitten kirjoitella kasvatukseen liittyvistä asioista, joten jospa pitäisin lupaukseni :) En sitten ole kauheasti miettinyt aihetta valmiiksi, joten annan tulla sen mitä sormet näppikseltä aikaiseksi saavat.

Kerronpa heti alkuun, että työskentelen itse päiväkodissa lasten parissa tai ainakin työskentelin tähän asti, paluusta tuohon työpaikaan ei ole varmuutta vaikka työsuhteeni vakinainen onkin ja työtäni rakastan. Minulla on nimittäin yksi suuri haave, jonka toivoisin toteutuvan siinä vaiheessa, kun työhön paluu on ajankohtaista :)

Mutta siis se kasvatus.. Lasten parissa työskennellessähän näkee kaikenlaisia perheitä, lapsia ja kasvatustapoja. Varmasti jokainen tällä alalla hiukankaa pidempään työskennellyt on joskus mielessään ajatellut että, "En minä ainakaan tuolla tavalla..." "Minun lapsi ei sitten koskaan tule/saa..." :) Jotkut työntekijät sortuvat tuohon "ei minun lapseni"- ajatteluun useammin, toiset taas vähemmän, mutta varmasti jokainen joskus, siitä voisin lyödä vaikka pääni pantiksi :) Vaikka minä en koskaan mitään vannokkaan, sen olen elämässä jo kerinnyt oppimaan ja se myös varmasti vaikuttaa ajattelutapaani kasvatuksesta.

Jotenka ammatistani johtuen minulla on varmasti paljon ajatuksia päässäni siitä miten lapsia pitäisi kasvattaa, mutta toisaalta elämänkokemukseni myötä olen myös oppinut ettei liian tarkkoja suunnitelmia ja varmoja päätöksiä kannata tehdä. Oma luonteeni on myöskin sellainen että, viimetippa ja hälläväliä-asenteet eivät ole minulle ollenkaan vieraita :) Tästä johtuen en ole tehnyt, enkä aijo tehdä kovinkaan tarkkoja suunnitelmia siitä kuinka meidän lapsi kasvatetaan, annan siis virran viedä mukanaan :)

On minulla toki joitakin ajatuksia ja ohjenuoria siitä mihin suuntaan haluan kasvatuksen etenevän ja kuinka tahtoisin lapsen kanssa toimia/toimittavan. Näitä sitten toivoisin ainakin pystyväni noudattamaan, edes hieman sinnepäin :)

Ensinnäkin yksi tärkeimmistä asioista jonka haluaisin toteutuvan on läheisyys, läsnäolo ja kosketus lapsen ja vanhempien välillä. Tämän vuoksi meillä onkin tarkoitus kokeilla liinailua, kuten meillä on myös tarkoitus pitää se lapsen sänky vanhempien sängyn vieressä, perhepetikään ei ole kokonaan pois suljettu juttu. Toivon myös ettei minun tarvitsisi palata töihin kovinkaan pian, mieluiten seuraavaan kolmeen vuoteen. Päiväkotiin en ainankaan halua alle 3-vuotiasta laittaa vaikka siellä itse olen työskennellytkin ja ehkäpä juuri sen takia en haluakkaan, kun tiedän mitä se arki alle 3 vuotiaiden ryhmässä on :) En syyllistä nyt kuitenkaan ketään sellaista joka palaa töihin heti vanheimpainvapaan päätyttyä tai ehkä jo sen aikana, jokainen tehköön kuten parhaaksi näkee, minä näen asian näin.

