Aika kuluu edelleen siivillä. Viikon loma on hujahtanut kiireellä ja sitä edellisen viikon sairaslomakin meni siinä huomaamatta, tai no siis ei ihan huomaamatta, mutta ajan kannalta kyllä :)
Lomaviikollani kävin iskän luona maalla. Tapasin tietysti samalla myös äitipuolen ja siskon :) Mutta, myös serkun S, serkun pojan N ja sedän, myös pikkusiskon ponia sain hieman rapsutella. Äitipuoli ja sisko pääsivät tuntemaan piskuisen potkujakin, iskä jäi vielä ilman kun ei koskaan ollut paikalla oikeaan aikaan. Torstaina palasin sieltä kyytiläisten kanssa, porukat kun lähtivät lontooseen, viskasin osan porukasta lentoparkkiin ja tapasin samalla pikaisesti isoimman pikkusiskoni. Voi kauhee kun iski kauhee matkahaikeus kun porukoiden bussi lähti ja minä kampesin itseni autoon.. olisin niin halunnu lähteä mukaan tai matkustaa edes jonnekkin! Meinas oikein kyynel tulla silmään :(
Tuon jälkeen poikkesinkin Ikeaan, mutta oli erhe mennä vantaan Ikeaan sillä siellä oli remppa. No, muutaman viikon päästä ehkä uusi reissu espooseen tai sitten ei, rahatilanne ei kauhean kehuttava ole.
Onnistuin sitten samalla unohtamaan miksi alunperin mun piti olla kotona torstai-iltana. Meillä olis ollu viimeinen perhevalmennus torstaina ja tietysti aiheena imetys.. grrr! Sitä kai joutuu sitten synnytysairaalassa painostamaan niitä imetyksen opettamisessa, en nimittäin tiedä kuinka innokkaita/avuliaita ne on omassani neuvomaan.
Onko teille muille muuten muodostunut millainen suhde muihin perhevalmennuksessa oleviin pareihin? Meillä ei nimittäin kunnolla edes toisia olla moikattu, eikä mua kyllä voi kauheasti yrityksen puutteesta syyttää :(
Niitä harjoitussupistuksia onkin sitten alkanut olemaan ihan mukavasti, vaikkei ne aina niin mukavia olekkaan. Muutaman kerran on ollu hieman kipeämpiäkin supistuksia, mutta onneksi aika vähän ja harvoin. erityisesti noita harkkasuppareita tuntuu olevan iltaisin ja aamuisin. Ja kyllä ne jonkinlaisissa aalloissa tulee. Tästä johtuen olenkin miettinyt pitäskö mun soittaa äitiyspolille tai neuvolaan ja pyytää tarkistamaan kohdunsuun tilanne???
Piskuinen tuntuu olevan aika aktiivinen jalkapalloilia ja nyrkkeilijä, taitaa äitinsä pappaan tulla. Vaikuttais siltä et piskuinen makailee pääasiassa pää mun oikein rinnan alla kyljessä, ehkä myös tästä johtuen viime päivinä on kylkiluissa tuntunut välillä kummallista vihlontaa, kuten tietty myös painon tunnetta ja muksintaa :) Jalat piskuisella tuntuukin sitten olevan alhaalla vasemmalla kyljellä (munasarjojen kohdalla), sieltä kääntyilemällä onkin sitten mukava potkia äippää joko vatsan pinnan puolelle, virtsarakkoon tai suolistoon. Kaksi viimeeksi mainittua tuntuu olevan ne parhaat ja etenkin aamuisin kovassa huudossa :)
Äityli ei piskuisen mukaan saisi maata kyljellään, ei kummallakaan, mutta jos pakko niin se vasen olisi parempi. Äityli onneks pystyy vielä makaamaan selälteen, mut sekin saattaa olla muuttumassa sillä jonkinlaista närästystä on alkanut ilmaantumaan iltaisin ja öisin. Vasemmalla kyljellä maatessa on taas alkanut useaampaan kertaan hieman kivuliaammat supistelut, joten sitä en kauheasti ole sen vuoksi suosinut. Taidamme siis piskuisen kanssa jo nyt vetää köyttä erisuuntiin =) No onneks meillä on yhteisiä ja mukaviakin hetkiä hyvin hyvin paljon :)
Supistelujen lisäks ristiselkä tuntuu kipeytyvät aika helposti, sen jälkeen kävely onkin melkoista vaappumista ja välillä melkein horjahtelua kun jalat ei meinaa pitää alla varsinkaan heti ylös noustessa. Ylös nouseminenkin on sitten ihan oma operaationsa, siihen tarvitaan kaikki voimat ja käsille tukea. Myöskään istuminen tai makaaminen ei ole ollenkaan kivutonta ja asennon vaihtaminenkin tuottaa välillä melkoista tuskaa. Saapi nyt nähdä kuinka onnistun tai onnistunko olemaan töissä vielä seuraavat kolme viikkoa, maanantaina meinasin mennä kokeilemaan. Enkä tosiaankaan meinaa olla noita kolmea viikkoa töissä jos selkä tulee töissä niin kipeeks etten iltaisin jaksa enää yhtään mitään, tuntui se sitten palkassa tai ei.
Mitenhän sitä jaksaa ne viimeiset kuukaudet/kuukauden, kun jo nyt on tässä kunnossa : /
Mutta joo, nyt tästä tulikin tälläinen pieni romaani, sen siitä saa kun ei päivittele blogiaan tarpeeksi usein :) Taidankin siis mennä tästä sänkyyn "jutustelemaan" piskuisen kanssa seuraavat pari tuntia, siellä tunnutaan taas heräilleen aikataulun mukaisesti :)
lauantai 18. kesäkuuta 2011
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Suuret kiitokset kommenteista, ne lämmittävät kovasti mieltäni!