36+5

Meillä on mies sairastellut jonkinlaista vatsatautia, vatsa sillä on sekaisin ollut ja pahaaoloa on valitellut. Myös miehen kaveri ja sen puoliso ovat olleet ilmeisesti jollain lailla samassa taudissa. Tauti ei onneksi ole ollut kovin raju vaan enemmän sellainen piinaava. Tuo miehen kaveri on siis ollut nyt meillä jonkun päivän kylässä. Muutama tunti sitten huomasin itse kärsiväni kuvottavasta olosta, nyt toivon ettei tuo tauti olisi iskemässä minuunkin, vaan pahoin pelkään. Aluksi me tosin luultiin et kyseessä olis ruuan aiheuttama tauti, sillä kaikki kolme muuta saivat samankaltaiset oireet yhtäaikaa, vain minä joka en syönyt samaa ruokaa en oireillut. Nyt on epäily siirtynyt jonkun pöpön puoleen, etenkin jos minäkin nyt vielä sairastun. Ei kyllä nyt oikein huvittais sairastella.

Muita kuulumisia.. eipä ihmeempiä. Nukkuminen edelleen saman vanhan kaavan mukaista. Turvotusta edelleen, joskin hieman välillä hillitympää tai no hillitympää ja hillitympää, no eipä ainakaan valtavaa koko ajan. Selkä/lantio kipuja, kyllä ja joka päivä, hidastaa aikalailla menoa :( Sormet jäykkänä edelleen. uutena kivana olen saanut oikean olkapään/lapaluun jumiin ja se saa ajoittain lapaluuta, olkapäätä, kyynerpäätä ja sormia myöten oikean käden vihlomaan. Ei kiva, kun muutenkin ois kauheesti tekemistä ja tuo vihlonta sormien jäykkyyden ja lantion kivun kans tietty hidastaa tekemistä aika hurjasti.

Mut en siltikään suostu vielä valittamaan ja kitisemään kuinka kurjaa tää raskaus on. On tätä odotettu ja toivottu niin monta vuotta, et vaikka päälläni seisten aijon kestää nää viimeiset viikot :)

36+3

Raskauden varrella olen saanut kuulla monelaisia pelotteluja/varoituksia, pääasiassa aivan turhia ja suuresti ärsyttäviä, voisin niitä tähän hieman listata ja niistä samalla hieman valittaa :)

Alkuun tietysti jo osa ihmisistä alkoi hössöttämään sen suhteen, että en vaan rehki liikaa tai nostele liian painavia.
Kyllä mä itse asetin joitakin rajoja, sanoin töissä esim työkavereille etten kanna tai pitele houldingissa meidän lapsia jotka siis olivat 5-7-vuotiaita. Onneks ryhmä oli sellainen ettei siihen suuremmin tarvetta edes ollut ja jos joskus joku piti kantaa pois niin pyysin aina työkaverin avuksi. Mutta, se hössöttäminen, kun välillä tuntuu etten sais itse edes tuolia tai maitotölkkiä nostaa.

Me ruokittiin lintuja meidän pihalla talvella-alku kesästä ja arvatkaa kuinka vaarallista sekin on! Siis mähän voin saada kauheesti kaikkia vaarallisia tauteja niiltä linnuilta, kun käyn lisäämässä niille ruokaa.
Mun siis piti ehdottomasti käyttää hanskoja jotka ylettää kaunaloihin ja senkin jälkeen pestä kädet korvia myöten. Mähän en siis voi saada niitä sanoja tauteja vaikka kaupan oven kahvasta.

Meillä täällä omakotitalo alueella liikkuu tietenkin kissoja vapaana, en voi sitä tapaa sietää, mutta minkäs teen. No, eräs kissa oli sitten käynyt meidän koiran naamalle, meidän omalla pihalla. Tästä sitten juttelin ihmisten kanssa ja sain kuulla muun muuassa seuraavaa. Miten sä uskallat sitten nukuttaa lasta ulkona vaunuissa! Varo nyt ettei se kolli sitten mene vauvan naaman päälle nukkumaan sinne vaunuihin, se vauva tukehtuu siihen!
Mitä tuollaiseen voi sanoa, parhaani teen?? Enhän mä voi, kun koittaa jollakin estää sitä kissaa pääsemästä vaunujen sisään, vai pitääkö mun sen kissan takia nukuttaa vauva aina sisällä, enkö mä saakkaan nukuttaa mun vauvaa, mun vaunuissa, mun omalla pihalla, jonkun lähistöllä asuvan kissan takia?? No, onneks ilmeisesti toi häijy kissa on nykyisin sisällä, en ole sitä ainanakaan nähny täällä liikkumassa. Sen toisen kissan kyllä olen nähny, mut se saakin meidän pihalta aina häädön ja siksi välttelee meidän pihaa.. vaikka eihän sitä koskaan voi tietää mitä se keksii..