Mutta, siis, asiaan :) Jostakin syystä koen osan vanhemmista tänä päivänä vieraantuneen lastensa elämästä, siis jo ihan vastasyntyneenä/vauvana. On monenlaista viihdykettä jo hyvinkin pienelle vauvalle, kuten myös vaikka minkälaisia apuvälineitä ja hienouksia vauvan hoitoon. Itse ihmettelen minne on hävinnyt se tarve olla itse siinä oman lapsen lähellä ja saada koskettaa ja olla läsnä. Mihin ne äidit käyttävät tai tarvitsevat sen kaiken ajan jos lapsen viihdyttämiseen tarvitaan kaikenlaisia vempaimia ja toivotaan, ettei lapsi olisi kauhean vaikea, ettei äiti vaan väsy ja että äidille jäisi omaa aikaa. Miksi silloin tehdään lapsia jos oma aika on niin tärkeä asia? Ja vielä vauva-aikana? Itse olen ajatellut lapsen vauva-ajan menevän siten, että tulen todennäköisesti olemaan hyvinkin väsynyt ainakin sen ensimmäisen vuoden, mahdollisesti hyvin paljon pidempäänkin, enkä todellakaan kerkiä ja jaksa siivota kotona. Minä kyllä pidän siististä kodista ja omasta ajasta, mutta koen sen oman ajan olevan myös sitä, että saan olla lähellä omaa rakasta vauvaani. Olen aika varma myös siitä ettei vauva anna minulle aikaa istua koneen ääressä tai askartelemassa syntymänsä jälkeen ja olenkin valmis luopumaan näistä harrastuksista siksi aikaa lähes kokonaan :) Lupaan myöskin olla useita kertoja hermostunut ja hieman kärttyisäkin, johtuen siitä "oman ajan" ja unen puutteesta, kuten myös siitä siivottomasta kodista :) En siitäkään huolimatta aijo tällä hetkellä hankkia ihmeellisiä vempaimia paimentamaan lastani, vaan toivon lapseni joskus vanhempana hyväksyvän sen, että äiti joskus hermostui turhistakin asioista :)
Tämä ei sitten tietenkään tarkoita, että olisin lapseni vieressä 24/7, toivon kyllä voivani/pystyväni jättämään lapsen edes kerran viikossa muutamaksi tunniksi isän hoitoon, siksi aikaa, kun äiti viettää sitä "omaa aikaa" vaikka uimahallissa tai kuntosalilla ja jos ei muuta niin kaupassa käymällä :) Tuo voiminen tai pystyminen ei sitten todellakaan tarkoita etten luottaisi tulevaan isään tai ettei tuleva isä tahtoisi viettää aikaa lapsensa kanssa, kyse on nyt siitä, että joskus äidit vain liimautuvat lapseensa niin tiukasti, että jo puolen tunnin ero voi tuntua kamalalta :)

No niin, se siitä saarnasta ja vannomisista :) Läheisyys, läsnäolo ja kosketus nyt vaan sattuvat olemaan lähellä sydäntäni. Toivon hartaasti pystyväni tarjoamaan niitä lapselleni paljon, sillä mielestäni niitä ei voi lapsi koskaan saada liikaa. Läheisyyden ja kosketuksen, etenkin äidin ja vauvan vuorovaikutuksen, isän tärkeyttä toki unohtamatta, kun on todettu myöskin vaikuttavan paljon lapsen kehitykseen, niin motoriseen, sosiaaliseen kuin psyykkiseenkin. Toiveeni onkin siis, että jaksaisin olla lähellä, jaksaisin olla läsnä ja jaksaisin kuunnella lastani ja hänen tarpeitaan, enkä tietenkään tahtoisi sairastua minkäänlaiseen masennukseen. Nämäkin siis ovat toiveita, sillä minä en tahdo vannoa mitään mitä en pysty pitämään :)

Toivoisin myös voivani olla mahdollisimman mukava, iloinen ja huumorintajuinen vanhempi, en siis kaveri lapselleni, vaan vanhempi lapselleni. Toistaiseksi meidän kodista ei kyllä huumoria puutu, meitä usein kutsutaan hassuiksi ja iloisiksi, sekä yhdessä, että erikseen ja sen leikkimielisyyden ja ilon toivoisin säilyttäväni koko elämäni :) En kuitenkaan tahtoisi olla lapselleni pelkästään mikään hassu aikuinen, aikuinen joka on vain kiva kaveri. Työssäni olen toistaiseksi onnistunut ilmeisestikkin aika hyvin nämä asiat yhdistämään, niin lasten, vanhempien, kuin työtovereidenikin arvion mukaan, joten toivoa ilmeisesti on :)

Toivon suuresti myös, että pystyisin kasvattamaan lapseni lapsilähtöisesti. Esimerkiksi siis siten, että lapsi pääsee vaikuttamaan asioihinsa, mutta vain oman kehitystasonsa mukaan ja vanhempi on aina se joka tekee lopullisen päätöksen. Tämäkin on siis suuri toive, tiedän kuinka helppoa lapsille on antaa periksi, kun on itse oikein väsynyt ja lapsi uhmassaan vanhemman hermoa koettelee :)

