torstai 1. syyskuuta 2011

37+1

Kolmatta päivää jo alakerrassa vihloo, nivusissa ja häpyluussa tuntuu, pahimmillaan aamuisin, kun nousen sängystä. Tuosta vihlonnasta johtuen kävely on välillä todella vaivalloista ja kipeää. Piskuinen myös paikuttelee alakertaan kunnolla, emättimessä asti vihloo välillä, tosin tuota vihlontaa on jatkunut nyt jo reilun viikon. Virtsarakko saa myös välillä painetta osakseen, ilmeisesti piskuinen sitä puskee ja supistaessa se myös joutuu koetukselle. Vielä ei onneksi kuitenkaan ole lorahduksia sattunut :)

Hyvin aktiiivinen piskuinen on myös ollut, luulisi tilan vähitellen loppuvan, varsinkin kun vatsa ei ole nyt kauheasti mittojen mukaan kasvanut, vaan piskuisen menossa se ei ainakaan näy. Jumps, jumps ja taas mennään, vatsa poukkoilee ja äiti saa tuta välillä :)

Meidän pikkupoikaa ei muuten sitten komennella minnekkään.. tänäänkin vihloi taas alavatsaa ja koitin sitä hieman "hieroa" voimakkaammin, taisin siinä samalla sitten työntää piskuistakin sillä potkuja sain, kun uskalsin moista tehdä :)

Kaupan parkkipaikalla supisti tänään aikaisempaa kovemmin, tuntui jopa hieman selässä, tosin vaikeaa sanoa kuinka paljon selkään koski supistuksen vuoksi ja kuinka paljon muuten, onhan tuo selkä/lantio ollut kipeä muutenkin. Pysähtymään joutui kuitenkin ja puuskuttaa sai hetken, kunnes kipu hellitti sen verran et jaksoin autoon istahtaa.

Tänään poikkesin neuvolassakin aamupäivästä, kaikki kunnossa. Ei ollut piskuinen vielä kiinnittynyt, vaikka hieman sitä alkuun alakerran vihlonnasta johtuen mietimmekin. Verenpaine oli ainoastaan hieman koholla, mutta silti täysin normaaleissa lukemissa. Hemppakin oli noussut 115, vaikken ole rautaa muistanut syödäkkään :)
Hoitaja lähtiessäni sanoi, että katsellaan nyt nähdäänkö ensi viikolla, tosin juteltiin myös siitä, et ehkä me nähdään vielä jopa lokakuussa :)

Kotona en ole muutamaan päivään jaksanut mitään tehdä vaikka olenkin saanut nyt jo kolme yötä nukkua kertaakaan ylös nousematta. Pakko olisi kohta ruveta taas jotakin tekemään ettei tarvitse hävetä kotiaan sitten, kun neuvolasta tullaan kotikäynnille. Ei ole piskuistakaan ajatellen kaikki vielä valmiina, vaikka onneks tärkeimmät jo kotoa löytyvätkin. Sairaalakassikin on vielä täysin pakkaamatta, muutaman pussin karkkia olen ainoastaan sitä varten ostanut, mutta nekin on vielä keittiön laatikossa :)

Tänään tuli ensimmäinen kysmys siitä, olenko jo synnyttämässä, miehen isä hätäili kun mies sille soitteli :) Ja aamupäivästä minun työkaverini kyseli olinko neuvolassa yksin vai kaksin. Onneks enempää ei ole kyselyjä vielä tullut.

Jokos teiltä kysellään ollaanko teillä synnytetty?

