16+6

Kävin eilen neuvolassa hakemassa verensokeri mittarin ja kuuntelemassa ohjeita syömisestä. Tosin nuo ruokajutut mä jo tiedän ja mittarin käyttökin on tuttua. Vanha mittari kaapin perällä onkin, siihen ei vaan taida enää saada liuskoja. Täytyy kyllä myöntää et vaikka ruokajutut on tuttuja niin ei niitä niin kauheesti ole tullut aikaisemmin noudatettua, nyt täytyy skarpata kun ei ole kyse yksin minusta. Tosin mä olen jo monta vuotta syöny riisiä, makaroonia ja perunaa hieman vähemmän ja korvannu sen kasviksilla.. paitsi sen jälkeen kun mieheni tapasin asia kyl välillä pääs repeilee, se on jotenkin niin helppo "matkia" sitä toisen lautasmallia kun toinen kuitenkin on niitä perunoita, riisiä ja makaroonia tottunu syömään ja ne tarvii kuitenkin sille keitellä. Yksin kun asu niin ei sitä viitsiny, kasvisten wokkaus oli helpompaa ja nopeampaa. On niitä parisuhdekilojakin kyllä sitten tullu kymmenkunta, kun ennen annoksen oli pienempiä, en syöny kauheasti leipää, eikä kermaakaan ennen tullu käyettyä ja nyt sitä on joka paikassa.
Oikeastaan mä melkein järkytyin kun katselin niitä ohjeita mitä sain, miten kummassa mä muka söisin niin paljon leipää ja perunaa kuin mitä siinä yhdessäkin kuvassa oli, en mä ikinä jaksais syödä 8 leipäpalaa päivässä. Ja se mikä tuntu oudolta kans oli kahvin kanssa pulla. Onks se jotenkin niin et ihmisten vaan tarvii saada päiväkahvin kanssa joku herkku? Mä en itse kahvia juo ja teetäkin juon vaan töissä, kun ei viitsi tauolla aina istua tyhjinkään käsin. Se missä mä joudun skarppaamaan on ateriakoko ja tietty ne kaikki limut, mehut ja karkit. Mun ateriakoko on aivan liian iso, päivän ruokamäärä on varmaan kohtuullisen oikea mut se on väärin jaoteltu, aamupala liian pieni tai jää välistä kokonaan, lounas liian iso, välipala liian iso, päivällinen joskus jää välistä kokonaan, iltapala onkin varmaan ainoa joka onnistuu joskus olemaan sopiva :)
Ja sit tietysti tää mun veden inhoaminen, oon nyt kuitenkin koittanu laimentaa mun mehuja, pelkkä vesi kun ei vaan maistu mulle. Karkkeja mä syön kohtuullisesti, joskus saattaa mennä viikkoja etten syö oikeastaan ollenkaan, sit syönkin taas viikon verran enemmän ja sit taas taukoa, ihan kausiluontoista.
Mut se liikunta! Munhan siis pitäis nyt liikkua tunti päivässä, vaan mä liikun nollasta minuutista varttiin :/ Auts! Eihän tuota tuntia tietenkään tarvii liikkua kerralla, mut en mä oikein tiedä miten mä liikkuisin sen osissakaan, en mä saa itseäni aamulla minnekkään lenkille ennen töihin menoa. Ja kun en liikkunu ennen raskauttakaan niin en tiedä oikein mitä muuta voisin nyt harrastaa kuin uintia, pyöräilyä ja tavan tylsää kävelyä. Mun pyöräkin on vielä niin pirun raskas ajaa etten tykkää ollenkaan. Missä on ne kaikki vanhan käyräsarviset kevyet pyörät, ei siis ne kilpapyörät vaan ihan tavalliset käyräsarvelliset??? Uimaankaan kun ei viitsi seitsemää kertaa viikossa mennä, kaksi taitaa olla ihonkin kannalta ihan maksimi. Kuntosalilla mä tykkäisin käydä, mut en oikein tiedä mitä sielläkään uskaltaa tehdä, vai uskaltaako siellä mitään oikein edes aloittaa kun ei ole raskautta ennen tullut käytyä.

No joo. Mun pitäs nyt siis mittailla verensokereita kolme kertaa viikossa aina yhden kokonaisen päivän ajan, aamulla ennen syömistä ja juomista ja sit aina tunti joka aterian jälkeen. Sit pitäs kysästä josko rakenneultran tekis lääkäri ja samalla katselis tuota vauvan kokoa tarkemmin, raskausdiabeteksen vuoksi ja sit menen vielä ainakin kerran ultraan uudestaan samasta syystä.

Yksi pohdinnan aihe lisää on se te mennäkkö naapurikaupunkiin rakenneultraan vai pysyä omassa kaupungissa, molemmissa maksais saman ja molempiin pääsen sen enepiä tappalematta. Naapurikaupungissa olis vaan ehkä mahdollista nähdä vilaukselta 3d kuvaa ja omassa ei. Ei tuo naapurikaupungissakaan 3d näkeminen takuuvarmaa ole, johtunee ilmeisesti sikiön asennosta ja nje. eikä sieltä tietenkään mitään dvd:tä mukaan saa, korkeintaan kuvan tai kaksi.