Niin ja sitten se kauhea asia, meillä on koira! Voi kuinka mä olenkaan saanu siitä kuulla. Meidän koirahan on siis todella kiltti ja kuuliainen, jopa helposti aivan liian alistuva, se ei esim tekis sille kissallekaan pahaa :) Mutta, vaikka tää eräskin koiralla pelotellut tuntee meidän koiran erittäin hyvin, niin silti se ei saanu sitä olemaan hiljaa. Et sä voi tietää miten se koira käyttäytyy sen vauvan kans! Koira voi olla tosi mustasukkainen! Mitäs te teette teidän koiralle, kun vauva syntyy? Meinaatteko te tosiaan pitää sen koiran, eiks se muuta sun isäs luokse? Jne. jne.
Mikä ihme saa ihmiset pelkäämään yhdistelmää koira ja vauva?? Olen itse kasvanu vieraille vihaisen koiran kanssa, enkä ole tullut kertaakaan raadelluksi vaikka olen kömpiny kyseisen koiran koppiin. En mä silti voi luvata sitä miten meidän koira käyttäytyy vauvan kans, mut enemmän mä olen huolissani siitä jos vauva vaikka olis allerginen koirille, kuin et toi koira tekis vauvalle oikeasti muuta kuin nuolis naamasta.

Mä en ole meinannu silittää vauvan vaatteita, jollei sitten ilmene et vauvalla olis erityisen herkkä iho. Meillä on vauvan vaatteet kuivattu kuivausrummussa (tiedän, tästäkin monia mielipiteitä), joten tuon rummun ansioista vaatteet on jo tosi pehmeitä. No, siitäkin huolimatta joidenkin mielestä mä tunnun olevan vastuuton, kun uskallan pukea vauvalle silittämättömiä vaatteita, nehän hankaa vauvan ihon ihan heti välittömästi aivan takuu varmasti verille, ehkä jopa hyökkää sen päälle sieltä laatikostaan!

Imettäminen, voihan räkä, mua on kuule varoteltu siitä miten se ei varmasti onnistu. Ja mitäs mä sitten teen, kun se ei onnistu, siis ei JOS se ei onnistu vaan KUN se ei onnistu. Mun äiti tietysti tässä pahimpana pelottelijana, koska se ei itse ole koskaan saanut imetystä kunnolla onnistumaan.

Niin ja tietysti ikuinen aihe on tää, et lepää nyt, kun vielä voit. Kohta sä et enää saa nukkua, kun vauva huutaa kaiken aikaa. Tai toinen ääripää, jos vauva tulee äitiinsä niin sit sä nukut jo melkein heti täydet yöt.
Miten ihmeessä meistä kukaan voi tietää miten vauva nukkuu sen jälkeen, kun se syntyy. Miten muutenkaan kukaan voi tietää millainen lapsi sieltä syntyy. Miks ei voitas vaan ihan rauhassa odottaa ja katsoa millaiseksi se elämä muodostuu sitten vauvan kanssa. Mä en ainakaan aijo pelätä tai valmiiks varautua sen suurempiin, kun en kuitenkaan voi tietää mitä tuleman on.

