Alkuun tietysti jo osa ihmisistä alkoi hössöttämään sen suhteen, että en vaan rehki liikaa tai nostele liian painavia.
Kyllä mä itse asetin joitakin rajoja, sanoin töissä esim työkavereille etten kanna tai pitele houldingissa meidän lapsia jotka siis olivat 5-7-vuotiaita. Onneks ryhmä oli sellainen ettei siihen suuremmin tarvetta edes ollut ja jos joskus joku piti kantaa pois niin pyysin aina työkaverin avuksi. Mutta, se hössöttäminen, kun välillä tuntuu etten sais itse edes tuolia tai maitotölkkiä nostaa.
Me ruokittiin lintuja meidän pihalla talvella-alku kesästä ja arvatkaa kuinka vaarallista sekin on! Siis mähän voin saada kauheesti kaikkia vaarallisia tauteja niiltä linnuilta, kun käyn lisäämässä niille ruokaa.
Mun siis piti ehdottomasti käyttää hanskoja jotka ylettää kaunaloihin ja senkin jälkeen pestä kädet korvia myöten. Mähän en siis voi saada niitä sanoja tauteja vaikka kaupan oven kahvasta.
Meillä täällä omakotitalo alueella liikkuu tietenkin kissoja vapaana, en voi sitä tapaa sietää, mutta minkäs teen. No, eräs kissa oli sitten käynyt meidän koiran naamalle, meidän omalla pihalla. Tästä sitten juttelin ihmisten kanssa ja sain kuulla muun muuassa seuraavaa. Miten sä uskallat sitten nukuttaa lasta ulkona vaunuissa! Varo nyt ettei se kolli sitten mene vauvan naaman päälle nukkumaan sinne vaunuihin, se vauva tukehtuu siihen!
Mitä tuollaiseen voi sanoa, parhaani teen?? Enhän mä voi, kun koittaa jollakin estää sitä kissaa pääsemästä vaunujen sisään, vai pitääkö mun sen kissan takia nukuttaa vauva aina sisällä, enkö mä saakkaan nukuttaa mun vauvaa, mun vaunuissa, mun omalla pihalla, jonkun lähistöllä asuvan kissan takia?? No, onneks ilmeisesti toi häijy kissa on nykyisin sisällä, en ole sitä ainanakaan nähny täällä liikkumassa. Sen toisen kissan kyllä olen nähny, mut se saakin meidän pihalta aina häädön ja siksi välttelee meidän pihaa.. vaikka eihän sitä koskaan voi tietää mitä se keksii..
Niin ja sitten se kauhea asia, meillä on koira! Voi kuinka mä olenkaan saanu siitä kuulla. Meidän koirahan on siis todella kiltti ja kuuliainen, jopa helposti aivan liian alistuva, se ei esim tekis sille kissallekaan pahaa :) Mutta, vaikka tää eräskin koiralla pelotellut tuntee meidän koiran erittäin hyvin, niin silti se ei saanu sitä olemaan hiljaa. Et sä voi tietää miten se koira käyttäytyy sen vauvan kans! Koira voi olla tosi mustasukkainen! Mitäs te teette teidän koiralle, kun vauva syntyy? Meinaatteko te tosiaan pitää sen koiran, eiks se muuta sun isäs luokse? Jne. jne.
Mikä ihme saa ihmiset pelkäämään yhdistelmää koira ja vauva?? Olen itse kasvanu vieraille vihaisen koiran kanssa, enkä ole tullut kertaakaan raadelluksi vaikka olen kömpiny kyseisen koiran koppiin. En mä silti voi luvata sitä miten meidän koira käyttäytyy vauvan kans, mut enemmän mä olen huolissani siitä jos vauva vaikka olis allerginen koirille, kuin et toi koira tekis vauvalle oikeasti muuta kuin nuolis naamasta.
Mä en ole meinannu silittää vauvan vaatteita, jollei sitten ilmene et vauvalla olis erityisen herkkä iho. Meillä on vauvan vaatteet kuivattu kuivausrummussa (tiedän, tästäkin monia mielipiteitä), joten tuon rummun ansioista vaatteet on jo tosi pehmeitä. No, siitäkin huolimatta joidenkin mielestä mä tunnun olevan vastuuton, kun uskallan pukea vauvalle silittämättömiä vaatteita, nehän hankaa vauvan ihon ihan heti välittömästi aivan takuu varmasti verille, ehkä jopa hyökkää sen päälle sieltä laatikostaan!
