Poika syntyi lopulta kaksi viikkoa yli lasketun ajan. Maanantaina päästiin koko perhe sairaalasta kotiin ja nyt koitetaan opetella vauva-arkea yhdessä, isikin on isyyslomalla melkein kuukauden.
Synnytys ei ollut sitten lopulta minkään suunnitelman mukainen joten harkitsen hyvin tarkkaan haluanko sitä julkisesti nettiin kirjoittaa ja jos kirjoitan niin miten tarkasti ja suojaanko blogin kenties ennen sitä salasanalla. Hyvin henkilökohtainen tarina siis.
Ollaan kaikki kuitenkin onneks terveitä ja onnellisia... nyt äitiä taas kutsutaankin, joten nähdään taas :)
Ps. Tissin ääreltä vielä sellaiset terveiset, että poika painoi sitten hieman vajaa neljä kiloa ja pituutta oli 52cm.
keskiviikko 12. lokakuuta 2011
maanantai 3. lokakuuta 2011
41+5
Heipä hei, me olemme vieläkin yhtenä kappaleena.
Tiistain käynnistyksin siirtyi keskiviikolle, vaikka emme viel tänään olekkaan lääkärissä käyneet kuten oli tarkoitus.
Eilen aamusta nimittäin kymmenen maissa sängystä herätessäni kastuivat housut hieman, en tuosta kuitenkaan päätellyt vielä mitään vaan jatkoin tilanteen seuraamista. Myöhemmin päivällä kastuivat housut taas, mutta hyvin vähäistä oli tuo kastuminen joka kerta. Soitin kuitenkin viiden maissa synnärille, kun housut kastuivat kolmennan kerran ja kehoittivat tulla ennen kahdeksaa tarkistuttamaan mistä on kyse. Seitsemältä olimme perillä ja kävinkin käyrille. Pieniä supistuksia oli tasaisesti, nutta en itse huomannut niitä ollenkaan. Piskuinen myös liikkui hyvin ja sydänkäyrä oli hieno. Vuoto testattiin ja negatiivista näytti. Verenpaineeni oli muuten jotain aika huikeeta, 140/94, mutta pissa oli kuitenkin täysin puhdas. Lääkäri teki vielä yliaikaiskontrollin ettei tarvitsisi ajella tänään maanantaina aamupäivästä sitä tekemään.
Lääkärin tekemässä ultrassa piskuisen painoarvio olikin sitten harmillista kuultavaa. Viime käynnillä päivillä 41+0 painoarvio oli 3840g ja keskikäyrällä kuten pari viikkoa aikaisemminkin. Nyt eri lääkärin mitatessa päivillä 41+4 painoarvio olikin 4400g tai tuo oli suurin piirtein arvio sillä lääkäri mittaili useita ja useita kertoja ja sai arvioksi välillä jopa viitisen kiloa. Samalla tämä lääkäri siirti käynistyksen tiistaista keskiviikolle. Voinette arvata etten sitten ollut kovin iloinen lähtiessäni kotiin.
Onneksi kätilö joka minut tutki oli mukava ja kun sille valittelin asiasta kävi tuo vielä juttelemassa lääkkärin kanssa, lääkäri tosin pysyi päätöksessään, mutta olipahan yritetty :) Lisäksi tuo kätilö pyysi toisen kätilön paikalle ja sainkin akupunktiohoitoa iskiastani auttamaan, samalla vihjattiin ettei haittaisi vaikka onnistuisi samalla käynnistämään synnytyksen :)
Sairaalalta lähtiessä minulla olikin sitten neuloja päässä ja sain ohjeen ottaa ne pois aikaisintaan 20minuutin päästä, mieluiten pitää ne vaikka siihen, kunnes menen nukkumaan. Ensimmäinen supistus tuli muuten sitten jo sairaalan pihassa :) Myöhemmin niitä tuli pitkin iltaa epäsäännöllisesti 1-2 tunnin välein, neljän jälkeen yöllä en niihin harmi kyllä sitten enää herännyt.
