Eilen aamulla mietin mitä laittaisin töihin päälle ettei vatsa paljastaisi minua. Löysin mielestäni ihan ok paidan, vaan töissä huomasin sen liimautuvan vatsan päälle. Tänään aamulla pähkäilin asiaa jälleen ja totesin ettei kaapistani ainakaan puhtaana ole yhtäkään puseroa joka ei pullistelisi vatsani kohdalta. Päätin sitten aamulla luovuttaa ja töissä se luovuttamisen tunne vain kasvoi. Heti aamulla eräs isä mittaili päästä varpaisiin, käänsi katseen kun katsoin häneen, mutta pian mittaili taas. Eilen ja tänään myös muutama lapsi mittaili mun vatsaani. Tänään puolenpäivän aikaan eräs lapsista oli ilmeisesti saanut tarpeeksi mittailtua..
Poika1: "Onko sulle tulossa vauva?", esittäen samalla käsillään millainen on iso vatsa.
Vieressä seisova poika2: "Vatsa tulee kipeeksi kun saa vauvoja." Olin hetkeä aikaisemmin valitellut ettei mussa voi roikkua kun vatsaan koskee.
Mitä sitä enää tuossa vaiheessa voi lapselle muuta sanoa kuin, et "Joo kyllä tulee".
Taitaa olla salailun aika takana :)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Totuus tulee lapsen suusta ;) No, mutta nyt ei tarvitse enää salailla ja peitellä :)
VastaaPoistaJoo, eiköhän se ole aika luovuttaa ja antaa vatsan näkyä, ei se kuitenkaan ole asia jota häpeisin mitenkään :) Ainoa arveluttava on vaan et miten vatsa voi olla näin iso jo tässä vaiheessa.
VastaaPoistaLasten suusta todellakin kuullaan totuus :)
Mukavaa odotusta! Tuo salailu oli tosiaan aika kurjaa - etenkin vaatekaappimielessä.
VastaaPoistak1su: Kiitos!
VastaaPoistaJuu on se paljon mukavampaa kun saa avoimesti "julistaa" onneaan :) Pitää nyt hetki nauttia tästä vaiheesta kun vaatekaapissa on jotain päälle laitettavaa vaikka mahaa niillä ei enää piiloon saakkaan, kohta ei varmaan mikään enää edes mahdu päälle :)