38+4

Onks mussa jotakin vikaa, kun en vieläkään ole kyllästynyt tähän raskauteen ja halua vielä mitenkään suuresti synnyttämään. En mä synnytystä pelkää, mulla ei itseasiassa ole siitä kauheasti mitään mielipidettä, mutta ei mulla ole vielä kauheaa tarvetta saada piskuista pois mun masustakaan, vaikka se oliskin ihanaa jos sen sais jo syliinsä. Ja olishan se sinänsä kivaa päästä näistä vaivoista.

Mut mä en siis oikeasti ole vielä kyllästyny tähän raskauteen, en vaikka vaivoja onkin jo sen verran et sängyssä kääntyily on jo aika haastavaa, kuten myös kävely ja istuminen, muusta tekemisestä puhumattakaan. Mut en mä silti valita vieläkään.
En muuten joutunu valittamaan helteestäkään koko kesänä vaikka muille se tuntuikin olevan kamalaa, oli ne raskaana tai ei. Kyllähän moni tuttava koitti valittaa mun puolesta, sanomalla et "on se varmaan kauheeta, kun on näin kuumaa". Mä löin noille valittajille luun kurkkuun sanomalla, et mä nautin ja toivon näiden jatkuvan mahdollisimman pitkään :) Kuten oikeasti teinkin, voi kumpa suomessa olis aina yhtä lämmin kesä kuin kaksi edellistä :)

Mut siis eihän tää elämä enää ihan mutkatonta tän vatsan kanssa ole, lisäks mulla on koko aikaisesti oikean käden sormet jäykät ja puuduksissa, joten sekin tuo omia haasteita elämään :) Ja mä olen jatkuvasti väsyny, nukkuminenkin, kun on mitä sattuu ja vaikka nukkuisin tuntuu siltikin väsyttävän.

Mut en mä tiedä, mä oon kai outo, kun ei mua siltikään kyllästytä tää raskaana olo :) Jokunen on jo kyselly kuinka mä viel jaksan ja eiks jo kyllästytä, eivätkä oikein tahdo uskoa, kun sanon, että ei. En tiedä, pitääks mun kohta alkaa valehtelemaan noille kyselijöille, ettei ne ala pitämään mua huonona äitinä.

Vai onks se vaan niin et ihmisten mielestä aina pitää olla jotain mistä valittaa ja niiden mielestä raskaana olevan elämä nyt vaan on yhtä valittamista, aina on joku asia muka josta pitää olla joko huolissaan, peloissaan tai sit pitää koskea johonkin niin ettei sitä enää vaan kestä.

Mä en nyt vaan suostu valittamaan, siks et niin kuuluis tehdä. Mä en myöskään suostu pelkkäämään synnytystä siks et niinkin kuuluis tehdä. Mä en vaan osaa, en ainakaan vielä. Mua ei pelota tai jännitä se kipu mikä on vastassa, mä olen kovaa kipua kokenu ennenkin ja vaikka synnytyskivun sanotaan olevan jotain sellaista mitä ei koskaan muuten ole voinu kokea, niin en siltikään suostu sitä pelkäämään. Ainakin toistaiseks mä uskon, et mä selviän siitä kivusta, onhan kautta aikojen naiset ennenkin selvinny ja ekan synnytys kerran jälkeen suostunu synnyttämään uudelleenkin. Toiset on jopa synnyttää ilman mitään lääkkeitä, käyttäen vain luonnollisia kivunlievitysmenetelmiä. Miks mä en sit kestäis sitä kipua, mulla on kuitenkin mahdollisuus niin halutessani saada lääkkeitä jotka auttaa mua kestämään sitä kipua.

Joten mä vaan odotan ja vaan ihan pikkaisen jännitän, ilman pelkoa ja kyllästymistä. Tavallaan mä jopa odotan sitä, et alanko mä jossain vaiheessa pelätä tai kyllästyä :) Mä siis jännitän sitä et millon se lähtö tulee, en itse synnytystä.

Joko sua kyllästyttää, jännittää tai pelottaa? Tai kärsitkö näistä ennen synnytystä ja jos kärsit, mikä sua auttoi pääsemään niistä eroon?

