sunnuntai 11. syyskuuta 2011

38+4

Onks mussa jotakin vikaa, kun en vieläkään ole kyllästynyt tähän raskauteen ja halua vielä mitenkään suuresti synnyttämään. En mä synnytystä pelkää, mulla ei itseasiassa ole siitä kauheasti mitään mielipidettä, mutta ei mulla ole vielä kauheaa tarvetta saada piskuista pois mun masustakaan, vaikka se oliskin ihanaa jos sen sais jo syliinsä. Ja olishan se sinänsä kivaa päästä näistä vaivoista.

Mut mä en siis oikeasti ole vielä kyllästyny tähän raskauteen, en vaikka vaivoja onkin jo sen verran et sängyssä kääntyily on jo aika haastavaa, kuten myös kävely ja istuminen, muusta tekemisestä puhumattakaan. Mut en mä silti valita vieläkään.
En muuten joutunu valittamaan helteestäkään koko kesänä vaikka muille se tuntuikin olevan kamalaa, oli ne raskaana tai ei. Kyllähän moni tuttava koitti valittaa mun puolesta, sanomalla et "on se varmaan kauheeta, kun on näin kuumaa". Mä löin noille valittajille luun kurkkuun sanomalla, et mä nautin ja toivon näiden jatkuvan mahdollisimman pitkään :) Kuten oikeasti teinkin, voi kumpa suomessa olis aina yhtä lämmin kesä kuin kaksi edellistä :)

Mut siis eihän tää elämä enää ihan mutkatonta tän vatsan kanssa ole, lisäks mulla on koko aikaisesti oikean käden sormet jäykät ja puuduksissa, joten sekin tuo omia haasteita elämään :) Ja mä olen jatkuvasti väsyny, nukkuminenkin, kun on mitä sattuu ja vaikka nukkuisin tuntuu siltikin väsyttävän.

Mut en mä tiedä, mä oon kai outo, kun ei mua siltikään kyllästytä tää raskaana olo :) Jokunen on jo kyselly kuinka mä viel jaksan ja eiks jo kyllästytä, eivätkä oikein tahdo uskoa, kun sanon, että ei. En tiedä, pitääks mun kohta alkaa valehtelemaan noille kyselijöille, ettei ne ala pitämään mua huonona äitinä.

Vai onks se vaan niin et ihmisten mielestä aina pitää olla jotain mistä valittaa ja niiden mielestä raskaana olevan elämä nyt vaan on yhtä valittamista, aina on joku asia muka josta pitää olla joko huolissaan, peloissaan tai sit pitää koskea johonkin niin ettei sitä enää vaan kestä.

Mä en nyt vaan suostu valittamaan, siks et niin kuuluis tehdä. Mä en myöskään suostu pelkkäämään synnytystä siks et niinkin kuuluis tehdä. Mä en vaan osaa, en ainakaan vielä. Mua ei pelota tai jännitä se kipu mikä on vastassa, mä olen kovaa kipua kokenu ennenkin ja vaikka synnytyskivun sanotaan olevan jotain sellaista mitä ei koskaan muuten ole voinu kokea, niin en siltikään suostu sitä pelkäämään. Ainakin toistaiseks mä uskon, et mä selviän siitä kivusta, onhan kautta aikojen naiset ennenkin selvinny ja ekan synnytys kerran jälkeen suostunu synnyttämään uudelleenkin. Toiset on jopa synnyttää ilman mitään lääkkeitä, käyttäen vain luonnollisia kivunlievitysmenetelmiä. Miks mä en sit kestäis sitä kipua, mulla on kuitenkin mahdollisuus niin halutessani saada lääkkeitä jotka auttaa mua kestämään sitä kipua.

Joten mä vaan odotan ja vaan ihan pikkaisen jännitän, ilman pelkoa ja kyllästymistä. Tavallaan mä jopa odotan sitä, et alanko mä jossain vaiheessa pelätä tai kyllästyä :) Mä siis jännitän sitä et millon se lähtö tulee, en itse synnytystä.

Joko sua kyllästyttää, jännittää tai pelottaa? Tai kärsitkö näistä ennen synnytystä ja jos kärsit, mikä sua auttoi pääsemään niistä eroon?

5 kommenttia:

  1. Moi!

    Olen lukenut blogiasi muutaman viikon. Itselläni on menossa rv 38+2, joten samanlaisessa tilanteessa ollaan!

    Mulla on ollut tosi ristiriitainen olo viimeaikoina raskauden kanssa. Välillä tuntuu kun masua vihlasee, että olispa tää jo sitä. Välillä on taas olo, etten millään jaksaisi nyt synnyttää.

    Vauvan haluaisin syliin mieluusti, mutta olen oikeastaan vieläkin aika pihalla siitä, että meille on ihan oikeasti tulossa vauva. Siksi tässä on ihan kiva vielä katsella vähän aikaa omaa vanhaa elämää. On tosin inhottavaa, ettei yhtään tiedä, meneekö vielä kolme minuuttia vai neljä viikkoa.

