Niin siinä sitten kävi ettei siirtyminen maidottomaan ruokavalioon tainnut riittää. Viime torstaista asti olen ollut maidottomalla ruokavaliolla, mutta pojan kakka ei ole muuttunut mihinkään, välillä näytti paremmalta, mutta jo seuraavassa vaipassa oli pettymys vastassa. Kakka on vihreän, limaisuuden ja pahan hajun lisäksi välillä jopa aivan vetistä, myös hyvin pientä punaista raitaa on sieltä löytynyt, ilmeisesti loppupää suolesta on hieman ärtynyt rajuista kakkaamisista. Tänään kävimme neuvolassa lääkärillä joka viel konsultoi lastenlääkäriä ja nytpä olenkin sitten maidottomalla, munattomalla ja viljattomalla ruokavaliolla. Kahden viikon päästä aletaan vähitellen kokoilla jokaista vuorotellen ja kun/jos syyllinen löytyy saadaan lastenlääkäriltä kelaa varten todistukset ja tietoa jatkosta.
Että ei tässä helpolla päästetä.
tiistai 29. marraskuuta 2011
lauantai 26. marraskuuta 2011
Maidon korviketta äidille
Kaikkeen sitä ryhtyy kun äidiksi tulee. Ennen olisin sanonut etten minä ainankaan, vaan nyt sitten kuitenkin aijon keskustella vauvan kakasta ja sen väristä ja koostumuksesta :)
Poika on kärsinyt kovasti ilmavaivoista tai lähinnä kakkaa on tehty tuntikin välillä itkun kanssa. Lisäksi itkua on ollut paljon etenkin iltaisin. Joitakin kertoja tässä muutaman viikon sisään on kakka ollu vihreää ja hieman limaista, mutta jo pian taas ollut normaalia. Nyt se muutama päivä sitten "repesi" totaalisesti ja kakka on ollut todella pahan hajuista, myrkynvihreää ja todella limaista. Soittelinkin asiasta neuvolaan ja sain ohjeeksi siirtyä Relasta öljyttömään DDS-junioriin ja Cuplatonista Disflatyliin, D-vitamiininä me onkin jo valmiiks käytetty öljytöntä Jekovittia. Tämän lisäks minä siirryn viikosta kahteen maidottomalle ruokavaliolle, meillä siis äiti elää nyt maidon korvikkeilla. Toki tietysti kaiken tämän lisäksi välttelen niitä perinteisiä ilmaa aiheuttavia ja allergisoivia ruokia kuten sipulia, herneitä, papuja, kaalia, lanttua, suklaata, ruisleipää, vahvoja mausteita ja pähkinöitä.
Nyt maidotonta ruokavaliota on jatkunu jo kaksi kokonaista päivää ja viime yö ainakin nukuttiin jo paljon paremmin. Jo eilen illalla oli havaittavissa muutosta parempaan, illalla ei itketty läheskään niin paljon ja oltiin ehkä muutenkin pikkaisen rauhallisempia. Yöllä pankki sitten räjäitettiin nukkumalla yhtä soittoa reilu viisi tuntia, arvatkaa oliko äiti iloinen :)
Yöllä toki valvottiin taas se tavallinen tunti kuuden ja seitsemän välillä, syötiin aluksi ja lopuksi ja siinä välissä väännettiin kakkaa, joka muuten oli jo osittain normaalia. Tuo olikin yön ainoa herätys ja seuraava herätys oli sitten vasta yhdeksän jälkeen, jolloin olikin aika taas ryystää aamumaidot ja sen jälkeen jumppailla ja tohista sängyllä musiikin mukaan.
Toivotaan et tää nyt tosiaan ois suunta parempaan ja jatkuisi samanlaisena myös tulevina öinä.
Meillä mentiin eilen nukkumaan vasta kahdeltatoista, että älkää siis ihmetellä yön "aikataulua". Meillä myös nukutaan päivällä 12-18 välillä 3-4 tunnin päikkärit ulkona vaunuissa. Ne tosin onkin päivän ainoat pidemmät päikkärit, muut päikkärit on 15-60 minuuttia riputeltuna aamupäivään ja iltaan.
Minkäslaista rytmiä teillä muilla eletään? Onkos teillä huomattu jotakin ruokia joihin pikkuisen vatsa reagoi?
Poika on kärsinyt kovasti ilmavaivoista tai lähinnä kakkaa on tehty tuntikin välillä itkun kanssa. Lisäksi itkua on ollut paljon etenkin iltaisin. Joitakin kertoja tässä muutaman viikon sisään on kakka ollu vihreää ja hieman limaista, mutta jo pian taas ollut normaalia. Nyt se muutama päivä sitten "repesi" totaalisesti ja kakka on ollut todella pahan hajuista, myrkynvihreää ja todella limaista. Soittelinkin asiasta neuvolaan ja sain ohjeeksi siirtyä Relasta öljyttömään DDS-junioriin ja Cuplatonista Disflatyliin, D-vitamiininä me onkin jo valmiiks käytetty öljytöntä Jekovittia. Tämän lisäks minä siirryn viikosta kahteen maidottomalle ruokavaliolle, meillä siis äiti elää nyt maidon korvikkeilla. Toki tietysti kaiken tämän lisäksi välttelen niitä perinteisiä ilmaa aiheuttavia ja allergisoivia ruokia kuten sipulia, herneitä, papuja, kaalia, lanttua, suklaata, ruisleipää, vahvoja mausteita ja pähkinöitä.