Mutta, mitäs jos se synnytys alkaa silloin, kun mies on töissä? Miten te kerkeette sairaalaan?
Siis miehellä kyllä kestää noin 30min ajaa töistä kotiin ja meillä kestää kotoa ajaa sairaalalle noin 45 minuuttia. Ja koska sairaala ja miehen työpaikka on aivan vastakkaisilla suunnilla niin yhteensähän tuossa menee yli tunti, ehkä pahimmassa tapauksessa melkein kaksi tuntia. Mut mitä meidän pitäs tehdä, pitäskö miehen olla lomalla nyt sit 1,5kk sen takia et synnytys voi alkaa milloin tahansa?? Millähän verukkeella se lomalle jäis??
Mä tiedän et mies lähtee kyllä heti ajamaan, jos mä soitan sille töihin ja sanon et nyt saattais olla aihetta lähtee synnyttämään ja se tosiaan voi lähteä heti. Enkä mä nyt kauheesti jaksa stressata sitä, et mitä sitten, jos vauva päättää syntyä pikana, niin sit se syntyy. On noita vauvoja ennenkin syntyny ambulanssiin tai jopa kotiin, eikä ne ole siitä kauheita traumoja saanu. Tätäkään, kun me emme voi ennustaa.

Ja sit, kun lapsivesi on menny, sä et saa enää liikkua! Ja miten sä voit sit tietää onko se lapsi jo kiinnittynyt vai ei?
Voi apua! Kai mun sit tarvii vaan maata lattialla ja huutaa niin kovaa, et naapurit rientää auttamaan. Ja jos ne naapurit ei kuule, niin se lapsi sit varmaan syntyy plops siihen lattialle, just eikä heti. Miten kukaan synnyttävä nainen voi ikinä keritä tai edes päästä sairaalaan??

Ja hei, siis joka ikinen turvotus on muuten sitten merkki raskausmyrkytyksestä! Muistakaa olla tosi varovaisia, etenkin jos teitä samalla yhtään väsyttää!
Sillähän ei ole mitään merkitystä et olette juuri käyneet ultrassa jossa kaikki oli erinomaisesti ja pissineet purkkiin viikon aikana jo parikin täysin puhdasta näytettä. Ei, sitä raskausmyrkytystä pitää pelätä koko ajan!

Ja siis joka asiaahan voi pelätä jos tahtoo.. Vauvaa ei kuulemma voi nukuttaa vieressä/välissä edes äitiyspakkauksen laatikosta tehdyssä sängyssä. Arvatkaa miksi. No, koska joku voi heittää täkin sen naamalle ja sit se vauva tukehtuu!

Jokohan nää alkais riittää, vai onkohan vielä joku asia mitä mun pitäs pelätä??
Mä luulen, et ainakin jos mun äidiltä kysytään, niin ihan varmasti on vielä monta asiaa joita mun tarvii pelätä ja jossa mä tulen epäonnistumaan. Mut, eipä tälle oikein voi enää mitään, tää vauva syntyy ihan varmasti ens kuun alkuun mennessä. Pois tätä vauvaa ei enää voi kadottaa, mun on vaan jotenkin koitettava pärjätä sen kanssa, toivottavasti mä en heti tapa sitä tai se saa kauheita traumoja, kun sillä on näin kauhee äiti ;D

Muoks

Onhan tuo mun äiti pelotellu mua myös sillä, että jos tulen äitiini, niin ei sitten vauva mahdu syntymään alakautta, leikata pitää!
Eiks voitas jättää tuo arviointi niiden lääkäreiden ja kätilöiden tehtäväksi, kiitos! Ja eiks voitas joskus kannustaa mua jossain eikä vaan pelotella! Ihan kuin täs ei jo muutenkin mietityttäis synnytys, imetys ja se vauva arki, onks pakko tunkee viel se oma lusikka siihen soppaan pelottelulla ja omilla oletuksilla??

Millaisilla asioilla teitä on peloteltu tai onko muuten vain kauheasti hössötetty?

36+2

Aamusta kävin taas neuvolassa vaikka maanantaina edellisen kerran kävinkin. Maanantain aika tosin oli siksi, että soittelin viime viikon lopulla ja valittelin järkkyä turvotusta. Ja koska tällä päivälle oli alkujaan varattu aika ja turvotus edelleen aika kamalaa, niin kävin kontrollissa tänäänkin. Verenpaine maanantaina 123/63, tänään 116/62. täysin normaali siis molemmilla kerroilla ja virtsakin täysin puhdas. Ei siis ilmeisesti huolta raskausmyrkytyksen suhteen vaikka turvotus onkin valtavaa, etenkin jaloissa, mutta myös käsissä.

Aamuisin sängystä noustessa ei meinaa pystyä kävelemään kun jalkapohjiin sattuu, oikea käsi ei mene kunnolla nurkkiin ja sormet on molemmissa käsissä todellä jäykän tuntuiset ja myös nivelistä kipeät. Kaikki tuo ilmeisesti turvotuksesta johtuvaa.