Nyt tilanne on se, että olen kastellut housunu tänään jo moneen kertaan. Lisäks osa limatulpasta jäi eilen sairaalaan samalla, kun kätilö teki sisätutkimusta ja osa on tullut ulos tänään. Lisäks olen tässä nyt jo muutaman tunnin ajan kärsinyt menkkamaisesta särystä alavatsalla ja suht säännöllisistä supisteluista, mutta nämä supistelut ovat kyllä aika mietoja, joudun jopa välillä vatsaa painelemalla tarkistelemaan supistaako se nyt vai ei. Olen soittanut sairaalaan tuon housujen kastelun osalta ja sain sieltä kehoituksen taas tulla illalla sairaalalle tarkistamaan tilannetta, onko siis kyseessä lapsiveden meno vai ei. Supisteluista en ole vielä soittanut, sillä koitin tuossa vielä äsken nukkua ja mies jäikin vielä nukkumaan, itse en jännitykseltä unta saanut :)
Nyt meinasin ehkä ruokaa ruveta tekemään ja seurailen tilannetta edelleen. Katsotaan nyt jäänkö tänään sairaalalle vai en, sinne mennään ainakin tilannetta tarkistamaan.. toivottavasti jäädää molemmat, minä ja mies ja synnytys lähtisi nyt tästä rullaamaan omalla painollaan. Ainakin esitiedot ja synnytystoiveet tuli eilen kätilön kanssa selvitettyä :)
Iskias muuten vaivaa edelleen ja siksikin joudun joskus miettimään mistä tuo selässäkin välillä tuntuva kipu johtuu.
Tiistain käynnistyksin siirtyi keskiviikolle, vaikka emme viel tänään olekkaan lääkärissä käyneet kuten oli tarkoitus.
Eilen aamusta nimittäin kymmenen maissa sängystä herätessäni kastuivat housut hieman, en tuosta kuitenkaan päätellyt vielä mitään vaan jatkoin tilanteen seuraamista. Myöhemmin päivällä kastuivat housut taas, mutta hyvin vähäistä oli tuo kastuminen joka kerta. Soitin kuitenkin viiden maissa synnärille, kun housut kastuivat kolmennan kerran ja kehoittivat tulla ennen kahdeksaa tarkistuttamaan mistä on kyse. Seitsemältä olimme perillä ja kävinkin käyrille. Pieniä supistuksia oli tasaisesti, nutta en itse huomannut niitä ollenkaan. Piskuinen myös liikkui hyvin ja sydänkäyrä oli hieno. Vuoto testattiin ja negatiivista näytti. Verenpaineeni oli muuten jotain aika huikeeta, 140/94, mutta pissa oli kuitenkin täysin puhdas. Lääkäri teki vielä yliaikaiskontrollin ettei tarvitsisi ajella tänään maanantaina aamupäivästä sitä tekemään.
Lääkärin tekemässä ultrassa piskuisen painoarvio olikin sitten harmillista kuultavaa. Viime käynnillä päivillä 41+0 painoarvio oli 3840g ja keskikäyrällä kuten pari viikkoa aikaisemminkin. Nyt eri lääkärin mitatessa päivillä 41+4 painoarvio olikin 4400g tai tuo oli suurin piirtein arvio sillä lääkäri mittaili useita ja useita kertoja ja sai arvioksi välillä jopa viitisen kiloa. Samalla tämä lääkäri siirti käynistyksen tiistaista keskiviikolle. Voinette arvata etten sitten ollut kovin iloinen lähtiessäni kotiin.
Onneksi kätilö joka minut tutki oli mukava ja kun sille valittelin asiasta kävi tuo vielä juttelemassa lääkkärin kanssa, lääkäri tosin pysyi päätöksessään, mutta olipahan yritetty :) Lisäksi tuo kätilö pyysi toisen kätilön paikalle ja sainkin akupunktiohoitoa iskiastani auttamaan, samalla vihjattiin ettei haittaisi vaikka onnistuisi samalla käynnistämään synnytyksen :)
Sairaalalta lähtiessä minulla olikin sitten neuloja päässä ja sain ohjeen ottaa ne pois aikaisintaan 20minuutin päästä, mieluiten pitää ne vaikka siihen, kunnes menen nukkumaan. Ensimmäinen supistus tuli muuten sitten jo sairaalan pihassa :) Myöhemmin niitä tuli pitkin iltaa epäsäännöllisesti 1-2 tunnin välein, neljän jälkeen yöllä en niihin harmi kyllä sitten enää herännyt.