Nyt maidotonta ruokavaliota on jatkunu jo kaksi kokonaista päivää ja viime yö ainakin nukuttiin jo paljon paremmin. Jo eilen illalla oli havaittavissa muutosta parempaan, illalla ei itketty läheskään niin paljon ja oltiin ehkä muutenkin pikkaisen rauhallisempia. Yöllä pankki sitten räjäitettiin nukkumalla yhtä soittoa reilu viisi tuntia, arvatkaa oliko äiti iloinen :)
Yöllä toki valvottiin taas se tavallinen tunti kuuden ja seitsemän välillä, syötiin aluksi ja lopuksi ja siinä välissä väännettiin kakkaa, joka muuten oli jo osittain normaalia. Tuo olikin yön ainoa herätys ja seuraava herätys oli sitten vasta yhdeksän jälkeen, jolloin olikin aika taas ryystää aamumaidot ja sen jälkeen jumppailla ja tohista sängyllä musiikin mukaan.
Toivotaan et tää nyt tosiaan ois suunta parempaan ja jatkuisi samanlaisena myös tulevina öinä.
Meillä mentiin eilen nukkumaan vasta kahdeltatoista, että älkää siis ihmetellä yön "aikataulua". Meillä myös nukutaan päivällä 12-18 välillä 3-4 tunnin päikkärit ulkona vaunuissa. Ne tosin onkin päivän ainoat pidemmät päikkärit, muut päikkärit on 15-60 minuuttia riputeltuna aamupäivään ja iltaan.
Minkäslaista rytmiä teillä muilla eletään? Onkos teillä huomattu jotakin ruokia joihin pikkuisen vatsa reagoi?
sunnuntai 20. marraskuuta 2011
Ensimmäinen kuukausi ja hieman päälle
Kuukausi tuli täyteen jo aikaa sitten ja ensimmäinen isänpäiväkin vietettiin. Meno on ollut hurjaa ja olen ollut lähes täysin sidottu poikaan, siitä johtuen en ole kerinnyt tai jaksanut kirjoitella tänne, harmi sillä olisi kivaa saada tuntemuksia ja tapahtumia ylös.
Ensimmäiset kaksi viikkoa kotona olivat hormooneista ja väsymyksestä johtuen aikamoista menoa. En todellakaan ymmärtänyt niitä jotka käskivät nauttimaan vauva-ajasta. Minä en ainankaan nauttinut noista viikoista, enkä tosin vieläkään ymmärrä miks kaikki hokevat tuota. Joka kerta kun joku käski/käskee nauttia vauva-ajasta, niin mun teki mieli tunkea niille tumppu suuhun ja sanoa etten mä ainakaan nauti siitä etten pääse edes vessaan, en saa syötyä, en nukuttua, olen jatkuvasti kamalan väsynyt ja hormoonit kiusaa. Mitä ihmeen nautittavaa siinä on kun kannan itkevää lasta pitkin asuntoa väsyneenä jo toista tuntia, itkuisena, nälkäisenä ja kamalassa vessahädässä???
Onneks tilanne on nyt osittain hieman helpottunut, syöttäminen on tällä hetkellä hieman harvempaa, vain siis puolentoistatunnin välein :) ja poika nukkuu jo kerran päivässä kunnon päiväunet, eikä vain pikaisesti nukahda tissille ja herää jos koitan siirtyä. Tai siis herää kyllä yleensä jos nukahtaa tissille ja minä siirryn vierestä pois, mutta koska oppi tällä viikolla nukkumaan vaunuissa ulkona, on meillä nyt vedetty välillä yli neljänkin tunnin päikkäreitä. Tosin kun ne päikkärit nukutaan ulkona vaunuissa niin minä en osaa mennä nukkumaan itkuhälyttimen kanssa, äidin päikkärit jää siten välistä, mutta onneks anoppi käy nyt kerran viikossa ja myös perheohjaaja käy 1-2 kertaa viikossa, molempien "vierailujen" aikana minulla on lupa nukkua jos olen väsynyt. Mieshän meillä tekee kolmivuorotyötä kuusi päivää putkeen, joten on lähes kokonaan poissa laskuista aina tuon kuusi päivää kerrallaan. Hän siis on joko töissä tai sitten nukkuu, pienen osan päivästä hän on meidän kanssamme, mutta silloinkin poika usein nukkuu päiväunia, joten kaikki illat ja yöt on lähes yksin mun vastuulla. Ja koska meillä huudetaan lähes joka ilta puolesta tunnista kolmeen tuntiin iltaisin ja myös lähes joka yö niin ottaa hieman välillä voimille.
Onneks kuitenkin nyt on apua tarjolla ja päivälläkin saan hetken touhuta omiani kun poika nukkuu ulkona päikkäreitä.