Turvotuksen lisäks selkä/lantio todella kipeä. Ei tainnut tehdä hyvää tuo keskiviikon Ikea reissu, kun en nyt ole hyvä olla makuulla, istuen, eikä tietenkään myöskään seisten. No, jos sais huomisen levättyä niin eiköhän se sit ehkä taas helpota, ehkä.

Väsymys on ollut myös aika käsinkosketeltavaa, tosin nukun edelleen todella surkeasti. Viimeyönä nukuin suurinpiirtein seuraavasti 02-5.15 + 8.15-11.15. Tuonakin aikana heräilin muutaman kerran vaihtaakseeni asentoa tai muuten vaan katsoakseni kelloa. Nyt alkaa tosin hieman väsyttämään ja meinasin kokeilla josko tänään saisinkin aikaisemmin unta, voi sitten vaikka herätä aikaisemmin yöllä viikkaamaan pyykkejä ;)

Pyykkien viikkauksesta onkin tullut "aamuyön" tuntien uusi harrastukseni, sopivan hiljaista ja rauhallista tekemistä ennen aamun toista nukkumishetkeä. Tänä aamuna tosin laitoin myös pesukoneen pyörimaan, huomenna aamulla voisin tehdä saman jos tapani mukaan herään aamulla ennen kukon laulua ja mahdollisesti herään sillä mieheni herää aamulla viiden paikkeilla töihin.

Nukkuessa olen muuten käyttänyt jo jonkin aikaa imetystyynyä jalkojen välissä ja vatsaa tukemassa, sitä on huomattavasti helpompi käsitellä yöllä asentoa vaihtaessa, kuin kolmea tyynyä jotka olivat aikaisemmin tukenani.. yksi jalkojen välissä, yksi vatsaa tukemassa ja yksi selkää tukemassa. On mulla tosin nytkin selän takana vielä yksi tyyny.. niin ja jakojen alla, nostamassa turvonneita jakoja ylemmäksi. Niin ja selän ja niskan alla nostamassa nukkumisasentoa enemmän istuvaksi ettei hapot polttais ruokatorvea. Joten onhan noita tyynyjä mulla muutama sängyssä :D Mutta eipähän tarvi joka kerta asentoa vaihtaessa asetela kolmea tyynyä uudestaan, nyt riittää kaksi :) Ainoa miinus imetystyynyssä on sen rapina, niiden styrokskuulien takia.

Kuinkas sinä olet nukkunut? Tarvitsetko monta tyynyä sänkyysi yöllä? :)

36+0

Alle kuukausi laskettuun aikaan, tarkalleen tasan neljä viikkoa. Tänään on myös merkittävä päivä sinänsä, sillä nyt saisimme mennä jo synnyttämään lähimpään sairaalaan, enää ei tarvitsisi matkustaa yli tuplamatkaa synnyttämään. Rajapyykin ylitys sekin ja odotettu sellainen :)

Lisäksi tänään on suuri päivä muutenkin, olemme nimittäin viettäneet tänään monen monta tuntia Ikeassa. Nyt meilläkin on pinnasänky ja kamalasti paljon muutakin, niin meille perheenä, kuin piskuisellekin. Tosin ne ovat vielä purkamatta auton kyydissä, mutta onpahan ainakin meidän omassa pihassa :D Ei niitä enää jaksanut sieltä ryhtyä purkamaan, kun kotiin kymmenen jälkeen illalla pääsimme. Seuraavaksi suunnittelin muutenkin nukkumista, vaikka pitkästä aikaa sainkin viime yönä nukkua melkein kahdeksan tuntia yhteen menoon :)

