Pyhät ja pyhimykset

Joulupyhinä meillä oli vieraana mummi, sekä aattona fammu ja o-fafa. Lahjoja tuli, eli kilttejä ollaan oltu. Enitenhän noita paketteja keräsi tietysti poika, mutta oikeastaan ihmeen rajoitetusti hänkin, tosin muutama paketti on eksynyt matkalla ja tontut kerkiävät toimittamaan ne perille vasta myöhemmin. Eräs äidinkin lahja on kuulemma vielä tulossa :)

Pyhinä meillä tapahtui muutakin suurta, poika otti ja nauroi ekan kerran ääneen, tuon tapahtuman sai kalastettua itselleen ensimmäisenä mummi. Yöllä tuo nauroi unissaan myös äitin tissillä ja tänään parhaimmat rätkätykset sai isi :)
Äidin sydän suli, vaikkei varsinaisesti itse olekkaan vielä naurua saanut kalastettua, läheltä kyllä tässä illalla piti.

Äiti myös hämmästelee mitä on tapahtunut, sillä mummin vierailut eivät ole ollenkaan niin ahdistavia kuin olivat vielä aikaisemmin.. Vaikka tokihan välillä meinaa hermo mennä, mutta hämmästyttävän hyvin on mennyt kun huomioi millainen äiti-tytär suhde meillä on ollut.. Myrskyisä (ja hieman myös myrkyllinen) kuvastaa aika hyvin tuota suhdetta.

Pikaisen joulutervehdykset

Täällä on joulutohinat kovassa vauhdissa. On Joulupukki tonttu apureineenkin tehnyt kovasti hommia ja huomenna varmasti ainakin pikkumies saa monta pakettia, vaikka isi ja äitihän ne paketit saa toki vielä tänä jouluna avata :)

Mummi tuli meitä eilen jo tänne auttamaan ja apua siitä onkin ollut, nyt on kaupassa käyty, pölyt pyyhitty, pyykit pesty, lattiat pesty, vessa siivottu ja tiskipöytäkin kiiltää. Ei ole pikkumiehen kanssa äiti ja isi kerinnyt kunnolla siivoamaan mutta, vaikka mumminkin kunto on aika huono niin kummasti saa aikaiseksi kun on kaksi kättä ja yksi syli enemmän.

Huomenna syömään tulee myös fammu O-fafan kanssa, tuo tullessaan kalaa ja laatikot. Äiti toki syö huomenna aika rajoitetusti, jää moni herkku ensi jouluksi, mutta eiköhän tästä selvitä.. Onneksi kinkkua saa syödä niin paljon kuin jaksaa ja fammu on tehnyt laatikotkin niin, että äiti saa syödä kaikkea muuta paitsi lanttulaatikkoa, josta taitaisi pylly pöristä niin pojalla kuin äidilläkin :)

Nyt me vielä toivotellaan teille kaikille hurjan kivat ja rentouttavat joulut, toivoen myös rauhaa ja rakkautta kaikkien jouluun ja sydämiin.. Ja sitten me keskitymme omiin rakkaisiimme ja hyvään ruokaan :)

Hyvää joulua kaikille! God jul!

Tunnustus

Sawa oli viskannut minua jo aikoja sitten tunnustuksella.. Kiitos kovasti sawa!

Ohjeet ovat seuraavanlaiset:
- Kiitä tunnustuksen antajaa
- Tee aiheesta postaus
- Vastaa kymmeneen annettuun kysymykseen
- Anna tunnustus 10 blogille, jotka mielestäsi ansaitsevat sen.

Kysymykset ja vastaukset:
1. Lempiväri: Omissa vaatteissa pinkki ja musta, muuten lila, limenvihreä, turkoosi. Viime aikoina etenkin tuo turkoosi
2. Lempieläin: Tuo meidän rakas koira
3. Lempinumero: 9 tai nykyisin myös 5 :)
4. Paras alkoholiton juoma: Omena limppari
5. Facebook tai Twitter: Facebook
6. Intohimoni: Vauvan vaatteet ;) No oikeesti kai karkit :)
7. Lahjojen antaminen vai saaminen: Mun on pakko sanoa et saaminen, koska oon ehkä maailman huonoin keksimään mitä ostan lahjaks. Mun mielestä, kun se mun antama lahja pitää olla täydellinen :)
8. Mieleisin kuvio tai muoto: sydän
9. Paras päivä viikossa: lauantai
10. Lempikukka: orgidea

Haastan: Jätän nyt haastamatta, naputtelen tätä puhelimella ja sen kautta linkityäminen menee liian haasteelliseksi. Enkä jaksa muutenkaan etsiä nyt haastettavia, tähän, kun on varmaan kaikki jo aikoja sitten vastannu :)

Hurjan miehen kehitysaskeleita

Hurja mies tää meidän pieni mies..