Meillä on muuten myös vauva jolla on kova imemisen tarve, tutti ei kelpaa, sormia ei vielä oikein osata viedä kunnolla suuhun ja sekös harmittaa, pikku hiljaa tosin tällä viikolla tuo taito on alkanut kehittymään. Usein miten tosin imeskeltävänä on äidin olkapää :) Olkapään lisäksi tissi on kova sana. Poika sai kyllä jo sairaalassa kosketuksen tuttiin aj söikin sitä siellä joitakin kertoja, mutta kotona se sama tutti ei sitten enää kelvannutkaan, ilmeisesti poika tajusi tissin olevan parempi vaihtoehto. Tosin kyllä sille tissillekin osataan sitten raivota, onneks kyllä välillä myös jutella ja hymyillä :)
Meidän vauva rakastaa myös läheisyyttä, joka tarkoittaa syliä ja jatkuvasti. Kantaliinassa ei kuitenkaan viihdytä, joten äidin tai isin sylissä pitää olla koko ajan. Pikku hiljaa olen koittanut totuttaa kantoliinaan tai oikeastaan olen totutellut tuollaisella joustavalla tuubikankaanpalalla, olen sen avulla saanut pojan hieman tottumaan kankaan aiheuttamaan puristukseen, vaikka eihän tuo kannattele poikaa niin että saisin molemmat omat käteni vapaaksi. Parempi kuitenkin kuin ei mitään ja ompahan pikkaisen tullut tuntumaa liinailua ajatellen.
Jo sairaalassa hoitajat huomasivat pojan olevan fyysinen ja rakastavan siis lähellä oloa, vanhempiinsa kyllä tullut. Vaikka joskus äiti toivoisi ettei ihan niin fyysinen olisi, nukkuessakin kun tarvitsee kurkkia, että joku on varmasti vielä vieressä. Ja tissiin on hyvä nojata päätään ja herätys on karu jos tyyny viedään pois.
Vauhti on myös tosi kivaa, liikettä ja actionia, pitää olla. Paikallaan ei siis auta olla vaan poikaa pitäisi hytkytellä ja kantaa ympäri taloa. Hieman helpottaa se, että isi keksi ripustaa katosta köyttä ja koukut johon saadaan turvakaukalo ripustettua, näin äitikin pääsee joskus vessaan. Lisäksi äiti kiittää itseään et meni joskus ostamaan jumppapallon, tuo pelasti raskausaikana ja on pelastanu nyt varmaan satoja hetkiä, ei rasitu selkäkään niin kun pallolla saa hyvin hytkyteltyä, siis silloin kun poika ei vaadi sitä kävelyä samalla.
Onneks tässäkin on saatu helpotusta tällä viikolla, kun poika on alkanut osoittaa kiinnostusta leluja kohtaan ja on jo viitynyt muutaman pienen hetken jumppamatolla yksinkin. Topsin aina ei sielläkään viihdytä ja jos viihdytääån voi tuo olla mitä tahansa minuutin ja viiden minuutin välillä :)
Tässä pikaisia kuulumisia meiltä, koitan nyt parantaa tapani ja saada hieman useammin tänne päiviteltyä, ettei menisi kaikki kasvutapahtumat ja tuntemukset aivan unholaan. Onneks latasin puhelimeeni ohjelman jolla voin kanssa tätä paremmin päivitellä. Tosin poika imuttelee nykyisin maitonsa aika vauhdilla ja kiukkuaa tissille ja äidille jos keskityn liikaa imetyksen aika muihin juttuihin. Muu aikahan meneekin sitten poikaa viihdyttäessä tai omia tarpeita hoidellessa. No ehkä jos nää pitkät päiväunet jatkuu saan pikku hiljaa purettua tekemättömien asioiden listaa niin et saan aikaa myös tälle blogille.
Olen sitä salasanaa asiaa miettinyt ja tollut siihen tulokseen etten nyt ainakaan toistaiseksi siihenh ryhdy, jops muutan mieleni niin ilmoittelen kyllä hyvissä ajoin. Synnytyskertomuksenkin meinasin tänne jossain vaiheessa kirjoitella, katsotaan sitten miten paljastava ja laaja siitä tulee :)
Ja kyllä mä olen koittanu teidän muiden blogeja lukea ja olenkin niitä aika hyvin saanu seurattua puhelimeni kautta, kommentointi on kuitenkin jääny aika vähäiseksi sillä jostain syystä en saa teidän kaikkien blogeihin puhelimella kommentoitua, joillekin onnistuu pienen kamppailun jälkeen joillekin ei onnistu ollenkaan :(
Pahoitteluni siis hiljaisuudesta sielläkin puolella ja onnittelut kaikille niille jotka ovat pikkuisensa saaneet syliinsä!
Ensimmäiset kaksi viikkoa kotona olivat hormooneista ja väsymyksestä johtuen aikamoista menoa. En todellakaan ymmärtänyt niitä jotka käskivät nauttimaan vauva-ajasta. Minä en ainankaan nauttinut noista viikoista, enkä tosin vieläkään ymmärrä miks kaikki hokevat tuota. Joka kerta kun joku käski/käskee nauttia vauva-ajasta, niin mun teki mieli tunkea niille tumppu suuhun ja sanoa etten mä ainakaan nauti siitä etten pääse edes vessaan, en saa syötyä, en nukuttua, olen jatkuvasti kamalan väsynyt ja hormoonit kiusaa. Mitä ihmeen nautittavaa siinä on kun kannan itkevää lasta pitkin asuntoa väsyneenä jo toista tuntia, itkuisena, nälkäisenä ja kamalassa vessahädässä???