Eipä meiltä enää kauheasti taida puuttua piskuista ajatellen, jotakin pientä, mutta periaatteessa ei taida olla mitään sellaista mitä ilman emme pärjäisi. Tai no oikeastihan vauvan kanssa pärjää alkuun tosi vähällä, joten suurin osa meidänkin tavaroista on jonkun mittapuun mukaan täysin turhia. Ei minun äidillä esim ole koskaan ollu hoitopöytää, ei edes mitään alustaa minkä päällä vauvan vaippaa olisi vaihdettu, kyllä siihen tarkoitukseen taisi pyyhe tai joku viltti kelvata sohvan tai sängyn päällä. Mutta, se mitä meinasin vielä paikallisesta lastentarvikeliikkeestä hakea ihan jo ehkä tällä viikolla on pinnasängyn päälle tulevan verhon  tanko. Siinäpä ne hankinnat sitten alkaa olla. Jossakin vaiheessa tosin ostetaan ehkä matkasänky, mutta tuskinpa sitä ihan heti tarvitaan, kuten ei sitä syöttötuoliakaan. Sitterikin meiltä vielä puuttuu, mutta en ole vielä aivan varma sen tarpeellisuudesta, etenkään ihan alkuun, ehkäpä vauva voi olla aluksi ihan vaan lattialla viltin tai jumppamaton päällä, kun ei vauvaa voi kuitenkaan heti jättää täysin valvomatta koirankaan takia. Myöskään "hoitopöydän" päälle ei ole hankittu mobilea, mutta tiedä sitten tarvitseekokaan ja voinhan mä askarrella sen vaikka itse jos jotain siihen nyt heti haluan.. kartonkia kehiin ja siten se on halvalla ja nopeasti tehty :) Voisin tosin kyllä ostaa piskuisen "hoitopöydän" viereen muutaman korin ja piskuisen pyllyn pesua tai lähinnä kuivausta varten muutaman käsipyyhkeen, ettei tarvitse kaikkia meidän käsipyyhkeitä siihen käyttää. Niin ja se minkä unohdin tänään ikeaan, suljettavan laatikon piskuisen likaisia kestovaippoja varten.

Että, onhan noita hankittavia juttuja sitten kuitenkin vielä muutama, tosin en ota paineita enää noista, ilmankin pärjään jos tarvitsee :)

Nyt pitäisi siis enää saada nuo kaikki tavarat järjestettyä, kuten myös meidän vanhempien tavarat. Ikkunoiden ja lattioiden pesun voin jättää suosiolla vikalle viikolle epätoivoiseksi yritykseksi saada synnytys käynnistymään, vaikka jokainenhan meistä tietää ettei se oikeasti siten käynnisty vaikka lähes kaikki sitä yrittää :D

Jokos sinä olet miettinyt millä saisit synnytyksen käynnistymään? :)

35+1

Tässä sitä on nyt vietetty kaksi päivää ihan virallisesti äitiyslomalla, en tosin mitenkään huomaa eroa kesälomaan :) Ainoa ero on tuo suht surkea ilma tuolla ulkona, onneks nyt sentään on aurinko välillä paistellut vaikka lämpimämpää kyllä saisi olla, mulle ei parikymmentä astetta riitä :) Eikä mua huvittais lähteä kenkiä ja takkia ostamaan, joten ainakin tän parikymmentä sais olla sinne asti kunnes piskuinen syntyy.

Tuntuu aika ihmeelliseltä, että piskuinen voisi syntyä periaatteessa jo milloin vain, laskettuun aikaankaan ei ole enää jäljellä kuin vajaa viisi viikkoa, täysiaikaisuuteen sitäkin vähemmän. En vaan voi käsittää tätä asiaa ja siks varmasti toistan täälläkin itseäni. Lisäksi minulla on jostakin syystä tunne, että piskuinen syntyisi ennen tuota laskettuaaikaa, en tiedä onko tunne mistä peräisin. Voiko tuohon tunteeseen vaikuttaa se paikallisen lastenliikkeen naisen kommentti, epäily siitä, että vatsani olisi jo laskeutunut. Voisinkin laittaa tähän muutaman kuvan vatsastani, noissa tosin on eri pusero päällä ja asentokin on aina hieman eri, joten vertailu ei ole ihan helpoimmasta päästä :)

24.7.

31.7.

Tästä välistä puuttuu yksi kuva, se jäi ottamatta kesälomareissun takia. Vaikka eipä nämä kaikki muutenkaan ole ihan tasaisesti viikon välein otettu :) Tarkoitus on ollut ottaa kuva aina kun uusi raskausviikko alkaa, mutta todellisuudessa se on lipsunut yleensä aina ainakin sillä yhdellä päivällä, useammin enemmänkin.

13.8.

 18.8.