Toissa päivänä tuo vielä kiukkusi armotta jos laittoi vatsalleen, tänään tuo on molemmilla kerroilla hihkunut innosta. Illalla kohotti jo ylävartaloaan ja katseli siinä asennossa lattialla makaavaa isiään jo pienen hetken.

Myös istumaan olisi kova hinku, jos poika on puoli-istuvassa asennossa sylissä nojaten äidin tai isin rintakehään, niin nytkäyttää hän pian itsensä etukenoon/pystyyn.

Päätäänkin tuo on pidellyt jo aikaisessa vaiheessa, niskaa ei ole turhia tarvinnut tukea.

Ympäristöäkin on tarkkailtu kiinnostuneena jo pitkään. Viisi viikkoa vanhana meillä selkeästi vastattiin hymyyn hymyllä. Kuusi viikkoa vanhana alkoi höpöttely ja nyt se on jo äänekästä ja jatkuvaa :) Television katselu on pop ja sitä seurataankin jo monen metrin päästä sohvalta. Pop on myös istuskella sitterissä ja katsella vanhempien touhuamista keittiössä. Isi ottaa myös mukaan syliin ja silloin on kivaa tyhjentää ja täyttää astianpesukonetta ja pyykkikonetta. Takan ja saunankiukaan sytytys on myös erittäin kivaa. Mutta, parasta on kurkkia omaa ja isin kuvaa peilistä, joskus siellä vilahtaa myös äiti :)

Lelukaaren leluja on huiskittu jo pitkään ja jonkin aikaa on jo koetettu viedä niitä suuhun, menestys on parempaa koko ajan, mutta kiukku välillä mahdotonta jos ei onnistuta. Nyrkit valtaavat suun hyvin usein välillä jopa molemmat yhtä aikaa ja välillä puoli nyrkkiä kerrallaan. Myös aikuisen sormi haluttaisiin laittaa omaan suuhun. Öisinkin tahdottaisiin oma nyrkki suuhun ja siinäpä taas yksi syy herätä kiukkuisena :)

Pojalta ei kyllä intoa, halua ja vauhtia puutu, saapi nähdä pysyykö rauhallinen äiti tahdissa mukana sitten, kun poika lähtee liikkeelle. Päälle kun lisätään tempperamentti ja itsepäisyys niin äiti taitaa olla helisemässä :)

Hurjaa on tää vauvojen kehitys, yllätti vaikka tiesin.

Peppu paukkuu ja korva kipuilee

Nyt on neljä yötä mennyt huonosti, iltaisin itketään ja öisin pieru kiusaa, kakkakin piruilee ja pörisee pari kertaa yössä. Äiti on tietysti väsynyt ja huonosti nukkunut, ja sekös kiukuttaa. Kiukkuamme siis täällä yhdessä, onneksi äiti toistaiseksi kuitenkin tosi vähän, huonomminkin voisi mennä.

Sain tuossa viikko sitten elämäni toisen korvatulehduksen ja sille kaveriksi antibiootti kuurin. Saapi nähdä kuinka äidin korva ja pojan vatsa voi nyt kun kuuri loppui.

Tänään illalla ei ainankaan pojan kohdalla näkynyt suuria muutoksia, kiukkua ja pörinää. Siinä saa äidin korvakin kärsiä oli sitten terve tai sairas.

Toivotaan parempaa yötä..

Nyt iltapalalle, nälkähän tässä tuli kun poikaa sai nukuttaa pari tuntia.