Onneks tilanne on nyt osittain hieman helpottunut, syöttäminen on tällä hetkellä hieman harvempaa, vain siis puolentoistatunnin välein :) ja poika nukkuu jo kerran päivässä kunnon päiväunet, eikä vain pikaisesti nukahda tissille ja herää jos koitan siirtyä. Tai siis herää kyllä yleensä jos nukahtaa tissille ja minä siirryn vierestä pois, mutta koska oppi tällä viikolla nukkumaan vaunuissa ulkona, on meillä nyt vedetty välillä yli neljänkin tunnin päikkäreitä. Tosin kun ne päikkärit nukutaan ulkona vaunuissa niin minä en osaa mennä nukkumaan itkuhälyttimen kanssa, äidin päikkärit jää siten välistä, mutta onneks anoppi käy nyt kerran viikossa ja myös perheohjaaja käy 1-2 kertaa viikossa, molempien "vierailujen" aikana minulla on lupa nukkua jos olen väsynyt. Mieshän meillä tekee kolmivuorotyötä kuusi päivää putkeen, joten on lähes kokonaan poissa laskuista aina tuon kuusi päivää kerrallaan. Hän siis on joko töissä tai sitten nukkuu, pienen osan päivästä hän on meidän kanssamme, mutta silloinkin poika usein nukkuu päiväunia, joten kaikki illat ja yöt on lähes yksin mun vastuulla. Ja koska meillä huudetaan lähes joka ilta puolesta tunnista kolmeen tuntiin iltaisin ja myös lähes joka yö niin ottaa hieman välillä voimille.
Onneks kuitenkin nyt on apua tarjolla ja päivälläkin saan hetken touhuta omiani kun poika nukkuu ulkona päikkäreitä.
Meillä on muuten myös vauva jolla on kova imemisen tarve, tutti ei kelpaa, sormia ei vielä oikein osata viedä kunnolla suuhun ja sekös harmittaa, pikku hiljaa tosin tällä viikolla tuo taito on alkanut kehittymään. Usein miten tosin imeskeltävänä on äidin olkapää :) Olkapään lisäksi tissi on kova sana. Poika sai kyllä jo sairaalassa kosketuksen tuttiin aj söikin sitä siellä joitakin kertoja, mutta kotona se sama tutti ei sitten enää kelvannutkaan, ilmeisesti poika tajusi tissin olevan parempi vaihtoehto. Tosin kyllä sille tissillekin osataan sitten raivota, onneks kyllä välillä myös jutella ja hymyillä :)
Meidän vauva rakastaa myös läheisyyttä, joka tarkoittaa syliä ja jatkuvasti. Kantaliinassa ei kuitenkaan viihdytä, joten äidin tai isin sylissä pitää olla koko ajan. Pikku hiljaa olen koittanut totuttaa kantoliinaan tai oikeastaan olen totutellut tuollaisella joustavalla tuubikankaanpalalla, olen sen avulla saanut pojan hieman tottumaan kankaan aiheuttamaan puristukseen, vaikka eihän tuo kannattele poikaa niin että saisin molemmat omat käteni vapaaksi. Parempi kuitenkin kuin ei mitään ja ompahan pikkaisen tullut tuntumaa liinailua ajatellen.
Jo sairaalassa hoitajat huomasivat pojan olevan fyysinen ja rakastavan siis lähellä oloa, vanhempiinsa kyllä tullut. Vaikka joskus äiti toivoisi ettei ihan niin fyysinen olisi, nukkuessakin kun tarvitsee kurkkia, että joku on varmasti vielä vieressä. Ja tissiin on hyvä nojata päätään ja herätys on karu jos tyyny viedään pois.
Vauhti on myös tosi kivaa, liikettä ja actionia, pitää olla. Paikallaan ei siis auta olla vaan poikaa pitäisi hytkytellä ja kantaa ympäri taloa. Hieman helpottaa se, että isi keksi ripustaa katosta köyttä ja koukut johon saadaan turvakaukalo ripustettua, näin äitikin pääsee joskus vessaan. Lisäksi äiti kiittää itseään et meni joskus ostamaan jumppapallon, tuo pelasti raskausaikana ja on pelastanu nyt varmaan satoja hetkiä, ei rasitu selkäkään niin kun pallolla saa hyvin hytkyteltyä, siis silloin kun poika ei vaadi sitä kävelyä samalla.
Onneks tässäkin on saatu helpotusta tällä viikolla, kun poika on alkanut osoittaa kiinnostusta leluja kohtaan ja on jo viitynyt muutaman pienen hetken jumppamatolla yksinkin. Topsin aina ei sielläkään viihdytä ja jos viihdytääån voi tuo olla mitä tahansa minuutin ja viiden minuutin välillä :)
Tässä pikaisia kuulumisia meiltä, koitan nyt parantaa tapani ja saada hieman useammin tänne päiviteltyä, ettei menisi kaikki kasvutapahtumat ja tuntemukset aivan unholaan. Onneks latasin puhelimeeni ohjelman jolla voin kanssa tätä paremmin päivitellä. Tosin poika imuttelee nykyisin maitonsa aika vauhdilla ja kiukkuaa tissille ja äidille jos keskityn liikaa imetyksen aika muihin juttuihin. Muu aikahan meneekin sitten poikaa viihdyttäessä tai omia tarpeita hoidellessa. No ehkä jos nää pitkät päiväunet jatkuu saan pikku hiljaa purettua tekemättömien asioiden listaa niin et saan aikaa myös tälle blogille.