Imettäminen, voihan räkä, mua on kuule varoteltu siitä miten se ei varmasti onnistu. Ja mitäs mä sitten teen, kun se ei onnistu, siis ei JOS se ei onnistu vaan KUN se ei onnistu. Mun äiti tietysti tässä pahimpana pelottelijana, koska se ei itse ole koskaan saanut imetystä kunnolla onnistumaan.
Niin ja tietysti ikuinen aihe on tää, et lepää nyt, kun vielä voit. Kohta sä et enää saa nukkua, kun vauva huutaa kaiken aikaa. Tai toinen ääripää, jos vauva tulee äitiinsä niin sit sä nukut jo melkein heti täydet yöt.
Miten ihmeessä meistä kukaan voi tietää miten vauva nukkuu sen jälkeen, kun se syntyy. Miten muutenkaan kukaan voi tietää millainen lapsi sieltä syntyy. Miks ei voitas vaan ihan rauhassa odottaa ja katsoa millaiseksi se elämä muodostuu sitten vauvan kanssa. Mä en ainakaan aijo pelätä tai valmiiks varautua sen suurempiin, kun en kuitenkaan voi tietää mitä tuleman on.
Mutta, mitäs jos se synnytys alkaa silloin, kun mies on töissä? Miten te kerkeette sairaalaan?
Siis miehellä kyllä kestää noin 30min ajaa töistä kotiin ja meillä kestää kotoa ajaa sairaalalle noin 45 minuuttia. Ja koska sairaala ja miehen työpaikka on aivan vastakkaisilla suunnilla niin yhteensähän tuossa menee yli tunti, ehkä pahimmassa tapauksessa melkein kaksi tuntia. Mut mitä meidän pitäs tehdä, pitäskö miehen olla lomalla nyt sit 1,5kk sen takia et synnytys voi alkaa milloin tahansa?? Millähän verukkeella se lomalle jäis??
Mä tiedän et mies lähtee kyllä heti ajamaan, jos mä soitan sille töihin ja sanon et nyt saattais olla aihetta lähtee synnyttämään ja se tosiaan voi lähteä heti. Enkä mä nyt kauheesti jaksa stressata sitä, et mitä sitten, jos vauva päättää syntyä pikana, niin sit se syntyy. On noita vauvoja ennenkin syntyny ambulanssiin tai jopa kotiin, eikä ne ole siitä kauheita traumoja saanu. Tätäkään, kun me emme voi ennustaa.
Ja sit, kun lapsivesi on menny, sä et saa enää liikkua! Ja miten sä voit sit tietää onko se lapsi jo kiinnittynyt vai ei?
Voi apua! Kai mun sit tarvii vaan maata lattialla ja huutaa niin kovaa, et naapurit rientää auttamaan. Ja jos ne naapurit ei kuule, niin se lapsi sit varmaan syntyy plops siihen lattialle, just eikä heti. Miten kukaan synnyttävä nainen voi ikinä keritä tai edes päästä sairaalaan??
Ja hei, siis joka ikinen turvotus on muuten sitten merkki raskausmyrkytyksestä! Muistakaa olla tosi varovaisia, etenkin jos teitä samalla yhtään väsyttää!
Sillähän ei ole mitään merkitystä et olette juuri käyneet ultrassa jossa kaikki oli erinomaisesti ja pissineet purkkiin viikon aikana jo parikin täysin puhdasta näytettä. Ei, sitä raskausmyrkytystä pitää pelätä koko ajan!
Ja siis joka asiaahan voi pelätä jos tahtoo.. Vauvaa ei kuulemma voi nukuttaa vieressä/välissä edes äitiyspakkauksen laatikosta tehdyssä sängyssä. Arvatkaa miksi. No, koska joku voi heittää täkin sen naamalle ja sit se vauva tukehtuu!
Jokohan nää alkais riittää, vai onkohan vielä joku asia mitä mun pitäs pelätä??