38+2

Nyt masussa ollaan jo täysiaikaisia, aika hurjaa sanoo tämä äiti :)

Vieläkin on muuten sairaalakassi hieman pakkaamatta, lähinnä enää tosin miehen osalta. Saapi nähdä saako tuo pakattua omaa osuuttaan ennen kuin lähtö tulee, sillä jos minä osaan viivytellä ja jättää asiat viime tippaan niin osaa se tuo mieskin sen :) Itselleni pitäisi pakata vielä pari t-paitaa/toppia ja pitkähihaista mukaan, en vaan ole osannut vielä päättää millaisella paidalla olisi parasta imettää sairaalassa jos päädyn pitämään osastolla ainakin osin omia vaatteita. Imetysliivitkin on edelleen pesemättä, pitäis kai menny nyt heti pesemään ne käsin, ennen kuin taas kerran unohdan :)

Alakerran vihlonnat jatkuu edelleen, mutta vieläkään ei piskuinen ole kokonaan kiinnittynyt, liikkuu kuulemma vieläkin vähän. Neuvolassa oli kuitenkin kaikki taas hyvin, kun siellä eilen (toissapäivänä) kävin.

Nyt on välillä ollut päiviä jolloin vatsa tuntuu kovin kireältä tai erityisen herkästi rupeaa kiristymään. Tännänkin yksi sellainen päivä. Tuntuu, et aina kun nousen ylös niin alkaa supistamaan ja siihen lisäksi vielä alavatsaa kiristämään. Useampaan otteeseen on saanut pysähtyä ja nojata pöytään tai johonkin vastaavaan. ja hengitellä syvään, jotta kipu hellittäisi. Jotenkin vielä tuntuu ettei tuo vatsan kiristys oikein meinaa hellittää kunnolla ollenkaan, että olisi kireähkö oikeastaan koko ajan.

Lisäksi piskuinenkin on venyttänyt itsensä suoremmaksi ja pystympään asentoon, teki sen oikeastaan viime yönä. Yö meni kyllä muutenkin aika surkeasti, olen nimittäin nyt kaksi yötä hikoillut ilman peittoa. Ja kun sitten lisäksi häpyluuta vihloo, eikä mieleistä asentoa löydy millään, kun piskuisellakin on oma tahtonsa, niin eipä siinä kunnolla nukuta vaikka uniaikaa sinänsä sainkin ihan mukavasti viime yönä. Pari yötä taas menikin 5-6 tunnin katkonaisilla unilla.

Millaisia vaatteita sinä pakkasit sairaalakassiin ja meinasitko sinä pitää osastolla omia vai sairaalan vaatteita? Tai kumpia pidit jos jo sairaalareissun teit? :)

37+1

Kolmatta päivää jo alakerrassa vihloo, nivusissa ja häpyluussa tuntuu, pahimmillaan aamuisin, kun nousen sängystä. Tuosta vihlonnasta johtuen kävely on välillä todella vaivalloista ja kipeää. Piskuinen myös paikuttelee alakertaan kunnolla, emättimessä asti vihloo välillä, tosin tuota vihlontaa on jatkunut nyt jo reilun viikon. Virtsarakko saa myös välillä painetta osakseen, ilmeisesti piskuinen sitä puskee ja supistaessa se myös joutuu koetukselle. Vielä ei onneksi kuitenkaan ole lorahduksia sattunut :)

Hyvin aktiiivinen piskuinen on myös ollut, luulisi tilan vähitellen loppuvan, varsinkin kun vatsa ei ole nyt kauheasti mittojen mukaan kasvanut, vaan piskuisen menossa se ei ainakaan näy. Jumps, jumps ja taas mennään, vatsa poukkoilee ja äiti saa tuta välillä :)

Meidän pikkupoikaa ei muuten sitten komennella minnekkään.. tänäänkin vihloi taas alavatsaa ja koitin sitä hieman "hieroa" voimakkaammin, taisin siinä samalla sitten työntää piskuistakin sillä potkuja sain, kun uskalsin moista tehdä :)

Kaupan parkkipaikalla supisti tänään aikaisempaa kovemmin, tuntui jopa hieman selässä, tosin vaikeaa sanoa kuinka paljon selkään koski supistuksen vuoksi ja kuinka paljon muuten, onhan tuo selkä/lantio ollut kipeä muutenkin. Pysähtymään joutui kuitenkin ja puuskuttaa sai hetken, kunnes kipu hellitti sen verran et jaksoin autoon istahtaa.