Olen sitä salasanaa asiaa miettinyt ja tollut siihen tulokseen etten nyt ainakaan toistaiseksi siihenh ryhdy, jops muutan mieleni niin ilmoittelen kyllä hyvissä ajoin. Synnytyskertomuksenkin meinasin tänne jossain vaiheessa kirjoitella, katsotaan sitten miten paljastava ja laaja siitä tulee :)
Ja kyllä mä olen koittanu teidän muiden blogeja lukea ja olenkin niitä aika hyvin saanu seurattua puhelimeni kautta, kommentointi on kuitenkin jääny aika vähäiseksi sillä jostain syystä en saa teidän kaikkien blogeihin puhelimella kommentoitua, joillekin onnistuu pienen kamppailun jälkeen joillekin ei onnistu ollenkaan :(
Pahoitteluni siis hiljaisuudesta sielläkin puolella ja onnittelut kaikille niille jotka ovat pikkuisensa saaneet syliinsä!
keskiviikko 12. lokakuuta 2011
Poika on syntynyt
Poika syntyi lopulta kaksi viikkoa yli lasketun ajan. Maanantaina päästiin koko perhe sairaalasta kotiin ja nyt koitetaan opetella vauva-arkea yhdessä, isikin on isyyslomalla melkein kuukauden.
Synnytys ei ollut sitten lopulta minkään suunnitelman mukainen joten harkitsen hyvin tarkkaan haluanko sitä julkisesti nettiin kirjoittaa ja jos kirjoitan niin miten tarkasti ja suojaanko blogin kenties ennen sitä salasanalla. Hyvin henkilökohtainen tarina siis.
Ollaan kaikki kuitenkin onneks terveitä ja onnellisia... nyt äitiä taas kutsutaankin, joten nähdään taas :)
Ps. Tissin ääreltä vielä sellaiset terveiset, että poika painoi sitten hieman vajaa neljä kiloa ja pituutta oli 52cm.
Synnytys ei ollut sitten lopulta minkään suunnitelman mukainen joten harkitsen hyvin tarkkaan haluanko sitä julkisesti nettiin kirjoittaa ja jos kirjoitan niin miten tarkasti ja suojaanko blogin kenties ennen sitä salasanalla. Hyvin henkilökohtainen tarina siis.
Ollaan kaikki kuitenkin onneks terveitä ja onnellisia... nyt äitiä taas kutsutaankin, joten nähdään taas :)
Ps. Tissin ääreltä vielä sellaiset terveiset, että poika painoi sitten hieman vajaa neljä kiloa ja pituutta oli 52cm.
maanantai 3. lokakuuta 2011
41+5
Heipä hei, me olemme vieläkin yhtenä kappaleena.
Tiistain käynnistyksin siirtyi keskiviikolle, vaikka emme viel tänään olekkaan lääkärissä käyneet kuten oli tarkoitus.
Eilen aamusta nimittäin kymmenen maissa sängystä herätessäni kastuivat housut hieman, en tuosta kuitenkaan päätellyt vielä mitään vaan jatkoin tilanteen seuraamista. Myöhemmin päivällä kastuivat housut taas, mutta hyvin vähäistä oli tuo kastuminen joka kerta. Soitin kuitenkin viiden maissa synnärille, kun housut kastuivat kolmennan kerran ja kehoittivat tulla ennen kahdeksaa tarkistuttamaan mistä on kyse. Seitsemältä olimme perillä ja kävinkin käyrille. Pieniä supistuksia oli tasaisesti, nutta en itse huomannut niitä ollenkaan. Piskuinen myös liikkui hyvin ja sydänkäyrä oli hieno. Vuoto testattiin ja negatiivista näytti. Verenpaineeni oli muuten jotain aika huikeeta, 140/94, mutta pissa oli kuitenkin täysin puhdas. Lääkäri teki vielä yliaikaiskontrollin ettei tarvitsisi ajella tänään maanantaina aamupäivästä sitä tekemään.
Lääkärin tekemässä ultrassa piskuisen painoarvio olikin sitten harmillista kuultavaa. Viime käynnillä päivillä 41+0 painoarvio oli 3840g ja keskikäyrällä kuten pari viikkoa aikaisemminkin. Nyt eri lääkärin mitatessa päivillä 41+4 painoarvio olikin 4400g tai tuo oli suurin piirtein arvio sillä lääkäri mittaili useita ja useita kertoja ja sai arvioksi välillä jopa viitisen kiloa. Samalla tämä lääkäri siirti käynistyksen tiistaista keskiviikolle. Voinette arvata etten sitten ollut kovin iloinen lähtiessäni kotiin.
Onneksi kätilö joka minut tutki oli mukava ja kun sille valittelin asiasta kävi tuo vielä juttelemassa lääkkärin kanssa, lääkäri tosin pysyi päätöksessään, mutta olipahan yritetty :) Lisäksi tuo kätilö pyysi toisen kätilön paikalle ja sainkin akupunktiohoitoa iskiastani auttamaan, samalla vihjattiin ettei haittaisi vaikka onnistuisi samalla käynnistämään synnytyksen :)
Sairaalalta lähtiessä minulla olikin sitten neuloja päässä ja sain ohjeen ottaa ne pois aikaisintaan 20minuutin päästä, mieluiten pitää ne vaikka siihen, kunnes menen nukkumaan. Ensimmäinen supistus tuli muuten sitten jo sairaalan pihassa :) Myöhemmin niitä tuli pitkin iltaa epäsäännöllisesti 1-2 tunnin välein, neljän jälkeen yöllä en niihin harmi kyllä sitten enää herännyt.