Niin, onko tuo vatsa sitten laskeutunut, enpä tiedä, puserokin ehkä alimmassa kuvassa hieman hämää. Äitinikin kyllä koitti väittää, että olisihan tuo jo laskeutunut, mutta itse en osaa varmaksi sanoa.

Olen jo pari päivää miettinyt mistä tuo vahva tunne siitä, että piskuinen syntyy ehkä jo piankin, voisi johtua. En kuitenkaan ole oikein vastausta siihen löytänyt. Syitä voisi olla monia. Pelkä siitä etten ehdi saamaan kaikkea valmiiksi, ne aikaisemmin mainitsemani muuttolaatikot on vieläkin koskemattomia. Uusi kamera on tilattu, mutta sen toimitusajasta ei ole tietoa. Työhuone on siivoamatta. Ikkunat on pesemättä. Kaverin luonakin pitäs mennä käymään. Lattiatkin pitäs pestä. Mansikat, raparperit ja uusimmat kukat on istuttamatta. Olohuoneen ja työhuoneen verhot laittamatta. Piskuisen sydänäänet en tallentamatta koneelle. Piskuiselta puuttuu vielä sänky ja hoitotason patja/suoja, mikä se nyt onkaan. Tekemistä siis olisi vielä vaikka kuinka, mutta kun.. minun jalat on toista päivää jo kuin pökkylät turvotuksesta ja sormet kankeat samasta syystä. Supistelee aika tiukastikin jos liikoja innostun ja selkä kipeytyy jos rehkin liikaa. Suurin osa päivästä menee nukkuessa tai yrittäessä nukkua, tai ainakin ollessa hiljaa, jotta mies saa nukkua.

Voihan, puuh! Koita siinä sitten saada tehtyä jotakin järkevää. Äitikin käski lepäämään ja keräämään voimia, vaan lepää siinä, kun tekemättömät työt stressaa.

Huomenna meinaan kuitenkin soittaa neuvolaan ja kysyä onko tälläinen pökkelöjalkameininki ihan normaalia, kun ei ihminen enää edes nilkkojaan erota. Ja sormetkin tuntuu nivelistä kankealta.

Onko sinulla kaikki jo valmiina vauvaa varten ja onko sinulla tuntemuksia vauvasi syntymän ajankohdan suhteen? Paljonko sinulla on vielä aikaa laskettuunaikaan?

34+4

Itse asiassa mulla oli montakin aihetta mistä kirjoittaa, mut enhän mä nyt muista niistä yhtäkään ja silti kirjoitan :)

No, kerrotaan nyt sit vaikka siitä, et piskuinen on tosiaan selkeästikkin kammennut itsensä sikiöasentoon, jonka vielä ultrakin hieman hämärästi taisi vahvistaa. Potkut tai ehkä ennemminkin varpaiden ja kantapäiden puskemiset ja heiluttelut tuntuu nyt pepun kanssa oikealla kylkiluiden alla. Kantapää tai varpaat, no jalka kuitenkin tuntuu vatsan läpi todella selkeästi ja näkyy kyllä myös. Polvet myös välillä kopsahtelevat kovasti vasemmalla ja nyrkit iskevät virtsarakon ja suoliston paikkeille. Päätä taidetaan myös välillä takoa suoliston ja kohdunsuun suuntaan. Eilen illalla sängyssä maatessa minua vihloi viiltävän kylmästi peräsuolesta ja emättimestä.. kaikkea sitä ihminen saakin elämänsä aikana kokea :D

Nyt ei pariin päivään muuten enää ole samalla tavalla kylkiluita vihlonut, kuten muutama päivä sitten vielä teki monen viikon ajan, voisko tämäkin siis merkitä vatsan laskeutumista vai onko vatsa vain kasvanut sen verran isoksi ja ulospäin ettei piskuinen ole enää niin ahtaasti lantioluiden ja kylkiluiden välissä. Tänään tosin on piskuinen taas pungennut itseään kylkiluita kohti, mutta ei ole saanut ainakaan toistaiseksi niitä vihlomaan.