Tänään poikkesin neuvolassakin aamupäivästä, kaikki kunnossa. Ei ollut piskuinen vielä kiinnittynyt, vaikka hieman sitä alkuun alakerran vihlonnasta johtuen mietimmekin. Verenpaine oli ainoastaan hieman koholla, mutta silti täysin normaaleissa lukemissa. Hemppakin oli noussut 115, vaikken ole rautaa muistanut syödäkkään :)
Hoitaja lähtiessäni sanoi, että katsellaan nyt nähdäänkö ensi viikolla, tosin juteltiin myös siitä, et ehkä me nähdään vielä jopa lokakuussa :)

Kotona en ole muutamaan päivään jaksanut mitään tehdä vaikka olenkin saanut nyt jo kolme yötä nukkua kertaakaan ylös nousematta. Pakko olisi kohta ruveta taas jotakin tekemään ettei tarvitse hävetä kotiaan sitten, kun neuvolasta tullaan kotikäynnille. Ei ole piskuistakaan ajatellen kaikki vielä valmiina, vaikka onneks tärkeimmät jo kotoa löytyvätkin. Sairaalakassikin on vielä täysin pakkaamatta, muutaman pussin karkkia olen ainoastaan sitä varten ostanut, mutta nekin on vielä keittiön laatikossa :)

Tänään tuli ensimmäinen kysmys siitä, olenko jo synnyttämässä, miehen isä hätäili kun mies sille soitteli :) Ja aamupäivästä minun työkaverini kyseli olinko neuvolassa yksin vai kaksin. Onneks enempää ei ole kyselyjä vielä tullut.

Jokos teiltä kysellään ollaanko teillä synnytetty?

36+5

Meillä on mies sairastellut jonkinlaista vatsatautia, vatsa sillä on sekaisin ollut ja pahaaoloa on valitellut. Myös miehen kaveri ja sen puoliso ovat olleet ilmeisesti jollain lailla samassa taudissa. Tauti ei onneksi ole ollut kovin raju vaan enemmän sellainen piinaava. Tuo miehen kaveri on siis ollut nyt meillä jonkun päivän kylässä. Muutama tunti sitten huomasin itse kärsiväni kuvottavasta olosta, nyt toivon ettei tuo tauti olisi iskemässä minuunkin, vaan pahoin pelkään. Aluksi me tosin luultiin et kyseessä olis ruuan aiheuttama tauti, sillä kaikki kolme muuta saivat samankaltaiset oireet yhtäaikaa, vain minä joka en syönyt samaa ruokaa en oireillut. Nyt on epäily siirtynyt jonkun pöpön puoleen, etenkin jos minäkin nyt vielä sairastun. Ei kyllä nyt oikein huvittais sairastella.

Muita kuulumisia.. eipä ihmeempiä. Nukkuminen edelleen saman vanhan kaavan mukaista. Turvotusta edelleen, joskin hieman välillä hillitympää tai no hillitympää ja hillitympää, no eipä ainakaan valtavaa koko ajan. Selkä/lantio kipuja, kyllä ja joka päivä, hidastaa aikalailla menoa :( Sormet jäykkänä edelleen. uutena kivana olen saanut oikean olkapään/lapaluun jumiin ja se saa ajoittain lapaluuta, olkapäätä, kyynerpäätä ja sormia myöten oikean käden vihlomaan. Ei kiva, kun muutenkin ois kauheesti tekemistä ja tuo vihlonta sormien jäykkyyden ja lantion kivun kans tietty hidastaa tekemistä aika hurjasti.

Mut en siltikään suostu vielä valittamaan ja kitisemään kuinka kurjaa tää raskaus on. On tätä odotettu ja toivottu niin monta vuotta, et vaikka päälläni seisten aijon kestää nää viimeiset viikot :)

36+3

Raskauden varrella olen saanut kuulla monelaisia pelotteluja/varoituksia, pääasiassa aivan turhia ja suuresti ärsyttäviä, voisin niitä tähän hieman listata ja niistä samalla hieman valittaa :)

Alkuun tietysti jo osa ihmisistä alkoi hössöttämään sen suhteen, että en vaan rehki liikaa tai nostele liian painavia.
Kyllä mä itse asetin joitakin rajoja, sanoin töissä esim työkavereille etten kanna tai pitele houldingissa meidän lapsia jotka siis olivat 5-7-vuotiaita. Onneks ryhmä oli sellainen ettei siihen suuremmin tarvetta edes ollut ja jos joskus joku piti kantaa pois niin pyysin aina työkaverin avuksi. Mutta, se hössöttäminen, kun välillä tuntuu etten sais itse edes tuolia tai maitotölkkiä nostaa.