Nyt tilanne on se, että olen kastellut housunu tänään jo moneen kertaan. Lisäks osa limatulpasta jäi eilen sairaalaan samalla, kun kätilö teki sisätutkimusta ja osa on tullut ulos tänään. Lisäks olen tässä nyt jo muutaman tunnin ajan kärsinyt menkkamaisesta särystä alavatsalla ja suht säännöllisistä supisteluista, mutta nämä supistelut ovat kyllä aika mietoja, joudun jopa välillä vatsaa painelemalla tarkistelemaan supistaako se nyt vai ei. Olen soittanut sairaalaan tuon housujen kastelun osalta ja sain sieltä kehoituksen taas tulla illalla sairaalalle tarkistamaan tilannetta, onko siis kyseessä lapsiveden meno vai ei. Supisteluista en ole vielä soittanut, sillä koitin tuossa vielä äsken nukkua ja mies jäikin vielä nukkumaan, itse en jännitykseltä unta saanut :)
Nyt meinasin ehkä ruokaa ruveta tekemään ja seurailen tilannetta edelleen. Katsotaan nyt jäänkö tänään sairaalalle vai en, sinne mennään ainakin tilannetta tarkistamaan.. toivottavasti jäädää molemmat, minä ja mies ja synnytys lähtisi nyt tästä rullaamaan omalla painollaan. Ainakin esitiedot ja synnytystoiveet tuli eilen kätilön kanssa selvitettyä :)
Iskias muuten vaivaa edelleen ja siksikin joudun joskus miettimään mistä tuo selässäkin välillä tuntuva kipu johtuu.
Tiistain käynnistyksin siirtyi keskiviikolle, vaikka emme viel tänään olekkaan lääkärissä käyneet kuten oli tarkoitus.
Eilen aamusta nimittäin kymmenen maissa sängystä herätessäni kastuivat housut hieman, en tuosta kuitenkaan päätellyt vielä mitään vaan jatkoin tilanteen seuraamista. Myöhemmin päivällä kastuivat housut taas, mutta hyvin vähäistä oli tuo kastuminen joka kerta. Soitin kuitenkin viiden maissa synnärille, kun housut kastuivat kolmennan kerran ja kehoittivat tulla ennen kahdeksaa tarkistuttamaan mistä on kyse. Seitsemältä olimme perillä ja kävinkin käyrille. Pieniä supistuksia oli tasaisesti, nutta en itse huomannut niitä ollenkaan. Piskuinen myös liikkui hyvin ja sydänkäyrä oli hieno. Vuoto testattiin ja negatiivista näytti. Verenpaineeni oli muuten jotain aika huikeeta, 140/94, mutta pissa oli kuitenkin täysin puhdas. Lääkäri teki vielä yliaikaiskontrollin ettei tarvitsisi ajella tänään maanantaina aamupäivästä sitä tekemään.
Lääkärin tekemässä ultrassa piskuisen painoarvio olikin sitten harmillista kuultavaa. Viime käynnillä päivillä 41+0 painoarvio oli 3840g ja keskikäyrällä kuten pari viikkoa aikaisemminkin. Nyt eri lääkärin mitatessa päivillä 41+4 painoarvio olikin 4400g tai tuo oli suurin piirtein arvio sillä lääkäri mittaili useita ja useita kertoja ja sai arvioksi välillä jopa viitisen kiloa. Samalla tämä lääkäri siirti käynistyksen tiistaista keskiviikolle. Voinette arvata etten sitten ollut kovin iloinen lähtiessäni kotiin.
Onneksi kätilö joka minut tutki oli mukava ja kun sille valittelin asiasta kävi tuo vielä juttelemassa lääkkärin kanssa, lääkäri tosin pysyi päätöksessään, mutta olipahan yritetty :) Lisäksi tuo kätilö pyysi toisen kätilön paikalle ja sainkin akupunktiohoitoa iskiastani auttamaan, samalla vihjattiin ettei haittaisi vaikka onnistuisi samalla käynnistämään synnytyksen :)
Sairaalalta lähtiessä minulla olikin sitten neuloja päässä ja sain ohjeen ottaa ne pois aikaisintaan 20minuutin päästä, mieluiten pitää ne vaikka siihen, kunnes menen nukkumaan. Ensimmäinen supistus tuli muuten sitten jo sairaalan pihassa :) Myöhemmin niitä tuli pitkin iltaa epäsäännöllisesti 1-2 tunnin välein, neljän jälkeen yöllä en niihin harmi kyllä sitten enää herännyt.
