23+3

Eilen sain sitten kokea jotakin uutta.

Juuri töistä kotiin tultuani tunsin todennäköisesti ensimmäisen "kunnon" supistukseni. Tämä supistus ei kylläkään ollut mikään kivuton nopea harjoitussupistus, vaan tämän kivun kesto oli jotakin 5 ja 10 minuutin väliltä. Itse supistus oli varmasti lyhyempi, siis se vatsan kovettuminen, mutta kyllä sekin muutamaa sekuntia pidempi oli. Kerkesi mieskin masua hyvin kokeilla ja molemmat sitä ihmetellä ennen kuin se alkoi pehmenemään. Kipu alkoi oikeastaan jo töissä, se tosin oli sellaista normaalia alavatsan vihlontaa jonka tulkitsen jonkinlaisiksi kiinnikekivuksi. Kotiin kun pääsin niin tuo kiinnikekipu paheni ja lopulta makasin vuoroin sohvalla jalat koukussa, jalat suorana tai kontallani lattialla ja kipu vain paheni. Aluksi vihlova kipu oli alavatsalla, siitä se levisi kohdun reunoille, sitten vatsa koveni, siis todella kovaksi ja kummallisen muotoiseksikin se meni, samalla vihlonta vaan paheni. Lopulta vatsa alkoi antamaan periksi ja pehmeni ja kipukin vähitellen hävisi.. miehen naurattaessa minua se sitten oikeastaan lopulta hävisi, aluksi kyllä kirosin miestä kun se nauratti, mutta lopulta olin aika iloinen sille tuosta :)

Oli muuten sitten sellainen supistus, että sukkakin meni rikki =D

On minulla joskus aikaisemminkin ollut mahdollisesti pientä supistelun oloista kiristelyä vatsassa, mutta ei mitään tämän kaltaista. Hieman tuo tämän päiväinen pelottti, erityisesti kun tuo alavatsa jäi jotenkin "jumiin" ja meinasi alkaa uudestaan tuo vihlonta. Koko illan vatsaa sitten hieman kiristelikin ja tuntui jotenkin aralta. Onneks se kiristys katosi yön aikana ja nyt vatsa on taas vanha oma itsensä.

23+2

Kiirettä on pitänyt, töissä ollaan valmisteltu kevätjuhlia. Iltaisin olen ollut todella väsynyt, kuten kyllä myös päivisin. Vielä kun jaksaisi kaksi viikkoa töissä niin sitten olisi viikko lomaa, sen jälkeen jos ei enää jaksa niin sitten ei jaksa, eipä olisikaan enää sitten kuin kolme viikkoa kesälomaan, jonka jälkeen alkaa äippäloma.

Tämän viikon tiistaina olin jo nukkumassa kun piskuinen alkoi jumpaamaan ja punkesi itseään niin että sen näki selkeästi päällepäin. Potkut olivat todella selkeät ja tunsin ne kädessäni selvästi, harmittikin miehen puolesta ettei tuo ollut kotona tuntemassa niitä. Lopulta kuvasin sitten videolle kuinka vihko nytkähteli vatsan päällä, videon laitoin miehen iloksi töihin ja olihan tuo sitä pitkin yövuoroa katsellut :)

Eilen illalla (to) istuskeltiin sitten miehen kanssa sohvalla ja mies asetti kätensä vatsalleni. Aikamme siinä istuttua piskuinen potkiskeli minua harvakseltaan, aluksi jumpsahteli alavatsalla ja sitten vasempien kylkiluiden alla. Mies pääsi tuntemaan ne molemmat :) Olen niiiiin onnellinen miehen puolesta!

