Terve vaan, täällä ollaan edelleen yhtenä kappaleeni, eikä erityisemmin ole mitään merkkejä edes siitä et jotain alkais pian tapahtumaan, jotain pientä ehkä, mut tarkemmin ajateltuna ei ne mitään merkkejä sitten oikeasti ole.. kunhan toiveajattelen :)
Iskias on tosiaan nyt vaivannut tämän viikon, keskiviikkona kävi akupunktiohoitajakin kotona, mut eipä siitäkään ollu tällä kertaa apua, ei saanu edes synnytystä käyntiin vaikka joku sitäkin pelkäs :) Iskiaksen vuoksi meillä ei nyt sit taideta "käynnistää" synnytystä kotikonsteinkaan, siivoaminen, ikkunoiden peseminen, pidemmät lenkit ja jumpat on nyt unohdettava, ei siis auta kuin odottaa ja toivoa et käynnistyis ihan sohvalla makaamalla/istumalla :) Ainoa mikä tuota iskiasta on hieman auttanut on Panadol 1000mg, harmittaa vaan syödä niitä, kun en ole mikään lääkkeiden fani muutenkaan :(
Neuvolassa käytiin keskiviikkona ja sillä reissulla taisi löytyä syykin tuohon iskiakseen, piskuinen on nimittäin vihdoinkin tainnut kiinnittyä, joten taitaa vain venytellä luitani ja saada siten hermon kipeäksi.
Olo on muuten ihan ok. Tänään tosin on ollu ajoittain pikkaisen pahaolo, mut voi johtua ihan tuosta särkylääkkeiden syönnistä, ne tuppaa ärsyttämään mun vatsaa vaikka Panadoleja ovatkin. Lisäks mulla on jostain syystä ollu tänään sellainen olo et vatsa olis kuralla, mutta ei se sitä kuitenkaan ole ollut. Vatsa kyllä muuten toimii hyvin, on tehny sitä jo viikon verran.
Supistellukkin mua on hieman napakammin, sekä eilen et tänään, mut ei sekään ihan uutta ole. Ei ne supistelut kuitenkaan mitään kauheen kovia ole, sen verran et pysähtymään joutuu, mut en kipeäksi niitä sanoisi. Sitä tosin joskus ihmettelen et miks noi supistelut on usein kaksivaiheisia, alkuun supistaa ja se kestää ehkä sen minuutin tai yli, sitten se tavallaan hellittää, mut alkaa lähes heti uudestaan ja taas kestoa minuutin verran, jälkimmäinen "supistus" on tosin hieman ensiimmäistä heikompi.
Eilen mua nippaili taas alakerrasta tosi paljon, oli välillä olo kuin joku olis nuppineulalla nakutellut limakalvoja.
Niin ja lisäks mua on nyt pari päivää väsyttäny tosi paljon, mut voi johtua tuosta iskiaksestakin, sen kans kun ei kunnolla saa aina nukuttua, puuduttaa se samalla kyljellä nukkuminen. Eikä tuon iskiaksen takia pääse oikein edes ulkonakäymään, eikä tekemään mitään, et kyllä se tekemättömyyskin laiskottaa ja väsyttää.
