Ensimmäinen kuukausi ja hieman päälle

Kuukausi tuli täyteen jo aikaa sitten ja ensimmäinen isänpäiväkin vietettiin. Meno on ollut hurjaa ja olen ollut lähes täysin sidottu poikaan, siitä johtuen en ole kerinnyt tai jaksanut kirjoitella tänne, harmi sillä olisi kivaa saada tuntemuksia ja tapahtumia ylös.

Ensimmäiset kaksi viikkoa kotona olivat hormooneista ja väsymyksestä johtuen aikamoista menoa. En todellakaan ymmärtänyt niitä jotka käskivät nauttimaan vauva-ajasta. Minä en ainankaan nauttinut noista viikoista, enkä tosin vieläkään ymmärrä miks kaikki hokevat tuota. Joka kerta kun joku käski/käskee nauttia vauva-ajasta, niin mun teki mieli tunkea niille tumppu suuhun ja sanoa etten mä ainakaan nauti siitä etten pääse edes vessaan, en saa syötyä, en nukuttua, olen jatkuvasti kamalan väsynyt ja hormoonit kiusaa. Mitä ihmeen nautittavaa siinä on kun kannan itkevää lasta pitkin asuntoa väsyneenä jo toista tuntia, itkuisena, nälkäisenä ja kamalassa vessahädässä???

Onneks tilanne on nyt osittain hieman helpottunut, syöttäminen on tällä hetkellä hieman harvempaa, vain siis puolentoistatunnin välein :) ja poika nukkuu jo kerran päivässä kunnon päiväunet, eikä vain pikaisesti nukahda tissille ja herää jos koitan siirtyä. Tai siis herää kyllä yleensä jos nukahtaa tissille ja minä siirryn vierestä pois, mutta koska oppi tällä viikolla nukkumaan vaunuissa ulkona, on meillä nyt vedetty välillä yli neljänkin tunnin päikkäreitä. Tosin kun ne päikkärit nukutaan ulkona vaunuissa niin minä en osaa mennä nukkumaan itkuhälyttimen kanssa, äidin päikkärit jää siten välistä, mutta onneks anoppi käy nyt kerran viikossa ja myös perheohjaaja käy 1-2 kertaa viikossa, molempien "vierailujen" aikana minulla on lupa nukkua jos olen väsynyt. Mieshän meillä tekee kolmivuorotyötä kuusi päivää putkeen, joten on lähes kokonaan poissa laskuista aina tuon kuusi päivää kerrallaan. Hän siis on joko töissä tai sitten nukkuu, pienen osan päivästä hän on meidän kanssamme, mutta silloinkin poika usein nukkuu päiväunia, joten kaikki illat ja yöt on lähes yksin mun vastuulla. Ja koska meillä huudetaan lähes joka ilta puolesta tunnista kolmeen tuntiin iltaisin ja myös lähes joka yö niin ottaa hieman välillä voimille.

Onneks kuitenkin nyt on apua tarjolla ja päivälläkin saan hetken touhuta omiani kun poika nukkuu ulkona päikkäreitä.

Meillä on muuten myös vauva jolla on kova imemisen tarve, tutti ei kelpaa, sormia ei vielä oikein osata viedä kunnolla suuhun ja sekös harmittaa, pikku hiljaa tosin tällä viikolla tuo taito on alkanut kehittymään. Usein miten tosin imeskeltävänä on äidin olkapää :) Olkapään lisäksi tissi on kova sana. Poika sai kyllä jo sairaalassa kosketuksen tuttiin aj söikin sitä siellä joitakin kertoja, mutta kotona se sama tutti ei sitten enää kelvannutkaan, ilmeisesti poika tajusi tissin olevan parempi vaihtoehto. Tosin kyllä sille tissillekin osataan sitten raivota, onneks kyllä välillä myös jutella ja hymyillä :)