Piskuisella on rytmi pysynyt suht samana kuin aikaisemmin, aamulla kuuden-seitsemän maissa jumppaillaan ja siten myös välillä äitiä herätellään. Sitten seuraavan kerran jumppaillaan yleensä kun äiti herää, tällä ei niin tarkkaa ajankohtaa ole. Päivällä jumppaillaan myös, mutta silloinkaan ei aikataulun mukaan, vaan enemmänkin silloin, kun olen syönyt tai istuskelen paikallani. Illalla kymmen-yhdentoista aikaan on sitten se virallinen päivän jumppahetki, silloin jumppailu voi kestää parikin tuntia, kuten esim tänään tässä kirjoitellessani tunnen kuinka jalat taas käy kovasti.

Liikkeitä on tosiaan alkanut tuntumaan tasaisemmin koko päivän ajan, mutta sitten on vielä nämä erityishetket jolloin möyrytään oikein kunnolla :) Ja tuo möyryäminen on tosiaan kunnon möyryämistä, vatsa hyppii ja pomppii, muljuaa puolelta toiselle ja joskus oikein säikähdän nopeaa liikettä.

Hikkailua meillä myös harrastetaan todella paljon, erityisesti iltaisin, mutta myös milloin vain. Ja hikkahan sitten kestää todella pitkään joka kerta, aikaa en ole vielä ottanut, mutta veikkaisin reilua viittäkin minuuttia kerrallaan. Tosin joskus tuntuu siltä kuin se hetkeksi loppuisi ja sitten taas alkaisi, mutta voihan se olla, et piskuinen vaan muuttaa hieman asentoaan kesken hikan ja siksi en sitä koko ajan tunne. Joskus hikkailun kestäessä piskuinen nimittäin alkaa möyryämään vatsassa, yleensähän on hikkaillessa suht paikallaan. Ehkä sitä joskus ketuttaa, kun hikka ei millään lopu :) Hikkaillessa piskuinen sitten nytkähtelee koko kropallaan, joten kyllähän sen hikankin sitten välillä ihan selkeästi näkee vatsan hyppiessä, erityisesti hikan tosin tuntee, takapuolessa :) Pikkuinen nytkähtelee ja takoo päätään niin, että takapuoleni hikkailee ja joskus tekee oikein pahaa jos istun hiukan väärässä asennossa tai kovalla tuolilla :D

Onko teidan vauvalla rytmiä masussa ja tuntuuko teillä hikka takapuolessa? :D

34+3

Tiistaina me käytiin jälleen ultrassa, paikalla oli ihan ok lääkäri tälläkin kertaa, mitä se nyt koitti väittää et mun aamuyön valvomiset johtuu väärästä rytmistä :) Mähän siis nykyisin herään nukuttuani sellaiset 3-5 tuntia, sen jälkeen valvon 2-4 tuntia ja nukun taas 3-5 tuntia, sen verran et saan ainakin yhteensä sen kahdeksan tuntia täyteen, muuten olen aika raatona. En kyllä itse oikein ymmärrä mitä tekemistä mun rytmillä on sen kanssa, et valvon muutaman tunnin yöunien jälkeen pahimmillaan neljä tuntia. Esimerkkinä toissa yö, jolloin nukuin 24-3.20, valvoin välissä (viikkasin jopa pyykkejä) ja nukahdin uudestaan joskus 7.00. No, kaippa se jollekin aamuvirkulle on kummallinen aika mennä nukkumaan toi 24, mut mulle se on aivan normaali, lomalla joskus jopa aika aikainen :) Oon kuitenkin koittanu pitää nyt rajana, etten valvois ainakaan 01.00 pidempään, ettei mene aamut ihan hukkaan, vaan kun tämän päätöksen tein niin mun yöllä valvomiset on pidentyny, et ehkäpä meninkin vain ojasta allikkoon. Paitsi viime yönä sain ihmeellisesti heti uudestaan unta, kun olin vessassa käyny siinä kahden jälkeen, tosin kävin niin aikaisin yöllä vessassa et meinasis sitten aamulla kuuden ja kahdeksan välillä iskeä uus vessahätä.

Niin ja sano se sama lääkäri senkin ettei lasta pidä sitten opettaa nukkumaan aamulla pitkään. Tais tää lääkäri olla niitä jotka on aamuihmisiä, herää varmaan puol viideltä silittämään pyykkiä :) Mutta, se nyt vaan on niin, et osa ihmisistä on iltaeläjiä ja osa aamu, mä lukeuden ehdottomasti niihin iltaeläjiin. Iltaeläjänä mä en saa oikein mitään aikaiseks vaikka olisin heränny miten aamusta aikaisin, saan oikeastaan sellaisina päivinä vähemmän aikaiseksi kuin niinä jolloin saan nukkua hieman pidempään, mä en vaan lähde käyntiin ennen yhdeksää, mielummin lähempänä kymmentä tai sen yli. Liian myöhään nukkuminen ei sekään toki ole hyvä, mutta parempi melkein niin kuin liian aikaisin.