Mä luulen, et ainakin jos mun äidiltä kysytään, niin ihan varmasti on vielä monta asiaa joita mun tarvii pelätä ja jossa mä tulen epäonnistumaan. Mut, eipä tälle oikein voi enää mitään, tää vauva syntyy ihan varmasti ens kuun alkuun mennessä. Pois tätä vauvaa ei enää voi kadottaa, mun on vaan jotenkin koitettava pärjätä sen kanssa, toivottavasti mä en heti tapa sitä tai se saa kauheita traumoja, kun sillä on näin kauhee äiti ;D
Muoks
Onhan tuo mun äiti pelotellu mua myös sillä, että jos tulen äitiini, niin ei sitten vauva mahdu syntymään alakautta, leikata pitää!Eiks voitas jättää tuo arviointi niiden lääkäreiden ja kätilöiden tehtäväksi, kiitos! Ja eiks voitas joskus kannustaa mua jossain eikä vaan pelotella! Ihan kuin täs ei jo muutenkin mietityttäis synnytys, imetys ja se vauva arki, onks pakko tunkee viel se oma lusikka siihen soppaan pelottelulla ja omilla oletuksilla??
Millaisilla asioilla teitä on peloteltu tai onko muuten vain kauheasti hössötetty?
Voi kyllä me eletään vaarallisessa maailmassa! Mitenhän sitä ikinä onnistuu saamaan elävää lasta, ja vielä vaikeampaa, pitämään sitä vielä hengissä syntymän jälkeen?! Kaiken maailman kollikissat ja naamalle lentelevät peitot kun ovat uhkana :D
VastaaPoistaNo ei, ihan tosissaan, tää postaus oli tosi hauska, mutta samalla alkoi ärsyttää :D Se tuntuu olevan niin taivahan tosi, että raskaana olevaa naista ja myös tuoretta äitiä saa ja pitää neuvoa joka asiassa. Sillä onhan nämä raskaanaolevat ja vasta synnyttäneet naiset aivottomia hormonimöykkjnä, jotka ei osaa itse etsiä tietoa ja jäsentää sitä muistiinsa maalaisjärkeä käyttäen.
Mua ärsyttää eniten meidän 80-vuotias mummo, joka luulee, että käytännöt ovat vielä samoja kuin kultaisella 60-luvulla, jolloin hän on oman jälkipolvensa pykännyt maailmaan. Ensinnäkin hän joka toinen viikko kauhistelee miten vähän painoni on noussut raskausaikana. ”Kasvaako se lapsi siellä ollenkaan, jos sinulle on tullut painoa vain 8 kiloa? Ootko sinä syöny tarpeeks? Kyllä minulla ainakin nousi paino päälle 30 kiloa ja terveitä lapsia tuli.” Ilmeisesti meille on siis tulossa nälkiintynyt kersa, mutta täytyypä vain elää sen asian kanssa, ehdoin tahdoin kun en viitsi lähteä itseäni lihottamaan kun tiedän ettei se ole tarpeen. Viime viikolla hän alkoi kertailla omaa synnytystään puhelimessa ja oli edelleen tuohtunut siitä, että hänet oli vuonna 1966 passitettu sairaalasta kotiin odottelemaan supistuksia, jotka loppuivat kuin seinään. Neuvoksi sainkin, että jos meinaavat minut pistää synnytysvastaanotosta vielä kotiin käymään, niin on oltava vain kovapäinen ja jäätävä sairaalaan makaamaan ilkeitä kätilöitä kuuntelematta. Enpä viitsinyt mummorukalle sanoa, että mielummin kulutan aikaa kotona kuin sairaalassa. Meillä kun tuota matkaa sairaalalle on alle 2 kilometriä, niin eipä ole kovin suuri vaiva käydä kotona...
No joo, nyt tästä kommentista tuli kamalaa avautumista, mutta tarkoitukseni oli vain sanoa, että I feel you :D
Siis tää postaus niin osui ja uppos!:) Sai hymyn huulille vaikka samat asiat on myös minuu ärsyttäneet ja niistä aina jaksetaan huomautella!
