Tunnustuksen saajan pitäisi paljastaa itsestään kolme asiaa, lempiväri, lempi ruoka ja paikka, jossa haluaisi käydä. Voinen jo muuten heti kertoa, ettei ole mikään helppo tehtävä :)
Lempivärini on oikeastaan musta, valkoinen ja harmaa. Huomaan suosivani noita värejä kovasti etenkin sisustuksessa, mutta myös nykyisin paljon vaatteissa, niihin kun nyt vaan on niin kovin helppo yhdistää jotakin piristävää kaveriksi. Noista piristävistä väreistä tällä hetkellä lempparini on ehkä pinkki ja vaaleanpunainen, mikä onkin varmasti monelle tuttavalleni järkytys, sillä vielä pari vuotta sitten olisin nauranut tai todennäköisemmin oksentanut, jos joku olisi ehdottanut mulle jotakin pinkkiä tai vaaleanpunaista :D Mun sisko ei vieläkään voi käsittää miten tykkään noista väreistä :)
Lempiruoka onkin sitten ehkä vielä vaikeampi.. tykkään oikeastaan kaikesta ruuasta, etenkin hyvästä sellaisesta :) Tällä hetkellä jos oikein mietin niin mun ei kuitenkaan tee mieli muuta kuin mansikoita ja herneitä, mut niitä ei kai lasketa ruuaksi. Tarkemmin miettiessäni huomaan himoitsevani myöskin, suklaapatukoita, Snickers, valkoinen Twix, Geisha, Kinder Bueno, Tupla jne. Lisäks mä himoitsen sipsejä, irttareita, etenkin kirpeitä salmiakki ja vadelma/mansikka, mitälie pääkalloja ja jäätelöä, kuten myös muumilimua ja smurffilimua. Voisko johtua siitä, et raskausdiabeteksen vuoksi noi kaikki on ollut jo super pitkään pannassa. Uhkasinkin jo miehelleni, et noita kaikkia, paisti jäätelöä (ikävä kyllä se sulaa helposti), löytyy mun sairaalakassista :D
Hmm.. mut koska noista mitään ei varmastikkaan lasketa ruuaksi joudun edelleen miettimään.........
Nyt mä keksin! Mä muistan aina, kun pienenä mummon luona käydessäni, mummo teki mulle aina ruuaksi perunamuussia, kyljyksiä ja kanttarellikastiketta, niiden seuraksi sain vielä aina mummon tekemiä venäläisiä suolakurkkuja. Joita mummo pakkasi mulle aina kotiinkin, kun tiesi kuinka paljon mä niitä rakastan. Voih, antaisin mitä vain jos saisin vielä kerran istua mummon ja papan kanssa pöytään syömään noita herkkuja :'( No, onneksi mulla on tuo mummon salainen kurkkuresepti, tosin sekin on aika vajavainen aineiden suhteen, koska hyvä kokkihan osaa tehdä ruuan mututuntumalla ilman tarkempia ohjeita. Joten eipä ole mummon tarkkaa reseptiä olemassakaan. Mummon kanttarellikastikekkin oli maailman parasta kanttarellikastiketta, en tiedä mitä se sille teki, sillä vaikka kuinka olen koittanut saada samanlaista itse tehtyä, ei se onnistu sitten millään.
No, niin ja sitten vihdoin päästiin siihen viimeiseen kohtaa, eli paikkaan jossa haluaisin käydä. Edellisen vastauksen pohjalta mieleeni tulee yksi paikka jonne tahtoisin mennä vaikka en kovin uskonnollinen olekkaan.. tahtoisin mennä käymään taivaassa, tahtoisin nähdä mummon ja papan vielä kerran, haluaisin halata molempia ja tuntea sen turvan ja lempeyden mikä molemmista huokui. Haluisin kertoa molemmille mitä mulle nykyisin kuuluu, haluaisin istua ja jutella.