Näiden lisäksi mielessäni on muutamia asioita joita haluaisin/haluamme tehdä toisin kuin oma äitini ja kuten miehen vanhemmat, mutta ne liittyvätkin sitten jo enemmän murrosikäisen elämään :)

Siinä ne pääpiirteittäin olivat, ne minun vannomiseni ja ajatukseni kasvatuksesta. Mitä noista sitten pystyn noudattamaan jää nähtäväksi, eikä sitä tiedä miten ajatukset tässä elämän varrella vielä muuttuvat.

Tästä tuli nyt tälläinen marotooniviesti, toivottavasti joku teistä edes jaksoi lukea tämän loppuun ja erityisesti olisin kiitollinen jos joku teistä jaksaisi vielä tämän lukemisen jälkeen kommentoidakin :)

Minkälaisia ajatuksia tämä herätti ja minkälaisia ajatuksia sinulla on kasvatuksesta?

29+2

Eilen saapui vihdoin se kauan odotettu noutolappu postiin jolla saa hakea vastiketta verorahoilleen, kävimme siis noutamassa äitiyspakkauksen. Oli se kiva, vaikka bodyt vaikuttivatkin lähes kaikki saman kokoisilta, kokomerkinnöistä huolimatta. Ihania nostalgisia hetkiä tuon ääressä koki, omasta lapsuudesta, sekä siskon lapsuudesta (19v), myös mies teki saman havainnon :)

Eilen oli muutenkin aikamoinen shoppailupäivä :) Meidän piti vain käydä naapurikaupungissa katselemassa vaunuja ja turvakaukaloa piskuiselle, vaan mukaanhan ne sieltä sitten lopulta kuitenkin tarttuivat :)

Olen jo jonkin aikaa pähkäillyt millaiset vaunut pitäisi ostaa, enkä ole kuitenkaan päässyt oikein mihinkään tulokseen pähkäilyissäni. Ainoa mistä oikeastaan olin varma oli, että niistä tulisi löytymään heittoaisa ja ne todennäköisesti olisivat Emmaljungan yhdistelmävaunut. Olin tosin suunnitellut josko sattuis käytettynä saamaan :) Heittoaisan halusin siksi, että se on kätevä jos sattuu satamaan tai tuulemaan tai vaikika aurinko paistamaan edestäpäin, silloin saan nopeasti huonon sään pois lapsen kasvoilta. Lisäksi heittoaisan etuihin kuuluu mielestäni se, että joskus lapsi kaipaa muutakin katsottavaa kuin työntäjän, joskus taas esim. kovassa hälinässä torilla/markkinoilla/tms. lapsen on ehkä turvallisempaa ja miellyttävämpää istua kyydissä ja katsella niitä tuttuja kasvoja kuin vyöryvää ja möykkäävää ihmismassaa. Vaunujen piti tietysti olla myös hyvät vaunulenkkeilyyn asfaltoidulla tiellä, mutta talvella myös loskaisella tiellä. Meillä ei todennäköisesti käytetä vaunuja missään ostoskeskuksissa, suurissa kaupoissa tai helsingin suht hyvin auratuilla teillä :)

Vaunuiksi meille valikoitui sitten lopulta yhdistelmävaunut Emmaljunga Cerox, pehmeällä kopalla. Värinä musta, muutamalla valkoisella tehosteraidalla, mies oikeastaan sai valita värin, olin tosin samaa mieltä itsekkin :) Ja voin sanoa, että tykkään :) Eilen jo kasailin kovasti tuosta erillaisia versioita ja voi kuinka monta hyvän tuntuista mahdollisuutta sainkaan aikaiseks.

Turvakaukalo tuli sitten tosiaan myös ostettua, mukaan tietenkin telakka. Telakka tuli itseasiassa kaukalon mukana, mutta olisimme kyllä sen halunneet joka tapauksessa. Malliksi valikoitui Gracon Logigo S ja värinä musta harmailla yksityiskohdilla (Orbit). Yksinkertainen, mutta ihan hyvä paketti omasta mielestäni.