VastaaPoistaMinuu on myös varoiteltu savusaunasta, siellä kun voisi olla sitä häkää niin sinne ei raskaana ollessa saa mennä. Kerran nyt raskauden aikana kävin sellaisessa ylellisyydessä ja ihan hyvin onnistui ja tuskinpa se vauva siitä kovinkaan traumoja onnistui saamaan.
Siskoni oli myös ruokien suhteen supertarkka raskauden aikana ja ylivaroi kaikkia syömisiä. Joka kerta kun olen ollut hänen luonaan syömässä/kahvilla, on lueteltu että mitä ruoat sisältävät ja että miten pitkään ne nyt on kerenneet pöydässä olla.. Ihan hyvä toisaalta, mutta liika on liikaa...
Meidän koirasta on myös oltu huolissaan ja anoppini on jo ihan varma että he saavat meidän koiran omakseen vauvan synnyttyä... Uskon ja toivon kuitenkin että kaikki tulee menemään hyvin. Itsekin enemmän noita allergioita pelkään.
Miusta tuntuu et ois vielä miljoona muuta juttua, joita voisin tässä luetella, mutta näin heti aamusta ei tule mieleen :)
Jii: Hahaa, täältä mä tuun, mä oon tappaja peitto! Tai ajatella mikä pahempi, tyyny! ;D
VastaaPoistaMut siis joo, kyllä muakin välillä noi pelottelut huvittaa, mut sit samalla myös niiiiin ärsyttää! Ja mun pahin pelottelija on mun oma äiti, no sitä se kyl on ollu aina ja osasin tätä kyl jo aavistella paljon ennen raskautta. Mä myös aavistan, et sit, kun vauva syntyy niin mun äidillä on mulle tuhat ohjetta. Saati, kun se tulee vauvaa meille katsomaan, sillon niitä ohjeita vasta riittää ja huomautuksia miten pitäs oikeesti tehdä ja miten mä en voi tehdä niin kuin teen. Jo mä sen mun koiran kans aikoinaan huomasin, äiti oli aina oikeassa, sen mielestä esim. koira ei kerjänny jos istu sen edessä ja tuijotti sen leipää. Eikä mun äiti antanu mulle periks, vaikka kuinka kielsin sitä sallimasta moista käytöstä.
Onhan se vastuutonta jos sä et jää sinne sairaalaan, koita nyt Jii jo se tajuta! Se vauvahan syntyy plop, siihen lattialle! ;D
Saa sitä täällä avautua, joten ei huolta. Mukava se vaan on kuulla muidenkin avautumisia aiheesta :)
Terveisin yksi aivoton odottaja, joka ei osaa tänä päivänä etsiä tietoa ja käyttää maalaisjärkeä ;)
Tytti: Voihan Tytti minkä sä teit! Miten sä nyt sinne savusaunaan menit?? Eks sä yhtään ajatellu! Miten vastuutonta, et sä voi elää sun elämää sillon, kun sä oot raskaana! ;D
VastaaPoistaJoo, no siis mua on kuule peloteltu jopa ihan tavallisesta saunasta, seillä kato kuivuu, tulee valtava nestehukka, kun siel on niin lämmintä!
Mä kyl myönnän olleeni alkuraskaudesta tarkka sen suhteen mitä syön, mut sit mä huomasin etten mä jaksa :) Olen mä muutaman kerran syöny esim. jopa fetasalaattia ja ollu kertomatta muille etten saisi sitä syödä :) Niin ja sit mä söin kerran mustekalaa, kaippa sekin on kiellettyä. Toivottavasti meidän vauva ei nyt sit synny kahdeksalla lonkerolla ja sarvilla ;D
Toi koira ja vauva yhdistelmä, voi taivas! Mä en keksi siihen enää mitään sanottavaa.. miten ihmiset jaksaa!?! Eiks vois kattoa asian kerrallaan ja tehdä niitä oletuksia ja päätöksiä sit, JOS ne on ajankohtaisia.
Saa niitä pelotteluja tänne myöhemminkin kirjoitella. Hauska se on niitä täältä lukea :D
Aivan ihana postaus!
VastaaPoistaMä rikon systemaattisesti kaikkia noita varoituksia vastaan! Me aiotaan itseasiassa ottaa koiranpentu vauvan kanssa yhtäaikaa :)
Yhdestä korvasta sisään, toisesta ulos....