Haluaisin myös ehdottomasti nähdä taivaassa isäni vanhemmat, siis myös mummoni ja pappani, ne joita en ole koskaan nähnyt, edes äitini ei kerinnyt heitä tavata. Tahtoisin niin kovasti tietää millaisia ihmisiä he olivat ja haluaisin kertoa heille tästä raskaudestani ja elämästäni ja siitä kuinka ihana mies minulla on ja siitä kuinka ihania poikia he ovat kasvattaneet. Etenkin isän puolen mummoni kanssa haluaisin istua juttelemaan, sillä olen saanut nimeni tuon mummon mukaan ja jostakin syystä olen aina tuntenut suurta vetoa tuota ihmistä kohtaan, ehkä se johtuu nimestämme, ehkä siitä etten ole koskaan kuullut kenenkään sanovan tuosta herttaisesta ihmisestä yhtään mitään pahaa, ainoastaan ylistyksiä hyvyydestä ja kiltteydestä.
Mutta, koska taivaassa vierailu ei taida olla mahdollista, sillä enhän haluaisi sinne jäädä, joudun miettimään tämänkin kohdan uudestaan..
Haluaisin matkustaa thaimaaseen, vietnamiin, intiaan, meksikoon, kreetalle, oikeastaan minne vain missä lämpötila lähenee neljääkymmentä tai menee vaikka sen ylikin :) Lisäksi haluaisin jonakin päivänä palata vielä Gran Canarialle, siihen samaan kaupunkiin, siihen samaan hotelliin ja samaan huoneeseen jonka parvekkeella mies kosi minua :)
Jopas tuli tälle vastaukselle pituutta, toivottavasti teistä taas edes joku jaksoi lukea tämän kaiken läpi :)
Nyt minun pitäisi jakaa tämä eteenpäin. En tosin oikein tiedä kuinka monelle tämä kuuluisi jakaa, mutta koska moni tuntuu jakaneen kahdelle niin teenpä minäkin samoin :) Minulta tämän saavat siis blogit:
Liinan elämää- blogin Liina (ja ihan pikkuisen myös Onni :)
ja
Masusta maailmaan- blogin heemu
Olette molemmat ihania ja bloginne on sitä myös!
Heipä hei! Kyselit että mistäkä olen hommannut tuon verhopidikkeen pinnasänkyyn. Ostin sen käyettynä eräästä osto-ja myyntiliikkeestä, mutta esim. täältä nettikaupasta myös löytyy aika edullisesti :): http://www.babyshop.fi/product_catalog.php?c=25
VastaaPoistaVoi Anna, kiitos tästä yllättävästä kunniasta!
VastaaPoistaTippa tuli silmäkulmaan tätä lukiessa, ihana vastaus tuo päästä käymään taivaassa! Jos se olisikin mahdollista.. Itsekkään en ole kaikkia isovanhempiani ehtinyt tavata ja haudanlepoon ovat nyt kaikki päässeet. Ikävä heitä on, mutta onneksi muistot kantavat meitä eteenpäin <3
Tytti: Kiitokset tuosta linkistä. Tosin just eilen näin sitten meidän paikallisessa lastentarvikeliikkeessä noita parikin kappaletta myynnissä :)
VastaaPoistaHeemu: Ole hyvä vain.
Kyllä se tippa tuli minunkin silmääni tuota kirjoittaessa ja jälkeenpäin lukiessakin. Muistui kunnolla ja todella elävästi mieleen ihania muistoja mummosta ja papasta. Harmi kyllä isän puolen isovanhemmista ei ole niitä yhteisiä muistoja, mut onneks jotakin pientä olen heistä kuullut, pitäs tosin jutella sedän ja iskän kanssa heistä enemmänkin, jotta olis sitten itsellänikin jotain mitä kertoa omalle jälkipolvelle.
Kaippa se tää äidiks valmistautuminen saa aikaan sen, et omakin lapsuus ja omasta historista on hieman enemmän kiinnostunut, tosin taitaa tää ikäkin tehdä tepposen :)
Onneksi meillä on ne muistot :)