Myyjä yritti kyllä kovasti kaupitella Gragon matkarattaitakin, mutta pidin pääni jätin ne kauppaan :) En koe niille olevan ainakaan nyt alkuun mitään käyttöä vaikka niihin olisikin hirmuisen näppärästi saanut tuon kaukalon kiinni. Meitin vauva syntyy kuitenkin syksyllä ja me ei todellakaan käydä missään ostoskeskuksissa tai isoissa kaupoissa, kun ei meidän koko kaupungissa edes ole sellaisia :) Eikä täällä nuo kadut ole aina niin kovin hyvin talvella aurattu, joten en todellakaan tahdo tapella matkarattaiden renkaiden kanssa lumihangessa tai sohjossa :) Sori, mut mulla on siitä kokemusta ja tiedän ettei ne renkaat ole tarkoitettu kuin kesäisille kaduille tai ainakin hyvin auratuille kaduille ja sinne ostoskeskukseen. Joten meidän tarpeisiin ne ei sovi. Katsellaan sitten jos ensikesänä on tarvetta tai jos päätämme jonnekkin matkalle lähteä, silloin voin ostaa matkarattaat vaikka käytettynä jostakin.

Turvakaukalo on itseasiassa vielä purkamattomana laatikossa, eikä minulla siksi ole siitä kuvaa, mutta laitan teille tähän muutaman kuvan vaunuista. Tässä linkki kuitenkin erään myyjän sivuille josta näkee millaisesta turvakaukalosta on kyse. Ja sitten niihin vaunun kuviin. Klikkaamalla kuvia saat niistä muuten isommat.

Aluksi vaunuina.


Sitten tuo pehmeä koppa.


Ja lopuksi tietenkin kuva vaunuista rattaina.


Tuota pehmeää koppaa voi sitten käyttää rattaissa jalkapeitteenä ja samalla istuinpehmusteena kunhan poistaa pää takaa reunan ja pohjasta kovikkeet. Myös tuon karvapehmusteen saa poistettua kopasta ja laitettua vaikka itsekseen rattaisiin tai vaikka käyttää muuten vain sellaisenaan.

Renkaat on kai jotkut kovat ilmakennorenkaat jos en väärin muista ja ymmärtänyt :) Ainoa miinus noissa on se, että noista puuttuu integroitu hyttysverkko vaikka sellainen noihin oikeasti kuuluisikin, saimme toki irto verkon sen tilalle ja laitoinkin sen tuonne pussukkaan jossa se alkuperäinenkin kuuluisi olla.

Mitäs tykkäätte? Millaiset vaunut ja kaukalo teille tuli tai tulee?

lauantai 2. heinäkuuta 2011

28+3

Minulla on nyt monta sellaista aihetta jotka roikkuvat otsikkoina mielessä, vaan en ole saanut niitä tänne kirjoitettua. Ehkä ja toivottavasti kirjoitusmotivaatio ja aika ovat suotuisammat nyt, kun olen lomalla, aluksi siis sairaslomalla, sitten kesälomalla ja lopuksi jään vielä äitiyslomalle.

Voisinkin aloittaa aiheella kestovaippailu.

Meillähän on siis tarkoitus kokeilla kestovaippailua, nyt siis todellakin puhutaan kokeilusta, sillä en aijo ottaa minkäänlaista paniikkia tästäkään asiasta. Olen nyt ostanut sekä Huuto.netistä, että kirppikseltä joitakin edullisia kestovaippoja, sillä tiedän saavani omani takaisin, kun nuo takaisin myyntiin joskus laitan.

Lisäksi olen harkinnut Nature Babycare vaippoja, siitäkin huolimatta ettei niitä saa laittaa kompastiin, omaa kompostia lukuunottamatta. Oma kompostimme tuskin tulee olemaan niin suuri, että sinne ne voisin laittaa, joten eiköhän nuo poistu tästä taloudesta sekajätteen mukana. Mutta kuten sanoin, siitäkin huolimatta ajattelin kokeilla noita, kuten myös siitäkin huolimatta, että joidenkin mielestä nuo ovat turhia ja kuormittavat samalla tavalla kaatopaikkaa kuin muutkin vaipat. En kuitenkaan näe sitä kovin huonona asiana, että vauvan ihoa vasten on luonnonmukaisia materiaaleja. Enhän itsekkään käytä muovisiteitä vaan Vuokkoset Bio kompostoituvia siteitä, enkä kyllä pois vaihtaisi noista, sillä nuo ovat ihoa vasten ehdottomasti mukavimmat siteet joita olen elämäni aikana käyttänyt, ei hiosta, eikä hankaa sitten tippaakaan.