Me ruokittiin lintuja meidän pihalla talvella-alku kesästä ja arvatkaa kuinka vaarallista sekin on! Siis mähän voin saada kauheesti kaikkia vaarallisia tauteja niiltä linnuilta, kun käyn lisäämässä niille ruokaa.
Mun siis piti ehdottomasti käyttää hanskoja jotka ylettää kaunaloihin ja senkin jälkeen pestä kädet korvia myöten. Mähän en siis voi saada niitä sanoja tauteja vaikka kaupan oven kahvasta.

Meillä täällä omakotitalo alueella liikkuu tietenkin kissoja vapaana, en voi sitä tapaa sietää, mutta minkäs teen. No, eräs kissa oli sitten käynyt meidän koiran naamalle, meidän omalla pihalla. Tästä sitten juttelin ihmisten kanssa ja sain kuulla muun muuassa seuraavaa. Miten sä uskallat sitten nukuttaa lasta ulkona vaunuissa! Varo nyt ettei se kolli sitten mene vauvan naaman päälle nukkumaan sinne vaunuihin, se vauva tukehtuu siihen!
Mitä tuollaiseen voi sanoa, parhaani teen?? Enhän mä voi, kun koittaa jollakin estää sitä kissaa pääsemästä vaunujen sisään, vai pitääkö mun sen kissan takia nukuttaa vauva aina sisällä, enkö mä saakkaan nukuttaa mun vauvaa, mun vaunuissa, mun omalla pihalla, jonkun lähistöllä asuvan kissan takia?? No, onneks ilmeisesti toi häijy kissa on nykyisin sisällä, en ole sitä ainanakaan nähny täällä liikkumassa. Sen toisen kissan kyllä olen nähny, mut se saakin meidän pihalta aina häädön ja siksi välttelee meidän pihaa.. vaikka eihän sitä koskaan voi tietää mitä se keksii..

Niin ja sitten se kauhea asia, meillä on koira! Voi kuinka mä olenkaan saanu siitä kuulla. Meidän koirahan on siis todella kiltti ja kuuliainen, jopa helposti aivan liian alistuva, se ei esim tekis sille kissallekaan pahaa :) Mutta, vaikka tää eräskin koiralla pelotellut tuntee meidän koiran erittäin hyvin, niin silti se ei saanu sitä olemaan hiljaa. Et sä voi tietää miten se koira käyttäytyy sen vauvan kans! Koira voi olla tosi mustasukkainen! Mitäs te teette teidän koiralle, kun vauva syntyy? Meinaatteko te tosiaan pitää sen koiran, eiks se muuta sun isäs luokse? Jne. jne.
Mikä ihme saa ihmiset pelkäämään yhdistelmää koira ja vauva?? Olen itse kasvanu vieraille vihaisen koiran kanssa, enkä ole tullut kertaakaan raadelluksi vaikka olen kömpiny kyseisen koiran koppiin. En mä silti voi luvata sitä miten meidän koira käyttäytyy vauvan kans, mut enemmän mä olen huolissani siitä jos vauva vaikka olis allerginen koirille, kuin et toi koira tekis vauvalle oikeasti muuta kuin nuolis naamasta.

Mä en ole meinannu silittää vauvan vaatteita, jollei sitten ilmene et vauvalla olis erityisen herkkä iho. Meillä on vauvan vaatteet kuivattu kuivausrummussa (tiedän, tästäkin monia mielipiteitä), joten tuon rummun ansioista vaatteet on jo tosi pehmeitä. No, siitäkin huolimatta joidenkin mielestä mä tunnun olevan vastuuton, kun uskallan pukea vauvalle silittämättömiä vaatteita, nehän hankaa vauvan ihon ihan heti välittömästi aivan takuu varmasti verille, ehkä jopa hyökkää sen päälle sieltä laatikostaan!