Ps. Vastailin vihdoin vanhoihin kommenteihin

Etsivä etsii

Pojan vatsa on hieman parempi, alkaa kakan väri olla jo melkein oikeaa. Koostumus onkin sitten aika litua :) Tästä värimuutoksesta innostuneena päätin kokeilla lisätä ruokavaliooni kananmunaa, seurauksena kaksi huonosti nukuttua yötä ilman kiusatessa vatsassa :(

Kakan värin muuttuminen alkoi muuten samantien kun lopetimme DDS-juniorin ja Disflatylin käytön.. Olisko voinu olla osa syyllinen tuo noiden käyttö. Rupesin noita epäilemään kun söin samaa ruokaa pari päivää ja kakan väri parani aina aamua kohden, yöllä emme siis antaneet Disflatyliä. Mutta heti aamupalan ja aamukakan jälkeen väri muuttui taas huonommaksi, aamupalan jälkeen poika sai aina tipat. Aika hurjaa jos nuo ovat syyllisiä, sillä onhan niitä käytetty vatsa ongelmien takia.

On tämä aikamoista etsivän työtä löytää aina syyllinen vatsavaivoihin. Asiaa auttaa se, että syön aikalailla samaa päivästä toiseen, aamuisin, iltaisin ja välipalaksi maissiriisikakkuja leikkeleellä ja sinisellä keijulla. Riisikakkujen lisäksi syön soija jugurtteja, vadelmakeittoa ja nakkeja :) lämpimänä ruokana syön perunaa ja jotakin lihasta, kevyesti maustettuna. Lisäksi salaattia, yleensä se sisältää salaattia, tomaattia ja kurkkua, sekä salaatinkastiketta. Juomana limua, laimeaa vadelmamehua tai vettä. Kaikki ruokahan on siis vielä maidotonta, viljatonta (gluteenitonta) ja munatonta. Lisäksi se kala on pannassa. Tähän ruokavalioon sitten varovaisesti lisäilen jotakin ja seuraan miten pojan vatsa reagoi.

Onhan tää aika haastavaa ja yksitoikkoista.. Todennäköisesti en tule tämän jälkeen syömään maissiriisikakkuja enää ikinä vaikka niistä olen aina kovasti tykännytkin :) Vaan mitäpä sitä ei äiti poikansa vuoksi tekisi.. ja omien yöuniensa :)

Mummi kävi ja mielikin on hyvä

Mummin vierailu meni hyvin, muutaman kerran alkoi hieman ärsyttämään, mutta kertaakaan en oikeastaan hermostunut. Tokihan tuo tuntui välillä tietävän paremmin voiko pojalla olla jo nälkä vai ei, mutta uskoi hieman kummastellen lopulta minua kun menin vain ja tarjosin tissiä pojalle. Kun ei katsos ennen noin usein syötetty :) No onhan äitini kasvattanut kolme lasta joten kyllä siltä ihan hyviäkin juttuja sai kuulla, mutta sitten oli näitä eroavaisuuksia jotka hämmäntyttivät mummia. Ja kummasti jotkin ennakkoon pelottaneet asiat eivät olleetkaan enää niin pelottavia, osasta oltiin jopa nyt toista mieltä kuin raskausaikanani. En viitsinyt noista kelkan käännöistä mainita äidilleni ettei olisi mennyt riitelyksi :)
Kaiken kaikkiaan meni kuitenkin tosi hyvin ja olen kummallisen rauhallinen äitini vierailun jälkeen, miehenikin totesi tässä illalla samaa.

Nyt oikeastaan jopa odotan joulua, eikä yhteinen joulu äitini kanssa stressaa enää mieltäni..

Toivomme ettei tämä ole väliaikaista :)

2kk neuvola

Tänään kahden kuukauden neuvola ja ensimmäinen rokote, tosin suun kautta. Paino noussu ja pituuttakin tullut lisää, hattukin kasvanut. Ei ehkä mittaustuloksien kasvu yhtä suurta kuin aikaisemmin, etenkään painon osalta, mut aika hurjastihan se alkuun nousikin. Ei tuo neuvolassa asiasta kuitenkaan maininnut joten tuskin on tarvetta olla huolissaan. Vaikka äitinä sitä toki on, kun ei vatsakaan ole vielä kunnossa. Neuvolassa eivät olleet siitäkään huolissaan.

Mummi tulee huomenna yöksi, äitiä hermostuttaa ja hieman stressaa. Äiti-tytär suhteemme on hieman haastava ja voimille käyvä.