    Onnea loppuraskauteen ja synnytykseen!

    Heini

    VastaaPoista
  2. Heips <3
    Mä voisin kans pitää tämän masuni vaikka maailman tappiin, vaikka se onkin välillä jo edessä ja kaupassa huomaan katselevani näyteikkunaa maha kiinni ikkunassa :D
    Toisaalta haluan Jaskan syliini jo tänään... mutta sitten ajattelen, etten koskaan enää saa ensimmäistä pallomahaani takaisin.
    Haikeaa.. :/

    Synnytystä en ole suostunut pelkäämään tähän asti, koska en ole uskonut sinne asti pääseväni. MUTTA nyt paniikki nostaa päätään vähän liikaakin ja mietin miten ihmeessä puserran itsestäni ulos melonin kokoisen mötkäleen? xD

    VastaaPoista
  3. Mulla vaihtuu aina välillä mielipide. Yksi päivä olen ihan valmis lähtemään synnyttämään ja toisena päivänä voisin olla raskaana vaikka vielä toiset 9 kuukautta. :D

    En mäkään osaa jännittää. Olen aina ollut sellainen ihminen, etten osaa pelätä/jännittää etukäteen. Jotenkin ehkä tuntuu siltä nykyään synnyttämisestä on tehty jotenkin kauhean "näkyvää" tai miten sen nyt sanoisi.. On siis kaiken maailman synnytysvalmennuksia ym. ja kauheasti puhutaan kivunlievityksistä ja luomusynnytyksistä. Toisaalta nämä valmennukset ovat ihan hyviä, mutta onhan naiset synnyttäneet kautta aikojen eikä ennen vanhaan ollut mitään valmennuksia ym.

    Joten mitä sitä stressaamaan, menee miten menee ja kunhan tuloksena on terve lapsi ja terve äiti niin kaikki on mainiosti! :D

    VastaaPoista
  4. Heini: Tervetuloa lukemaan ja kiitokset kommentista, niitä on aina ilo saada!
    Hieman ristiriitaiset tunnelmat ne on välillä täälläkin, esimerkkinä tälläiset yöt kunon nukkunut kolme tuntia ja olisi kaksi tuntia aikaa nukkua, kunnes kello soisi eikä uni vain tule :( Tosin muuttaako se asiaa millään tavalla jos piskuinen syntyy, ehkö ei, ehkä muuttaa.

    Tiitu: Kuulostaa niin tutulta! Toisaalta juuri siksi tästä masusta ei juuri haluakkaan eroon, kun tietää ettei sitä sitten saa enää takaisin, eénsimmöistä kertaa ei koskaan ja seuraavakin hyvin epävarmaa.'

    Onneksi naisen kroppa on sunniteltu synnytystä varten ja se osaa valmistautua siihen huolella, on sillä ollut aikaa sen yhdeksän kuukautta :) Joten huoli pois Tiitu, kyllä sinä jaksat sen vauvan synnyttää ja jos et jaksa niin onneksi lääketiede on nykyisin hyvin kehittynyttä.
    Tsemppiä lähettelen sinulle täältä!

    Evelyn: Mä vastailen sulle myöhemmin, nyt koitan mennä nukkumaan, jos kerkeisin nukkumaan edes 1,5 tuntia ennen kuin tarvii taas herätä.

    VastaaPoista
  5. Evelyn: Vastaankin sulle jo nyt, kun en sitten kuitenkaan nukkunu siihen asti kunnes kello soi :(

    Kyllähän minäkin välillä kaipailen jo synnyttämään, mutta Tiitullekin vastasin niin ei tätä ekaa masua saa enää koskaan takaisin ja seuraavastakaan ei ole takuita. Miks siis kiirehtiä kovasti, kun on tää masu ja raskaus kuitenkin ihana :)

    Fiksuja sanoja Evelyn! Vaikka kyllä mä itse yleensä osaan tuon jännittämisen ja pelkäämisen etukäteen, nyt en vaan jostakin syystä osaa jännittää tai pelätä synnytystä. Tosin viime vuosina olen muutenkin alkanut oppimaan tuosta liiasta etukäteisjännityksestä eroon ja hyvä niin. Ei niille asioille kuitenkaan yleensä kauheasti voi.
    Voihan toki ja on ihan hyväkin hieman selvittää ja valmistautua synnytykseen, mut miten ihmeessä siihen edes kauheesti valmistautuu jos ei ole koskaan ennen synnyttänyt :) Just anopin kans juttelin ja hän kertoi ettei hänelläkään koskaan ollu tarjolla mitään valmennusta ja hyvin hän yksin selvis synnytyksestä, ei ollu mies paikalla, kun ei ollu edes kännykkää millä ilmoittaa alkaneesta (nopeasta) synnytyksestä.

    Juuh, jospa sitten lähtis tästä kuuntelemaan mahtuuko se piskuinen syntymään alakautta vai mennäänkö sektioon.

    VastaaPoista

Suuret kiitokset kommenteista, ne lämmittävät kovasti mieltäni!