Nyt tilanne on se, että olen kastellut housunu tänään jo moneen kertaan. Lisäks osa limatulpasta jäi eilen sairaalaan samalla, kun kätilö teki sisätutkimusta ja osa on tullut ulos tänään. Lisäks olen tässä nyt jo muutaman tunnin ajan kärsinyt menkkamaisesta särystä alavatsalla ja suht säännöllisistä supisteluista, mutta nämä supistelut ovat kyllä aika mietoja, joudun jopa välillä vatsaa painelemalla tarkistelemaan supistaako se nyt vai ei. Olen soittanut sairaalaan tuon housujen kastelun osalta ja sain sieltä kehoituksen taas tulla illalla sairaalalle tarkistamaan tilannetta, onko siis kyseessä lapsiveden meno vai ei. Supisteluista en ole vielä soittanut, sillä koitin tuossa vielä äsken nukkua ja mies jäikin vielä nukkumaan, itse en jännitykseltä unta saanut :)
Nyt meinasin ehkä ruokaa ruveta tekemään ja seurailen tilannetta edelleen. Katsotaan nyt jäänkö tänään sairaalalle vai en, sinne mennään ainakin tilannetta tarkistamaan.. toivottavasti jäädää molemmat, minä ja mies ja synnytys lähtisi nyt tästä rullaamaan omalla painollaan. Ainakin esitiedot ja synnytystoiveet tuli eilen kätilön kanssa selvitettyä :)
Iskias muuten vaivaa edelleen ja siksikin joudun joskus miettimään mistä tuo selässäkin välillä tuntuva kipu johtuu.
perjantai 30. syyskuuta 2011
41+2
Tänään on ollu kamala päivä. Aluksi yöllä en saanut nukuttua tai nukahdin kyllä hyvin kahdeltatoista, mutta heräsin jo kahdelta, eikä uni sitten enää tullut. Aamulla kuuden maissa makasin sohvalla ja itkin, kipu takapuolessa, selässä ja jalassa oli sietämätön ja unen puute veivät vaan lopulta viimeisetkin voimat. Onneks sain muutaman tunnin kuitenkin tuossa aamulla nukuttua, seitsemältä uni lopulta tuli, harmi kyllä heräsin sitten jo kymmeneltä. Eipä sitten tullut liikaa nukuttua.
Päivällä ruuan jälkeen koitin sitten mennä nukkumaan päiväunia, vaan sänkyyn päästyäni pahaolo iski ja röyhtäilystä ei meinannut tulla loppua, vaahtoa nousi suuhun ja olo oli kamala. Päätäkin särki, olin ilmeisesti koko aamun ja päivän purrut hampaitani yhteen väsyneenä, sillä myös hampaiden juuret ja leikaluu olivat törkeän kipeät. En sitten saanut millään nukuttua, en voinut edes maata sängyssä sillä se vain pahensi oloani. Lopulta pyysin mieheni paijaamaan selkääni ja päätäni. Hän kiltisti tuli ja pelasti minut, ilman häntä olisin varmasti seonnut sen kivun kanssa, sillä olin juuri tunti sitten ottanut Panadol 1000mg, enkä tietenkään voinut lisää siinä vaiheessa ottaa. Silittely ja paijaaminen auttoivat sitten niin, että meinasin nukahtaa tai oikeastaan kai nukahdin, mutta heräsin, kun mies koitti poistua vierestäni. Lopulta jäin sitten vielä sänkyyn pötköttelemään ja mieskin palasi hetken päästä minua paijaamaan. Kipu pysyi onneks poissa ja nyt ilta on mennt hyvin, ei ole tehnyt kipeää, mitä nyt pikkaisen iskias kipuilee, mutta on onneks pysynyt siedettävänä kunhan en liikoja sohvalta urheilemaan lähde ja muistan välillä lämmitellä takapuoltani kauratyynyllä.
Harmittaa tuo iskias, tänäänkin jouduin hienon päivän viettämään sisällä, enkä päässyt edes tuttavaani tapaamaan vaikka hänellä oli tänään läksiäiset.
Saapi nähdä mitä tässä saa vielä kestää ennen kuin synnytys käynnistyy.. Kovilla minua ainankin ammutaan.
Päivällä ruuan jälkeen koitin sitten mennä nukkumaan päiväunia, vaan sänkyyn päästyäni pahaolo iski ja röyhtäilystä ei meinannut tulla loppua, vaahtoa nousi suuhun ja olo oli kamala. Päätäkin särki, olin ilmeisesti koko aamun ja päivän purrut hampaitani yhteen väsyneenä, sillä myös hampaiden juuret ja leikaluu olivat törkeän kipeät. En sitten saanut millään nukuttua, en voinut edes maata sängyssä sillä se vain pahensi oloani. Lopulta pyysin mieheni paijaamaan selkääni ja päätäni. Hän kiltisti tuli ja pelasti minut, ilman häntä olisin varmasti seonnut sen kivun kanssa, sillä olin juuri tunti sitten ottanut Panadol 1000mg, enkä tietenkään voinut lisää siinä vaiheessa ottaa. Silittely ja paijaaminen auttoivat sitten niin, että meinasin nukahtaa tai oikeastaan kai nukahdin, mutta heräsin, kun mies koitti poistua vierestäni. Lopulta jäin sitten vielä sänkyyn pötköttelemään ja mieskin palasi hetken päästä minua paijaamaan. Kipu pysyi onneks poissa ja nyt ilta on mennt hyvin, ei ole tehnyt kipeää, mitä nyt pikkaisen iskias kipuilee, mutta on onneks pysynyt siedettävänä kunhan en liikoja sohvalta urheilemaan lähde ja muistan välillä lämmitellä takapuoltani kauratyynyllä.