Imettäminen, voihan räkä, mua on kuule varoteltu siitä miten se ei varmasti onnistu. Ja mitäs mä sitten teen, kun se ei onnistu, siis ei JOS se ei onnistu vaan KUN se ei onnistu. Mun äiti tietysti tässä pahimpana pelottelijana, koska se ei itse ole koskaan saanut imetystä kunnolla onnistumaan.

Niin ja tietysti ikuinen aihe on tää, et lepää nyt, kun vielä voit. Kohta sä et enää saa nukkua, kun vauva huutaa kaiken aikaa. Tai toinen ääripää, jos vauva tulee äitiinsä niin sit sä nukut jo melkein heti täydet yöt.
Miten ihmeessä meistä kukaan voi tietää miten vauva nukkuu sen jälkeen, kun se syntyy. Miten muutenkaan kukaan voi tietää millainen lapsi sieltä syntyy. Miks ei voitas vaan ihan rauhassa odottaa ja katsoa millaiseksi se elämä muodostuu sitten vauvan kanssa. Mä en ainakaan aijo pelätä tai valmiiks varautua sen suurempiin, kun en kuitenkaan voi tietää mitä tuleman on.

Mutta, mitäs jos se synnytys alkaa silloin, kun mies on töissä? Miten te kerkeette sairaalaan?
Siis miehellä kyllä kestää noin 30min ajaa töistä kotiin ja meillä kestää kotoa ajaa sairaalalle noin 45 minuuttia. Ja koska sairaala ja miehen työpaikka on aivan vastakkaisilla suunnilla niin yhteensähän tuossa menee yli tunti, ehkä pahimmassa tapauksessa melkein kaksi tuntia. Mut mitä meidän pitäs tehdä, pitäskö miehen olla lomalla nyt sit 1,5kk sen takia et synnytys voi alkaa milloin tahansa?? Millähän verukkeella se lomalle jäis??
Mä tiedän et mies lähtee kyllä heti ajamaan, jos mä soitan sille töihin ja sanon et nyt saattais olla aihetta lähtee synnyttämään ja se tosiaan voi lähteä heti. Enkä mä nyt kauheesti jaksa stressata sitä, et mitä sitten, jos vauva päättää syntyä pikana, niin sit se syntyy. On noita vauvoja ennenkin syntyny ambulanssiin tai jopa kotiin, eikä ne ole siitä kauheita traumoja saanu. Tätäkään, kun me emme voi ennustaa.

Ja sit, kun lapsivesi on menny, sä et saa enää liikkua! Ja miten sä voit sit tietää onko se lapsi jo kiinnittynyt vai ei?
Voi apua! Kai mun sit tarvii vaan maata lattialla ja huutaa niin kovaa, et naapurit rientää auttamaan. Ja jos ne naapurit ei kuule, niin se lapsi sit varmaan syntyy plops siihen lattialle, just eikä heti. Miten kukaan synnyttävä nainen voi ikinä keritä tai edes päästä sairaalaan??

Ja hei, siis joka ikinen turvotus on muuten sitten merkki raskausmyrkytyksestä! Muistakaa olla tosi varovaisia, etenkin jos teitä samalla yhtään väsyttää!
Sillähän ei ole mitään merkitystä et olette juuri käyneet ultrassa jossa kaikki oli erinomaisesti ja pissineet purkkiin viikon aikana jo parikin täysin puhdasta näytettä. Ei, sitä raskausmyrkytystä pitää pelätä koko ajan!

Ja siis joka asiaahan voi pelätä jos tahtoo.. Vauvaa ei kuulemma voi nukuttaa vieressä/välissä edes äitiyspakkauksen laatikosta tehdyssä sängyssä. Arvatkaa miksi. No, koska joku voi heittää täkin sen naamalle ja sit se vauva tukehtuu!