Tänään päivällä mä tosin olin hetken lähes varma et ens yönä tulis lähtö, mut tarkemmin asiaa mietittyäni tajusin sen olevan vain toiveajattelua :) En mä muuten vieläkään ole kyllästynyt raskauteen, voisin hyvin olla raskaana viel toiset 40 viikkoa, kunhan saisin tän vauvan syliini ensiks :) Mä vaan ainoastaan toivon, et saisin piskuisen syliini pian ja erityisesti et mies saisi piskuisen syliinsä, mullehan vauva on konkreettisempi, kun tunnen kuitenkin liikkeet. Vaikka tosin en mä vieläkään oikein tajua et musta on kohta tulossa äiti ja miehestä isi (pappa) ja et synnytän pian pienen ihmisen joka on musta täysin riippuvainen.. en vaan saa sitä ajatusta päähäni :)
Tänään piskuinen on muuten ollut kova liikkumaan, lähes koko päivän ja illan se on painellut menemään ja vessassa käydessäni olen joka kerta saanut kunnon iskua alas päin, jopa niin et hätkähdän joka kerta vaikka osaan jo iskua odottaakkin :)
Mulla itselläni on aika vahva tunne siitä et täs saadaan kyl odotella viel jonkin aikaa, keskiviikkona meillä on aika taas sairaalaan ja jotenkin uskon meidän kyl siihen kontrolliin menevän. Täytyyhän se jonkun raskaus sen pari viikkoa yli mennä ja käynnistyksellä alkaa, kun kaikki muut blogilaiset tuntuu synnyttäneen "normaalisti" :D
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Älä huoli mäkin vielä täällä yhdessä koossa ja samat fiilikset kun sulla! Mut jotenki mulla ois sellanen kutina et teille tulis pikkunen ennemmin :) jotenkin iskostanut päähäni ajatuksen että mulla menee montamonta päivää yli :D
VastaaPoistaMulla ei ollu mitään ennakoivia merkkejä ja olinkin ihan ihmeissäni kun aamuyöllä heräsin pariin kivuliaaseen supistukseen, jonka jälkeen lurahti lapsivettä. Tosin se jäi kätilöillekin arvotukseks, että oliko se lapsivettä vai ei, mutta kuitenkin :D
VastaaPoistaJoten lähtö voi tulla millä hetkellä hyvänsä vaikkei mitään ennakoivia merkkejä kroppa antaiskaan. Ehkäpä säkin synnytät rv 40+6 niin kun minäkin ;) Malttia ja jaksamista viimeisiin päiviin! Niin ja muista nauttia kovasti pikkuihmisen liikkeistä vielä kun voit. Nimim. liikkeitä ikävöivä ;)
Susilapsi: Kiitos! Toivotaan et sun tunne pitäis paikkansa :) Mä oon nyt onnistunu iskostamaan päähäni ajatuksen et käynnistykseen mennään, ainoa toivo ois et ens keskiviikon kontrollissa ne ois sitä mieltä et käynnistetään jo, eivätkä odottais viel viikkoa. No saapi nähdä kuin käy, koskaan ei voi varmaks vannoa :)
VastaaPoistaJii: Kiitos!
VastaaPoistaKyllähän mä joo sen tiiän et lähtö tulee yleensä ilman suurempia ennakko varoituksia, supistelulla tai lapsiveden menolla, harvoin voi kropastaan mitään ennakkoon lukea :) Enkä mä kyl odotakkaan mitään merkkejä, mut onhan se kiva seurailla omaa kroppaansa, mitäs muutakaan mä tääl sohvalla tekisin kun tänne kerta iskiaksen takia on jumitettu :)
Toivotaan et sun ennuste pitäs paikkansa ja tuolloin 40+6 vaavi syntyis, vaan hieman epäilen. Tosin on sitä sen verran epäilystä ilmassa ettei sitä kyl mitään jätä tänään tekemättä ajatuksella et kerkee sitä huomennakin, ainoastaan sellaiset jutut millä ei oikeesti oo kiire jää tekemättä.
Mä en osannu käsittää tulevaa äitiyttä edes siellä synnärillä maatessani ja odottaessa leikkausta. Vasta siinä vaiheessa kun kiipesin sinne leikkaussalin pöydälle niin tajusin, että nyt se sitten tapahtuu :)
VastaaPoistaMutta sekin on jännä, kotiin kun päästiin neljäntenä päivänä niin tuntu siltä kun olisin aina ollu äiti ja että poika olis aina ollu meijän elämässä :)
Toivottavasti saatte pian nyytin syliinne!
Jansku: Voih, mä luulin sulle jo vastanneeni, mut ilmeisesti se vastaus hukkui jonnekkin nettiavaruuteen, sillä en löydä sitä edes sähköpostistani. Kirjoitteln sitten uuden vastauksen :)
VastaaPoistaMä luulen et mä en tajua tätä äidiksi tulemista ennen kuin saan piskuisen syliin, pahimmassa tapauksessa voi mennä vielä pikkaisen pidempäänkin ennen kuin tajuan et se tosiaan on nyt mun lapsi jonka se kätilö mun syliin nosti :) Mutta eihän tää toki tietysti tarkoita sitä ettenkö mä jo kovasti odottais et saisin tuntea sen tunteen ja saisin piskuisen syliini :) Vaan itsepäinen hän taitaa olla ja taitaa inhota syksyä yhtä paljon kuin äitinsä, eikä suostu kylmään ja pimeään syntymään.. onneks ne on perjantaille luvannu ennätyslämpöjä, et josko silloin :D