Surua ja kyyneliä

Meidän perheessä on ollut hieman raskas viikonloppu ja alkuviikko. Viime viikon lopulla jouduimme lopulta tekemään päätöksen jättää hyvästit rakkaalle perheenjäsenellemme, rakas koiramme alkoi olla jo hyvin sairas ja tietenkin vanha. Päätös ei ollut helppo, mutta vielä vaikeampaa oli elää ja odottaa koko viikonlopun yli.. Vaikeinta oli tietenkin jättää hyvästit ja katsoa, kun toinen lähtee pois :'(
Ikävä on vieläkin valtava ja jo pelkkä asiasta kertominen saa kyyneleet silmiin. Eilen jouduin käydä eläinlääkärissä hoitamassa uurna asiaa ja jo kotoa lähtiessä tärisin, matkalla kaupunkiin kurkkua kuristi, itketti, oksetti ja oli pala kurkussa. Meinasin joutua soittamaan miehelleni, että hän saisi kuitenkin hoitaa uurna asian, mutta onnistuin jotenkin "kivettämään" itseäni sen verran, että sain sen melkein kunnialla hoidettua. Kotona loppu päivä tosin meni tiuskiessa ja lopulta tunnistettuani syyn tiuskimiselle itkun miehen olkapäätä vasten.

Kiitos rakas koiramme näistä ihanista vuosista, olet maailman paras koira, kiltti ja äärettömän viisas, hieno tyttö! Me kaikki rakastetaan sua ja meillä on valtava ikävä sua! Kotona on niin kovin hiljaista ja tyhjää ilman sinua, ei kuulu kynsien rapinaa, ei kuorsaustasi, eikä kukaan koita kerjätä, kun syön. Niin monta kertaa käyt mielessä päivän aikana.. Illalla, kun ovi lukitaan, ruokaa laittaessa, kun jotakin tippuu lattialle, jugurttipurkin tyhjennettyä, nukkumaan mennessä.. Arkipäivän hetkiä ja paljon hyviä muistoja, rakkautta.

Muista rakas koirani mitä sanoin viimeisillä hetkilläsi.. Me nähdään vielä!