Meidän vauva rakastaa myös läheisyyttä, joka tarkoittaa syliä ja jatkuvasti. Kantaliinassa ei kuitenkaan viihdytä, joten äidin tai isin sylissä pitää olla koko ajan. Pikku hiljaa olen koittanut totuttaa kantoliinaan tai oikeastaan olen totutellut tuollaisella joustavalla tuubikankaanpalalla, olen sen avulla saanut pojan hieman tottumaan kankaan aiheuttamaan puristukseen, vaikka eihän tuo kannattele poikaa niin että saisin molemmat omat käteni vapaaksi. Parempi kuitenkin kuin ei mitään ja ompahan pikkaisen tullut tuntumaa liinailua ajatellen.

Jo sairaalassa hoitajat huomasivat pojan olevan fyysinen ja rakastavan siis lähellä oloa, vanhempiinsa kyllä tullut. Vaikka joskus äiti toivoisi ettei ihan niin fyysinen olisi, nukkuessakin kun tarvitsee kurkkia, että joku on varmasti vielä vieressä. Ja tissiin on hyvä nojata päätään ja herätys on karu jos tyyny viedään pois.

Vauhti on myös tosi kivaa, liikettä ja actionia, pitää olla. Paikallaan ei siis auta olla vaan poikaa pitäisi hytkytellä ja kantaa ympäri taloa. Hieman helpottaa se, että isi keksi ripustaa katosta köyttä ja koukut johon saadaan turvakaukalo ripustettua, näin äitikin pääsee joskus vessaan. Lisäksi äiti kiittää itseään et meni joskus ostamaan jumppapallon, tuo pelasti raskausaikana ja on pelastanu nyt varmaan satoja hetkiä, ei rasitu selkäkään niin kun pallolla saa hyvin hytkyteltyä, siis silloin kun poika ei vaadi sitä kävelyä samalla.

Onneks tässäkin on saatu helpotusta tällä viikolla, kun poika on alkanut osoittaa kiinnostusta leluja kohtaan ja on jo viitynyt muutaman pienen hetken jumppamatolla yksinkin. Topsin aina ei sielläkään viihdytä ja jos viihdytääån voi tuo olla mitä tahansa minuutin ja viiden minuutin välillä :)

Tässä pikaisia kuulumisia meiltä, koitan nyt parantaa tapani ja saada hieman useammin tänne päiviteltyä, ettei menisi kaikki kasvutapahtumat ja tuntemukset aivan unholaan. Onneks latasin puhelimeeni ohjelman jolla voin kanssa tätä paremmin päivitellä. Tosin poika imuttelee nykyisin maitonsa aika vauhdilla ja kiukkuaa tissille ja äidille jos keskityn liikaa imetyksen aika muihin juttuihin. Muu aikahan meneekin sitten poikaa viihdyttäessä tai omia tarpeita hoidellessa. No ehkä jos nää pitkät päiväunet jatkuu saan pikku hiljaa purettua tekemättömien asioiden listaa niin et saan aikaa myös tälle blogille.

Olen sitä salasanaa asiaa miettinyt ja tollut siihen tulokseen etten nyt ainakaan toistaiseksi siihenh ryhdy, jops muutan mieleni niin ilmoittelen kyllä hyvissä ajoin. Synnytyskertomuksenkin meinasin tänne jossain vaiheessa kirjoitella, katsotaan sitten miten paljastava ja laaja siitä tulee :)

Ja kyllä mä olen koittanu teidän muiden blogeja lukea ja olenkin niitä aika hyvin saanu seurattua puhelimeni kautta, kommentointi on kuitenkin jääny aika vähäiseksi sillä jostain syystä en saa teidän kaikkien blogeihin puhelimella kommentoitua, joillekin onnistuu pienen kamppailun jälkeen joillekin ei onnistu ollenkaan :(
Pahoitteluni siis hiljaisuudesta sielläkin puolella ja onnittelut kaikille niille jotka ovat pikkuisensa saaneet syliinsä!