Meillä osataan

Lupailin josko kirjoittelisin muutakin kuin valitteluja.. Tässä tulee :)

Tää meidän ukko ei sitten alkuunkaan ole tykänny olla vatsallaan lattialla, huuto hurmuinen viimeistään kahden minuutin päästä. Keskiviikkona katsoin lääkärissä kummissani miten hyvin ukko viihtyi varsallaan lääkärin pöydällä. Pistin sitten tuosta rohkaistuneena itsekkin pojan kotona lattialle vatsalleen ja huutohan siitä tuli.. Nimittäin kun uskalsin mennä hieman myöhemmin kääntämään ukon selälteen :) Oi niitä ilon kiljahduksia kun ukko nautti olostaan vatsallaan. Äiti ylpeänä tietysti vieressä, kun pää pysyi niin hienosti koholla ja välillä käsillä nostettiin itseään niin ylös ettei ollu kaukana horjahdus kyljelteen. Hoitopöydällä meillä jo välillä käännytäänkin selältä kyljelleen, tosin nyt jostakin syystä parina päivänä tämä taito on ollut hukassa. No, eipä noilla taidoilla vielä ole kiire, ukko kun ei ole vielä edes ihan kolmea ja puolta kuukautta vanhakaan.

Meillä muuten jutellaan kovasti, välillä pidetään pitkiäkin puheita, välillä vakavista jutuista, välillä selkeästi iloisemmista. Selkeästi huomaa kuinka juttelun on muuttunut koko ajan, nykyisin suuta käytetään paljon enemmän ja tavoitellaan erillaisia ääniä, huulet ja kieli on siis selkeästi mukana. Muutama hassukin tapaus on sattunut, esim yksi ilta poika aivasti ja minä totesin tuohon että "oho", heti perään poika sanoi "oho" :) Eikä nyt ole kyseessä mikään äidin kuvitelma, sillä asiaa olivat äidin lisäksi hämmästelemässä myös mummi ja isi. Sattumaahan tuo toki oli, mutta hauskalta se kuulosti :)

Mitäpä muuta.. Istumaan tuon kovasti tekisi mieli, seistäkin voisi ja äidin syömistä katsotaan kummissaan.. Vielä pari kuukautta poika rakas, vaikka äidin välillä tekisikin mieli jotain jo suuhusi laittaa :) Toistaiseksi äiti on kuitenkin tyytynyt antamaan sinulle ruokapöydässä oman tyhjän ensilusikkasi omaan käteen, saat siihen nyt tutustua ihan rauhassa ennen kuin laitetaan siihen jotakin ruokaa :)

Meillä tungetaan tuon lusikan lisäksi suuhun milloin mitäkin, omat nyrkit ja sormet on ykkösiä, mutta lelut ja rätit, sekä vanhempien eri ruumiinosat tulee perässä hyvänä kakkosena. Erityisen hauskaa on viettää aikaa äidin olkapäällä suu kiinni äidin olkapäässä ja mumista kovasti jotakin vasten olkapäätä :) Omia sormia suuhun mahtuu todistetusti ainakin viisi, kolme toisesta kädestä ja kaksi toisesta. Tutti sen sijaan ei pysy suussa ja pullosta syöminenkin on kovin hankalan oloista.

Kuolan määrä on muuten päivässä aika vakio, nimittäin valtava :) Ja noilla ikenillään tuo ukko on saanut jo erääseen puruleluunsa "hampaanjälkiä" vaikkei suussa vielä mitään hampaita olekkaan.. Tosin jos äitiinsä tulee niin siihen ei ehkä menee enää kovinkaan kauaa.

Tässä kai tärkeimmät tällä kertaa :)