Jokohan nää alkais riittää, vai onkohan vielä joku asia mitä mun pitäs pelätä??
Mä luulen, et ainakin jos mun äidiltä kysytään, niin ihan varmasti on vielä monta asiaa joita mun tarvii pelätä ja jossa mä tulen epäonnistumaan. Mut, eipä tälle oikein voi enää mitään, tää vauva syntyy ihan varmasti ens kuun alkuun mennessä. Pois tätä vauvaa ei enää voi kadottaa, mun on vaan jotenkin koitettava pärjätä sen kanssa, toivottavasti mä en heti tapa sitä tai se saa kauheita traumoja, kun sillä on näin kauhee äiti ;D

Muoks

Onhan tuo mun äiti pelotellu mua myös sillä, että jos tulen äitiini, niin ei sitten vauva mahdu syntymään alakautta, leikata pitää!
Eiks voitas jättää tuo arviointi niiden lääkäreiden ja kätilöiden tehtäväksi, kiitos! Ja eiks voitas joskus kannustaa mua jossain eikä vaan pelotella! Ihan kuin täs ei jo muutenkin mietityttäis synnytys, imetys ja se vauva arki, onks pakko tunkee viel se oma lusikka siihen soppaan pelottelulla ja omilla oletuksilla??

Millaisilla asioilla teitä on peloteltu tai onko muuten vain kauheasti hössötetty?

36+2

Aamusta kävin taas neuvolassa vaikka maanantaina edellisen kerran kävinkin. Maanantain aika tosin oli siksi, että soittelin viime viikon lopulla ja valittelin järkkyä turvotusta. Ja koska tällä päivälle oli alkujaan varattu aika ja turvotus edelleen aika kamalaa, niin kävin kontrollissa tänäänkin. Verenpaine maanantaina 123/63, tänään 116/62. täysin normaali siis molemmilla kerroilla ja virtsakin täysin puhdas. Ei siis ilmeisesti huolta raskausmyrkytyksen suhteen vaikka turvotus onkin valtavaa, etenkin jaloissa, mutta myös käsissä.

Aamuisin sängystä noustessa ei meinaa pystyä kävelemään kun jalkapohjiin sattuu, oikea käsi ei mene kunnolla nurkkiin ja sormet on molemmissa käsissä todellä jäykän tuntuiset ja myös nivelistä kipeät. Kaikki tuo ilmeisesti turvotuksesta johtuvaa.

Turvotuksen lisäks selkä/lantio todella kipeä. Ei tainnut tehdä hyvää tuo keskiviikon Ikea reissu, kun en nyt ole hyvä olla makuulla, istuen, eikä tietenkään myöskään seisten. No, jos sais huomisen levättyä niin eiköhän se sit ehkä taas helpota, ehkä.

Väsymys on ollut myös aika käsinkosketeltavaa, tosin nukun edelleen todella surkeasti. Viimeyönä nukuin suurinpiirtein seuraavasti 02-5.15 + 8.15-11.15. Tuonakin aikana heräilin muutaman kerran vaihtaakseeni asentoa tai muuten vaan katsoakseni kelloa. Nyt alkaa tosin hieman väsyttämään ja meinasin kokeilla josko tänään saisinkin aikaisemmin unta, voi sitten vaikka herätä aikaisemmin yöllä viikkaamaan pyykkejä ;)

Pyykkien viikkauksesta onkin tullut "aamuyön" tuntien uusi harrastukseni, sopivan hiljaista ja rauhallista tekemistä ennen aamun toista nukkumishetkeä. Tänä aamuna tosin laitoin myös pesukoneen pyörimaan, huomenna aamulla voisin tehdä saman jos tapani mukaan herään aamulla ennen kukon laulua ja mahdollisesti herään sillä mieheni herää aamulla viiden paikkeilla töihin.

Nukkuessa olen muuten käyttänyt jo jonkin aikaa imetystyynyä jalkojen välissä ja vatsaa tukemassa, sitä on huomattavasti helpompi käsitellä yöllä asentoa vaihtaessa, kuin kolmea tyynyä jotka olivat aikaisemmin tukenani.. yksi jalkojen välissä, yksi vatsaa tukemassa ja yksi selkää tukemassa. On mulla tosin nytkin selän takana vielä yksi tyyny.. niin ja jakojen alla, nostamassa turvonneita jakoja ylemmäksi. Niin ja selän ja niskan alla nostamassa nukkumisasentoa enemmän istuvaksi ettei hapot polttais ruokatorvea. Joten onhan noita tyynyjä mulla muutama sängyssä :D Mutta eipähän tarvi joka kerta asentoa vaihtaessa asetela kolmea tyynyä uudestaan, nyt riittää kaksi :) Ainoa miinus imetystyynyssä on sen rapina, niiden styrokskuulien takia.