En ole kerinnyt koneelle joten kommenteihin vastailu on viivästynyt, tällä puhelimella ja tällä muistilla se ois turhauttavaa kun ei näe kommentia samalla kun kirjoittaa. Koitan keritä ja muistaa vastailla viikonlopun aikana.

Oma käsi ja omat sormet

Meillä on löydetty nyt oma käsi, jo kohta viikon verran omaa nyrkkiä on jo kovasti ihmetelty, sitä on myös syöty ja sillä on paukutettu roikkuvia leluja, leluihin muutaman kerran onnistuttu jo jopa tarttumaan ja sekös on ollu kummallista.
Eilen Libero-kassin mukana tullutta pörriäistä yritettin jopa laittaa suuhun ja kyllähän sen "pyrstösulat" sinne saatiinkin :) Tuo pörriäinen on muuten ollut jo pitkään pop ja ehdoton ykkönen. Sille jutellaan, sitä komennetaan, sille hymyillään, sitä tuojotetaan, sitä hakataan ja nyt sitä myös syödään.

Poika on nyt selkeästi päättänyt ryhtyä peukalon syöjäksi, se on kyllä ollut minulle selvää jo pidempään, merkit ovat olleet selkeitä. Nyt nyrkki ja välillä hetkeksi jopa peukku tai etusormi ovat löytäneet tiensä jo suuhun, yhä useammin ja useammin. Tuttia koitettu välillä tarjota, mutta ei kelpaa, sairaalassa vielä kelpasi, mutta sitten löyty tissi. Eilen annoin maitoa pullosta jotta saisi samalla lääkettä, suuttui pullolle, luuli kai mun tarjonneen tuttia.

Jokunen päivä sitten poika ihmetteli sitterissä ollessaan jopa omia jalkojaan. Sitteri onkin tällä hetkellä sylin ja tissin jälkeen paras paikka, etenkin jos siitä pääsee seuraamaan vanhempien touhuja tai saa leikkiä pörriäisen ja sen ystävien kanssa jumppamaton kaaren alla. Lattialla meillä ei viihdytä, sohvalla, sängyllä tai hoitotasolla jonkin verran. Eilen tosin viihdyttiin viltin päällä lattialla kun äiti kaksoi viihdyttää :)

Nimi talletettu

Tänään on nimi toimitettu ja talletettu maistraatin tietoon ja läpi kuulemma meni sanoi isi :)
Nimenantojuhla vietetään tosin isin ja toisen siviilikummin työvuorojen vuoksi vasta tammikuussa, päivää ei viel ole päätetty, mut lähipäivinä pitäisi päättää. Alunperin juhla piti pitää jo tulevana sunnuntaina, mutta pienten aikataulu ongelmien ja erimielisyyksien takia se siirtyi. Mummilla ja fammulla on hieman ongelmia jaksaa odottaa nimen julkaisua.

Poikahan täytti jo maanantaina kaksi kuukautta, tarkoittaa siis sitä, että paperi myöhästyi maistraatista muutamalla päivällä. Onneksi poika ei vanhempien mokan takia jäänyt nimettömäksi, eikä onneksi maistraatti päättänyt pojan nimeä :)

Ei tullut pojasta Tarzania, ei olisi kuulemma mennyt läpi :D

Väsynyt ruokaremontoija

Muutama päivä sitten jätin ruokavaliostani maidon, munan ja viljojen lisäksi pois myös kalan. Söin ennen tuota päätöstä kahtena peräkkäisenä päivänä kalaa ruuaksi ja kaksi yötä meillä valvottiin vatsan takia. Kakka oli myös taas vihreää ja limaista, tosin ei se ole vielä ollut normaalia kertaakaan tämän kokeilun aikana, mutta oli se jo ehkä hieman parempaan päin. Nytkin vaikuttaisi kakka taas pikkaisen paremmalta vaikka ilmaa vatsassa vielä onkin ja se kiusaa meitä etenkin öisin.

Äiti toivoo jo suuresti tämän vaivan loppumista ja syyllisen löytymistä, pojan takia ja myös oman itsensä takia. Alkaa äidin psyyke olemaan kovilla, kun ei saa nukuttua kunnolla. Pelottaa, että väsymys, uupumus ja pettymys alkaa vaikuttamaan tunteisiin poikaa kohtaan.
Apujoukkojenkin apu nukkumisen osalta on mennyt hieman penkin alle ajoituksen suhteen.