Niin ja tähän väliin voin sitten kaikille kertoa, ettei täällä mitään marttaseuralaisia olla, eikä myöskään mitään ekohippejä tai viherpiipertäjiä, vaikka ei heissäkään mitään vikaa ole :) Ja kyllä, siitäkin huolimatta, että olen aivan tavallinen hieman muotiakin seuraava nuorekas 36, olen kiinnostunut ekologisuudesta ja luonnonmukaisuudesta.

Meillä aijotaan myös tutustua aiheeseen sormiruokailu ja liinailu, ilman paniikkia näihinkin. Lisäksi meillä ollaan kiinnostuttu imettämisestä ja lapsilähtöisestä kasvattamisesta, meillä aijotaan olla paljon lapsen lähellä ja lapsen kanssa, meillä myös tunnetaan rajat ja joissakin tapauksissa ehkä aika tiukatkin, jollei sitten äiti ja isä väsy ja lipsu tästä "suunnitelmasta". Meillä ei aijota ottaa paniikkia mistään lapseen liittyvästä asiasta, ainoa paniikin aihe on se, että muistaa olla ottamatta paniikkia :) Tähän kaikkeen liittyy ja vaikuttaa varmasti hyvin suurelta osalta myös oma koulutukseni, minähän siis työskentelen päiväkodissa ja näen/näin työssäni hyvin erilaisia perheitä, tapoja kasvattaa ja myös kuulen/kuulin hyvin monen näköisiä tarinoita ja mielipiteitä. Asiaan vaikuttaa myös perimäni, isäni on maailman parhaita ottamaan asiat lunkisti, joskus liiankin lunkisti. Isäni kohdalla ei edes verta valuva haava päässä aiheita minkäänlaista sykkeen nousua, ei vaikka se olisi omassa päässä tai vaikka tyttären :D Itse en kuitenkaan ihan noin lunkisti osaa ottaa, siksi panikoinkin sitä etten panikoisi :)

Kasvatukseen liittyvistä asioista voisin kuitenkin kirjoitella joskus laajemminkin, joten palataanpa taas aiheeseen kestovaippailu :)

Meillä ei siis kestovaippailla minkään muodin takia tai aatteen, ja vaikka vaatetuksessani hieman muotia seuraankin, en voisi silti koskaan käyttää mitään sellaista josta en itse ole vakuuttunut tai joka ei tunnu itsestäni hyvältä. Kestovaippailun kohdalla en kuitenkaan ole vielä keksinyt mitään syytä miksi en sitä kokeilisi ja jos hyväksi havaitsen jatkaisi. En tiedä miksi jotkut tuntuvat olevan kovasti kestovaippailua vastaan, onko se tietämättömyys vai ollaanko sitä vain niin pänkkejä ettei voi kestoilla, kun se on itu-eko-hippeilyä, tai muotia =) En minä tosiaan ole mikään ehdoton sen suhteen, että meillä kestoillaan, meillä tehdään niin kuin jaksetaan ja parhaaksi havaitaan :) Enkä minä tuomitse niitä jotka eivät kestoile, vaikka se ei ehkä aina siltä kuulostakkaan, mielestäni kukin tehköön niin kuin tahtoo.

Nyt kun olen hyppinyt aiheesta toiseen ja sen viereen, saamatta millään tavalla ajatukseni langasta kiinni, voisinkin antaa teille puheenvuoron :)

Eli oikeastaan kuulisin mielelläni niiden mielipiteen jotka ovat kestoilua vastaan tai muuten vaan ovat päättäneet olla kestoilematta, minusta kun on vallan kivaa kuulla vastakkaisia mielipiteitä, sillä juuri sillä tavalla ihminen oppii eniten asioista :)
Kaikki muutkin saavat toki sanoa mielipiteensä tai kertoa muuten vain ajatuksiaan, joko asiasta tai asian vierestä :)

Lopuksi aivan yksinkertainen kysymys, meinasitko sinä kestoilla tai kestoiletko?