Mut joo ei mun nukkumisesta pitäny puhua, joten asiaan :)

Ultrasta mulle jäi hieman epäselväksi et mennäänkö nyt millaisella käyrällä tuon piskuisen koon suhteen, painoarvio oli tällä hetkellä sellaiset 2440g, mutta kun se lääkäri sekoili mun tämän hetken viikkojen ja päivien kanssa, niin en tiedä sitten millainen paino olis ollu "normaali" näille viikoille. Mut ilmeisesti kuitenkin mennään suht samoilla käyrillä kuin viime ultran jälkeen, joten edelleen olis odotettavissa noin neljän kilon poika. Juu ja jälleen se sukupuoli tarkistettiin ja poikahan se edelleen oli :) Ainakin neuvolan painoarvio lunttilapun mukaan näyttäis siltä et piskuinen on edelleen tuon painoarvion mukaan sen viikon kookkaampi kuin "keskivertokäyräläiset".
Mun verensokeri arvoja toi ultrannu lääkäri kehu, ihmetteli mikä on mun salaisuus. Salaisuushan on se et koitan vältellä tai syödä ainakin vaan ihan vähän nopeita hiilareita, pastaa, perunaa, riisiä ja kaikkea missä on sokeria, koitan sen sijaan syödä mielummin enemmän lihaa ja kasviksia. Ja vaikka mä lihasta ja kasviksista tykkäänkin, niin se mun sairaalakassi tulee sisältämään kaikkea missä on kauheesti sokeria, mä haluun sokeria, mun on pakko saada sokeria! =) Ehkä se ei ole järkevää silloinkaan heittäytyä sokerin syliin, mut ehkä mä syönkin itseni kipeäksi sokerista heti ja sit voin taas olla kuukausia ilman suurempia sokeriähkyjä.. tai sit siinä käy niin et syön yhden suklaapatukan ja sen jälkeen mun ei enää teekkään mieli herkkuja :D Tosin kyllä mä himoitsen tuorejuustoja, maksalaatikkoa, sipsiä ja naudan sisäfilepihviäkin (lähes raakana), kaikkea sellaista siis mitä ei sais nyt syödä :)

Seuraava ultrakin varattiin syyskuun 13. päivään, silloin tehdään myös synnytystapa-arviointi. Ja sairaalan synnärille tutustumaan mennään elokuun lopulla, sitä odotankin jo innolla.

Eilen meillä oli sitten myös neuvola johon menin tällä kertaa yksin, siellä havaittiin hempan taas hieman laskeneen ja siksi lupailin taas hieman rautaa syödä, vielä tosin kun muistais tuon lupauksensa :) Kaikki muu olikin neuvolassa hyvin, seuraava aika taas kahden viikon päähän ja sitten sen jälkeen käydäänkin neuvolassa kuulemma kerran viikossa.


Kävin eilen myös paikallisessa lastentarvikeliikkeessä jossa myyjä katseli mun mahaa ja sanoi et se on aika alhaalla, kysy kuinka paljon on jäljellä ja pamautti sit, et piskuinen syntyis neljän viikon päästä viimeistään. Kuulemma neuvolassa on sanottu et vatsan laskeuduttua synnytys olis viimeistään noin neljän viikon päästä, saapi nähdä, lupasin mennä viiden viikon päästä kiukkuamaan sille jos en ole vielä sillon synnyttäny :D

Oon itsekkin tuota vatsanseutua muutaman päivän katsellut siihen malliin et oisko tuo vatsa jo laskeutunu, mut en ole siitä vielä varma, pitäs kai muistaa taas kuvata tää vatsa ja verrata pari viikkoiseen, ehkä sen avulla näkis paremmin. Neuvolassa se ei kyl sanonu ainakaan viel mitään laskeutumisesta, et tiedä sitten onko vai ei.

Onko sinulla joku ruoka tai herkku jota himoitset ja jota ilman olet nyt joutunut olemaan?