Nuossa potkuissa alkaa olemaan jo ihan mukavasti voimaa, ei niitä enää sekoita mihinkään muuhun. Se aikaisemmin ollut kutina on aika pitkälti hävinnyt, joskus sitä pikkaisen tuntuu, mutta enää vähemmissä määrin. Silloin kun kutinaa tuntuu on piskuinenkin liikkeellä ja potkuja ja lyöntejä vilisee pitkin masua :)

Alan epäillä, että piskuisella on jo jonkinlainen rytmi. Aamuisin ja päivisin liikkeitä on hyvin vähän, joitakin kyllä, mutta töissä niitä ei varmasti kaikkia edes huomaa. Iltaisinkin kotona liikkeitä tulee vaihtelevasti, mutta huomattavasti voimakkaampia ja useammin kuin päivällä. Illalla 22-23 alkaakin sängyssä sitten jumpse, mutta jos menen aikaisemmin illalla nukkumaan niin tuota jumpsetta ei tule ollenkaan tai ainakin vain muutama hassu pieni tömäys.

22+6

Väsyttää, koko ajan väsyttää, ihan hirmuisesti väsyttää, voisin nukkua 24/7. Hempasta en nyt tiedä mitä se osoittaa, olisko siitä tää väsymys vai ei?? Rautaa en kauheasti voi syödä kun se ärsyttää vatsaa ja saa kamalasti närästämään ja sitten en nuku sen takia. Eipä se kai auta kuin odottaa jotta väsymys menee pois, pitäs vaan vielä muutama viikko jaksaa, sitten ois "talviloma". "Talviloman" jälkeen kolme viikkoa lomaa ja sitten ois kesäloma ja sen jälkeen oliskin jo äippäloma.. ihan kamalaa! En voi käsittää, enkä ymmärtää!

Mittarin mukaan nyt ois menossa 160 päivä ja jäljellä ois vielä 120 tai no, enää 120. Miten ihmeessä mä kerkeen tekee kaiken ennen vaavin syntymää. En mä jaksa tän väsymyksen keskellä tehdä yhtään mitään, just ja just jaksan töissä käydä ja sen jälkeen voisin vaan istua ja tuijottaa konetta kunnes on aika mennä taas nukkumaan. Enkä meinaa edes jaksaa töissä, pakko vaan kun ois viel kevätjuhlaa ja kevätretkeä ja sairaslomapäiviäkin jo liikaa tälle vuodelle.

Ja jos mä saisinkin jostain voimia ja pirteyttä niin miten mä mitään voin tehdä kun kauppakassien yksittäin kantaminen saa aikaiseksi sen että mua särkee ristiselkään ja jakoihin monta päivää tai kun erehdyn töissä kantamaan työkaverin kanssa 6v tyttölasta niin saan vihlovan alavatsan ja sen jälkeen pelkkä kävely, kyykkiminen ja seisominen sattuu tuhottomasti.

Mä en ala, mä en enää leiki teijän kanssa! Mä meen nukkuu!

22+1

Ihan pikkasen harmittaa taas perhevalmennus, meillähän oli teemana tänään liikunta raskauden aikana ja rentoutuminen. Paikalla oli siis fysioterapeutti ja sen tekemisiin olen ihan tyytyväinen, mutta muutama muu asia sotki nyt meidän tapaamista. Ensinnäkin liikuntasali jossa meidän piti olla oli lukossa ja fysioterapeutilla ei ole sinne avainta ja talo meitä lukuunottamatta tyhjä. Toisekseen paikalla oli myös erään äidin noin 8v lapsi ja sen vuoksi fysioterapeutti sai varoa sanojaan, aiheena kun oli myös lantionpohjalihakset, jotka tunnetaan myös rakastelulihaksina.. Fysioterapeutti oli tosi pahoillaan tuon tapaamisen jälkeen. Anteeksi nyt vaan, mutta en kyllä ymmärrä miksi ihmeessä tuo äiti oli ottanut lapsensa mukaan.

Tämän lisäksihän meidän kunnassa on vielä se ongelma, että meillä ei ole perheohjaajaa vaan hänen tilallaan on terveydenhoitaja, että jee. Eikä meillä täällä tietenkään ole erillistä synnytysvalmennusta, joten sekin on ympätty yhteen parituntiseen josta terveydenhoitaja jo varoitteli, sisältää kuulemma teoriaa.