Kuinkas sinä olet nukkunut? Tarvitsetko monta tyynyä sänkyysi yöllä? :)

36+0

Alle kuukausi laskettuun aikaan, tarkalleen tasan neljä viikkoa. Tänään on myös merkittävä päivä sinänsä, sillä nyt saisimme mennä jo synnyttämään lähimpään sairaalaan, enää ei tarvitsisi matkustaa yli tuplamatkaa synnyttämään. Rajapyykin ylitys sekin ja odotettu sellainen :)

Lisäksi tänään on suuri päivä muutenkin, olemme nimittäin viettäneet tänään monen monta tuntia Ikeassa. Nyt meilläkin on pinnasänky ja kamalasti paljon muutakin, niin meille perheenä, kuin piskuisellekin. Tosin ne ovat vielä purkamatta auton kyydissä, mutta onpahan ainakin meidän omassa pihassa :D Ei niitä enää jaksanut sieltä ryhtyä purkamaan, kun kotiin kymmenen jälkeen illalla pääsimme. Seuraavaksi suunnittelin muutenkin nukkumista, vaikka pitkästä aikaa sainkin viime yönä nukkua melkein kahdeksan tuntia yhteen menoon :)

Eipä meiltä enää kauheasti taida puuttua piskuista ajatellen, jotakin pientä, mutta periaatteessa ei taida olla mitään sellaista mitä ilman emme pärjäisi. Tai no oikeastihan vauvan kanssa pärjää alkuun tosi vähällä, joten suurin osa meidänkin tavaroista on jonkun mittapuun mukaan täysin turhia. Ei minun äidillä esim ole koskaan ollu hoitopöytää, ei edes mitään alustaa minkä päällä vauvan vaippaa olisi vaihdettu, kyllä siihen tarkoitukseen taisi pyyhe tai joku viltti kelvata sohvan tai sängyn päällä. Mutta, se mitä meinasin vielä paikallisesta lastentarvikeliikkeestä hakea ihan jo ehkä tällä viikolla on pinnasängyn päälle tulevan verhon  tanko. Siinäpä ne hankinnat sitten alkaa olla. Jossakin vaiheessa tosin ostetaan ehkä matkasänky, mutta tuskinpa sitä ihan heti tarvitaan, kuten ei sitä syöttötuoliakaan. Sitterikin meiltä vielä puuttuu, mutta en ole vielä aivan varma sen tarpeellisuudesta, etenkään ihan alkuun, ehkäpä vauva voi olla aluksi ihan vaan lattialla viltin tai jumppamaton päällä, kun ei vauvaa voi kuitenkaan heti jättää täysin valvomatta koirankaan takia. Myöskään "hoitopöydän" päälle ei ole hankittu mobilea, mutta tiedä sitten tarvitseekokaan ja voinhan mä askarrella sen vaikka itse jos jotain siihen nyt heti haluan.. kartonkia kehiin ja siten se on halvalla ja nopeasti tehty :) Voisin tosin kyllä ostaa piskuisen "hoitopöydän" viereen muutaman korin ja piskuisen pyllyn pesua tai lähinnä kuivausta varten muutaman käsipyyhkeen, ettei tarvitse kaikkia meidän käsipyyhkeitä siihen käyttää. Niin ja se minkä unohdin tänään ikeaan, suljettavan laatikon piskuisen likaisia kestovaippoja varten.

Että, onhan noita hankittavia juttuja sitten kuitenkin vielä muutama, tosin en ota paineita enää noista, ilmankin pärjään jos tarvitsee :)

Nyt pitäisi siis enää saada nuo kaikki tavarat järjestettyä, kuten myös meidän vanhempien tavarat. Ikkunoiden ja lattioiden pesun voin jättää suosiolla vikalle viikolle epätoivoiseksi yritykseksi saada synnytys käynnistymään, vaikka jokainenhan meistä tietää ettei se oikeasti siten käynnisty vaikka lähes kaikki sitä yrittää :D

Jokos sinä olet miettinyt millä saisit synnytyksen käynnistymään? :)