Harmittaa tuo iskias, tänäänkin jouduin hienon päivän viettämään sisällä, enkä päässyt edes tuttavaani tapaamaan vaikka hänellä oli tänään läksiäiset.
Saapi nähdä mitä tässä saa vielä kestää ennen kuin synnytys käynnistyy.. Kovilla minua ainankin ammutaan.
keskiviikko 28. syyskuuta 2011
41+0
Sairaalasta terveiset..
Läärissä käytiin, mutta ei me sinne jääty :) Sovittiin jo seuraavat treffit maanantaille ja tiistaina sitten käynnistellään jollei ennen sitä itsekseen synny.
Lääkärin mukaan piskuisella ei taida olla mikään kiire tänne kylmyyteen ja pimeyteen. Kohdunsuun tilanne ei ole muuttunut miksikään sitten parin viikkoisen tilanteen. Ei sitten mun napakat supistelut ja alakerran vihlonnat ja jomotukset ole tehneet tehtäväänsä, vaikka lääkärikin oli ennen tutkimusta innoissaan kuvailemistani "oireista". Muuten kaikki olikin erinomaisesti, sydän jumpsutti kauniisti, hengitysharjoitukset sujui hienosti, piskuinen liikkui reippaasti, istukka toimii hienosti ja piskuinen kasvaa keskikäyrällä, joten mitään hätää ei ole ja piskuinen sai jatkaa oleiluaan turvallisessa kohdussa.
Äiti sen sijaan alkaa olla hieman kypsä, iskias vaivaa nimittäin edelleen niin etten uskalla edes kauppaan lähteä, en edes maitoa hakemaan autolla. En itseasiassa uskalla mennä edes auton rattiin. Eilen innostuin ompelemaan pari tuntia, istuin tyynyn päällä tuolilla ja illalla en meinannu päästä kävelemään. Tänäänkin olen eläny Panadol 1000mg voimalla koko päivän ja silti koko ajan koskee. Itse raskauteen mä en ole vieläkään kyllästyny, voisin olla perään heti toiset reilu 40 viikkoa raskaana, kuhan saisin välillä tän vaavin syliini ja uuden kohtuun asustelemaan :) Niin ja tietty tän iskiaksen pois.
Niin ja käytiin me sairaalassa käyrälläkin, hyvältä näytti piskuisen syke ja harjoitussupistuskin taidettiin siihen käyrälle saada. Mies pyysi tuosta käyrästä meille kopionkin ja lääkäri sen meille kävi kopioimassa.. kiva saada sekin muistoihin mukaan :)
Te jotka olette jo synnyttäneet niin millaisiin lukemiin supistuskäyrä nousi teillä avautumisen/synnytyksen aikana? Sattuisko joku teistä muistamaan, olis tosi mielenkiintoista kuulla millaisa lukemia voi odottaa jos kaikki sujuu toiveiden mukaan :)
Läärissä käytiin, mutta ei me sinne jääty :) Sovittiin jo seuraavat treffit maanantaille ja tiistaina sitten käynnistellään jollei ennen sitä itsekseen synny.
Lääkärin mukaan piskuisella ei taida olla mikään kiire tänne kylmyyteen ja pimeyteen. Kohdunsuun tilanne ei ole muuttunut miksikään sitten parin viikkoisen tilanteen. Ei sitten mun napakat supistelut ja alakerran vihlonnat ja jomotukset ole tehneet tehtäväänsä, vaikka lääkärikin oli ennen tutkimusta innoissaan kuvailemistani "oireista". Muuten kaikki olikin erinomaisesti, sydän jumpsutti kauniisti, hengitysharjoitukset sujui hienosti, piskuinen liikkui reippaasti, istukka toimii hienosti ja piskuinen kasvaa keskikäyrällä, joten mitään hätää ei ole ja piskuinen sai jatkaa oleiluaan turvallisessa kohdussa.
Äiti sen sijaan alkaa olla hieman kypsä, iskias vaivaa nimittäin edelleen niin etten uskalla edes kauppaan lähteä, en edes maitoa hakemaan autolla. En itseasiassa uskalla mennä edes auton rattiin. Eilen innostuin ompelemaan pari tuntia, istuin tyynyn päällä tuolilla ja illalla en meinannu päästä kävelemään. Tänäänkin olen eläny Panadol 1000mg voimalla koko päivän ja silti koko ajan koskee. Itse raskauteen mä en ole vieläkään kyllästyny, voisin olla perään heti toiset reilu 40 viikkoa raskaana, kuhan saisin välillä tän vaavin syliini ja uuden kohtuun asustelemaan :) Niin ja tietty tän iskiaksen pois.
Niin ja käytiin me sairaalassa käyrälläkin, hyvältä näytti piskuisen syke ja harjoitussupistuskin taidettiin siihen käyrälle saada. Mies pyysi tuosta käyrästä meille kopionkin ja lääkäri sen meille kävi kopioimassa.. kiva saada sekin muistoihin mukaan :)
Te jotka olette jo synnyttäneet niin millaisiin lukemiin supistuskäyrä nousi teillä avautumisen/synnytyksen aikana? Sattuisko joku teistä muistamaan, olis tosi mielenkiintoista kuulla millaisa lukemia voi odottaa jos kaikki sujuu toiveiden mukaan :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