No, toivotaan että tuosta perhevalmennuksesta nyt olisi jossakin vaiheessa edes jotakin hyötyä ja edes joku kerta olisi onnistunut. Tänään oppi oli vain vanhan kertausta ja fysioterapeutin varovaista jutustelua.

22+0

Melkein viikko sitten makasin illalla sängyssä ja koitin nukkua, silloin tunsin ensimmäisen kerran todella kunnolla kuinka pikkuinen jumppasi masussa (to). Olen toki noita liikkeitä ennenkin tuntenyt, mutta hieman hennompina ja vain muutaman muksaisun sarjoissa. Nyt tuli nyrkkiä ja jalkaa kunnolla, heitettiin "kuperkeikkaa" ja samalla kutiteltiin masua. Aikani sitä siinä hymyillen kuulostelin kunnes liikkeet alkoi hiljenemään, katsoin sopivaksi tässä välissä mennä vessaan sillä osa potkuista oli osunut ilmeisesti virtsarakon tietämille. Palasin sänkyyn ja melske alkoi uudelleen, koitin kuitenkin saada jo unta sillä aamulla piti herätä pian viiden jälkeen töihin. Vaan pikkuinen  oli päättänyt toisin, nyt oli hänen mielestään jumpan aika. Voihan muljahtelu ja punku. Koitin jutella rauhallisesti, vaan nyrkistä tai potkusta sain :) Koitin laulaa, ehei, iskuja sateli. Käännyin kyljelleni, pah, sitten sitä vasta melskattiinkin. Ei siis auttanut kuin toivoa, että toinen pian väsyy. Reilu tunti siinä meni kaikkinensa ja lopulta tämä väsynyt tuleva äiti sai unta joskus puoli kahden aikaan .. pirteänä sitten seuraavana aamuna töihin :)

Nyt tuo jumpse on vain lisääntynyt ja koventunut, potkuja tuntuu pitkin päivää, erityisesti iltaisin. Töissä minulla tosin onkin niin vauhti päällä, ettei siellä aina ihan hentosia liikkeitä tunnekkaan. Mutta, jos töissäkin pysähdyn esim. nukkarissa nukuttaessa ja ruokapöydässä, niin kyllä silloinkin liikkeet pystyy hyvin jo tuntemaan. Eilenkin illalla oli masussa melkoinen jumppahetki. Ja sitä punkeamista, siinä meinaa nahka paukkua, vatsakin tuntuu siltä kohdin kovalta :) Eilen juttelin vielä siskon kanssa puhelimessa kun olin jo mennyt sänkyyn ja sekös sai pikkuisen innostumaan. Se punkeaminen oli ihan mahdotonta, tuntui kyllä todella napakalta, kunnes tunsin kuinka jotakin "lipsahti" ja punkeaminen  vähitellen katosi, olisiko käsi tai jalka "antanut periksi" ja asento sitten sen jälkeen muuttunut. Ilmeisesti pikkuinen teki kuperkeikan sillä potkujen ja nyrkin iskujen paikka vaihtui päinvastaiselle suunnalle.

Joten täälläkin siis jo tunnetaan liikkeet kunnolla edessä olevasta istukasta huolimatta. Nyt odotellaan vaan et liikkeet tuntuis myös päällepäin, välillä tosin epäilen et jo tuntuis, mut miehen kädelle ne ei kyllä vielä ole osuneet. Tosin pikku kaveri taitaa vielä tunnustella uskaltaako tuota isin kättä potkia, sillä eilenkin potkut loppui kun mies pisti kätensä vatsalleni ja muutaman minuutin päästä ne alkoi uudestaan, mutta sitten käsi olikin jo minun. Pikkuisella tuntuu olevan myös tarve punkea itseään kupperiskeikkaa, sillä joskus tuntuu oikein häijyltä kun joku punkeaa vatsanahkaa ja jotakin (pää/olkapää/peppu/tms) kohti virtsarakkoa :)

Välillä on toki päiviä ettei liikkeitä niin paljoa tunnu, mutta tänäänkin tuntuu pikkuinen olleen hereillä melkein koko illan ja aika paljon jopa päivälläkin.. mikähän sitä valvottaa.