6 kommenttia:

  1. Multa juu kysyttiin :) Ulkomailla asuva ystävä ei selkeesti muistanut, koska Jaskan laskettu aika on :D
    Tuota vihlomista on mullakin ollut jo viikon päivät...ja suppareista tulee päivä päivältä inhottavampia. Nyt siis 32+3.
    Sairaalakassit täälläkin pakkaamatta...viikonloppuna voisin yrittää tehdä asian eteen jotain ;)

    Ainiin ja oli pakko kommentoida kuinka kateellinen olen noista sun yöunista...oivoi sentään. LUKSUSTA! NAUTI!
    Täällä menee yöt lukiessa kirjaa jonneki aamuneljään asti ja siitä sitten ehkä parin kolmen tunnin unet parilla vessatauolla. Joka yö... energiat vähän vähissä :/

    VastaaPoista
  2. Tiitu:
    Täytyypä sitä tunnustaa etten minäkään koskan kenenkään laskettua aikaa muista, joten kyselen sitä kyllä usein jos joku tuttavani on raskaana :)

    Pitäsköhän munkin jo ryhdistäytyä ja pakata tuo sairaalakassi :)

    Toivottavasti sun vihlonnat ja supistukset antais sun kuitenkin olla viel rauhassa, ei se ole kivaa jos ne jo tuossa vaiheessa alkaa.

    Mulla on ollu tosin jonkinlaista vihlomista pitkin raskautta, mutta mä tiedän, että mulla on kiinnikkeitä suolistossa ja ne repii sitten välillä. Mut tää vihlonta ei oikein sijoittunu mun mielestä sille suunnalle, vaan enemmän kohdun reunaan. Ja onhan mullakin ollu noita harjoitus supistuksia jotka ottaa hieman napakammin jo pitkän aikaa, monta kuukautta.

    Mä ihmettelen itsekkin miten mä olen nyt saanu nukkua näin hyvin, viime yökin meni nukkuessa noin 02-10.30, jonka jälkeen menin viel takas nukkumaan 12-13.30. Aikaisemminhan mä nukuin muutaman tunnin, valvoin taas toiset muutaman ja sit taas nukuin muutaman tunnin.
    Mut olen mä näistä tän hetken yöunista huolimatta ollu aivan veto pois, tänään sain sentään jotain tehtyä, parina päivänä olen vain makoillu sohvalla. Tosin en mä tänäänkään muuta tehny kuin leivoin ja lyhensin yhden verhon, loppu ilta meni selän kans voihkiessa.

    Toivottavasti säkin saisit pian nukkua!

    VastaaPoista
  3. Meitin pikkumies otti varaslähdön meidän luokse ja syntyi 1.9 (rv 37+2) klo 14.49 mitoin 3240g ja 48cm :)
    Toivottavasti sukulaiset ei ihan ala sua ahdistella että joko joko. Mä säästyin onneks tolta kyselyltä nyt sitten :)
    Tsemppiä loppu odotukseen!

    VastaaPoista
  4. Meillä anoppi aina tarkastaa onko mun maha laskeutunut kun näemme. :D Sen mielestä kun vauva on laskeutunut, niin synnytyskin on lähellä. Olen yrittänyt sanoa, että tämä menee ihan varmasti yli lasketun ajan ja nyt on vasta 35. raskausviikko menossa, ettei mitään hätää vielä. Ilmeisesti vähän malttamaton anoppi. ;)

    Voin vaan kuvitella mitä se tulee olemaan lasketun ajan tienoilla. Puhelin rankuttaa varmaan koko ajan. Pitänee laittaa se kokonaan kiinni niin saavat ihmetellä että onko se synnyttämässä vai ei :D

    VastaaPoista
  5. Jansku: Hurjan paljon onnea pikkumiehen johdosta!!

    Me täällä saadaan vielä odotella, ainakin toistaiseksi. Nyt on kyllä oma tunne et vähintään viikko vielä, todennäköisesti yli lasketunajan. Jännityksellä odotellaan :)

    VastaaPoista
  6. Evelyn: Meillä onneks anoppi on ottanu koko raskauden suht rauhallisesti, onneks! Mulla on ollu ihan tarpeeks kestämistä tuossa omassa äidissä :/
    Mun äiti sais hepulin jos mun puhelin ois suljettu, tosin nyt se ei oo pariin päivään soittanu, kun sanoin kysyväni jos tarviin ohjeita ja neuvoja, tais suuttua jälleen kerran.

    VastaaPoista

Suuret kiitokset kommenteista, ne lämmittävät kovasti mieltäni!