21+2

Juuri nyt vituttaa bloggeri ihan sikana, voisin heittää samantien vesilintua koko systeemillä ja muuttaa muualle, mutta olen liian laiska siihen. Kuka perkele käski hukata mun eilisen tekstin! Arvatkaa jaksanko kirjoittaa sitä uudestaan, en todellakaan, en edes muista mitä olin siihen kirjoittanut vaikka asia olikin tärkeä. Masukuva siinä oli ainankin ja jotain perhevalmennuksesta, mutta mitä muuta.. toivotaan että saadaan se teksti takaisin vielä. Olen oikeasti maailman surkein uusimaan jotain joka on jostakin syystä menetetty, sillä kirjoitan tekstit aina sen hetken mielialan mukaan, enempiä suunnittelematta.. Voi kumpa en olis tänään iltapäivällä menny vahingossa päivittämään molempia välilehtiä jossa tuo eilinen teksti oli, harmittaa, väsyttää ja kiukuttaa!

Olen pahoillani myös teidän muiden puolesta, sillä jos ne kirjoittamani kommentit katosivat bloggerin sekoilun takia niin en jaksa kyllä niitäkään uudestaan kirjoittaa. Sori!

Sitä paitsi just nyt mä en luota bloggeriin ollenkaan enkä uskalla kirjoittaa tänne mitään sellaista minkä tahtoisin säilyttää, vaikka olis paljonkin kerrottavaa.

Tietääkö kukaan yrittääkö ne vielä saada ne menetetyt tekstit ja kommentit takaisin? Mä en osaa englantia niin hyvin jotta voisin asian itse jostain tarkistaa.

Edit.
Ilmeisesti kiukkuaminen auttoi =) Teksti on nyt palannut takaisin oikealle paikalleen, jee! :)

21+1

Jälleen ollaan aloitettu uusi viikko, on tää hurjaa :)

Tänään oli myös ensimmäinen perhevalmennus. Ihan pikkaisen kyllä petyin, mutta ehkä ensikerralla jo parempaa kun on tuo "teoriajakso" nyt takana. Lähinnä mä kyllä petyin hammashoitajan puheisiin, mutta annetaan se sille naiselle anteeks kun oli ekaa kertaa vetämässä tuollaista ja vielä puhui aika huonoa suomea. Kelan edustaja sen sijaan oli ihan huippu, sen kans sai jopa höhötellä :) Kerrankin joku kelan ihminen oli ihminen ja hauska :)

Tänään kävin myös neuvolassa hakemassa lisää liuskoja verensokerimittariin ja samalla mitattiin hemppa, verenpaine ja katsottiin valkuaiset virtsasta. Kaikki muuten ok, mutta hemppa oli taas laskenu, 112 oli viimeeks ja nyt 107. Kävin sitten hakemassa ihan oikeaa rautaa apteekista ja toivon ettei vatsa muutu kiveksi. Vähän mä kyllä tuota hempan laskua osasin aavistellakkin kun on ollu huimaista ja 24/7 väsymystä, vaikka olenkin nukkunu ihan hyvin. Unohdin neuvolassa kysyä tuosta vihlonnasta mitä vatsassa on nyt muutamana päivänä ollu, ihan alhaalta vatsaa vihlaisee välillä ilkeesti ja tänään vihlonta ylettyi jo ylemmäksikin vatsaan.

Ja kuten lupasin niin laitetaanpa tähän mukaan myös tuo masukuva, joka tosin on otettu tänään eikä päivillä 21+0, kuten koitan tavallisesti ottaa sen tai siis mies ottaa ja minä seison vatsan kanssa kuvassa :)

21+1 masu, mitäs tuumaatte? Minkä kokoinen tuo teidän mielestä on? Onko viikkoihin nähden iso, normaali vai pieni? Ja voin kertoa et noi tulevat maitovarastotkin on aika valtavat jo nyt, ei enää isompia ritsikoita Seppälästä tai Lindexiltä löydy, en tiiä mistä seuraavat käydään ostamassa.. tai ne imetysliivit : /