Nyt tilanne on se, että olen kastellut housunu tänään jo moneen kertaan. Lisäks osa limatulpasta jäi eilen sairaalaan samalla, kun kätilö teki sisätutkimusta ja osa on tullut ulos tänään. Lisäks olen tässä nyt jo muutaman tunnin ajan kärsinyt menkkamaisesta särystä alavatsalla ja suht säännöllisistä supisteluista, mutta nämä supistelut ovat kyllä aika mietoja, joudun jopa välillä vatsaa painelemalla tarkistelemaan supistaako se nyt vai ei. Olen soittanut sairaalaan tuon housujen kastelun osalta ja sain sieltä kehoituksen taas tulla illalla sairaalalle tarkistamaan tilannetta, onko siis kyseessä lapsiveden meno vai ei. Supisteluista en ole vielä soittanut, sillä koitin tuossa vielä äsken nukkua ja mies jäikin vielä nukkumaan, itse en jännitykseltä unta saanut :)
Nyt meinasin ehkä ruokaa ruveta tekemään ja seurailen tilannetta edelleen. Katsotaan nyt jäänkö tänään sairaalalle vai en, sinne mennään ainakin tilannetta tarkistamaan.. toivottavasti jäädää molemmat, minä ja mies ja synnytys lähtisi nyt tästä rullaamaan omalla painollaan. Ainakin esitiedot ja synnytystoiveet tuli eilen kätilön kanssa selvitettyä :)
Iskias muuten vaivaa edelleen ja siksikin joudun joskus miettimään mistä tuo selässäkin välillä tuntuva kipu johtuu.
perjantai 30. syyskuuta 2011
41+2
Tänään on ollu kamala päivä. Aluksi yöllä en saanut nukuttua tai nukahdin kyllä hyvin kahdeltatoista, mutta heräsin jo kahdelta, eikä uni sitten enää tullut. Aamulla kuuden maissa makasin sohvalla ja itkin, kipu takapuolessa, selässä ja jalassa oli sietämätön ja unen puute veivät vaan lopulta viimeisetkin voimat. Onneks sain muutaman tunnin kuitenkin tuossa aamulla nukuttua, seitsemältä uni lopulta tuli, harmi kyllä heräsin sitten jo kymmeneltä. Eipä sitten tullut liikaa nukuttua.
Päivällä ruuan jälkeen koitin sitten mennä nukkumaan päiväunia, vaan sänkyyn päästyäni pahaolo iski ja röyhtäilystä ei meinannut tulla loppua, vaahtoa nousi suuhun ja olo oli kamala. Päätäkin särki, olin ilmeisesti koko aamun ja päivän purrut hampaitani yhteen väsyneenä, sillä myös hampaiden juuret ja leikaluu olivat törkeän kipeät. En sitten saanut millään nukuttua, en voinut edes maata sängyssä sillä se vain pahensi oloani. Lopulta pyysin mieheni paijaamaan selkääni ja päätäni. Hän kiltisti tuli ja pelasti minut, ilman häntä olisin varmasti seonnut sen kivun kanssa, sillä olin juuri tunti sitten ottanut Panadol 1000mg, enkä tietenkään voinut lisää siinä vaiheessa ottaa. Silittely ja paijaaminen auttoivat sitten niin, että meinasin nukahtaa tai oikeastaan kai nukahdin, mutta heräsin, kun mies koitti poistua vierestäni. Lopulta jäin sitten vielä sänkyyn pötköttelemään ja mieskin palasi hetken päästä minua paijaamaan. Kipu pysyi onneks poissa ja nyt ilta on mennt hyvin, ei ole tehnyt kipeää, mitä nyt pikkaisen iskias kipuilee, mutta on onneks pysynyt siedettävänä kunhan en liikoja sohvalta urheilemaan lähde ja muistan välillä lämmitellä takapuoltani kauratyynyllä.
Harmittaa tuo iskias, tänäänkin jouduin hienon päivän viettämään sisällä, enkä päässyt edes tuttavaani tapaamaan vaikka hänellä oli tänään läksiäiset.
Saapi nähdä mitä tässä saa vielä kestää ennen kuin synnytys käynnistyy.. Kovilla minua ainankin ammutaan.
Päivällä ruuan jälkeen koitin sitten mennä nukkumaan päiväunia, vaan sänkyyn päästyäni pahaolo iski ja röyhtäilystä ei meinannut tulla loppua, vaahtoa nousi suuhun ja olo oli kamala. Päätäkin särki, olin ilmeisesti koko aamun ja päivän purrut hampaitani yhteen väsyneenä, sillä myös hampaiden juuret ja leikaluu olivat törkeän kipeät. En sitten saanut millään nukuttua, en voinut edes maata sängyssä sillä se vain pahensi oloani. Lopulta pyysin mieheni paijaamaan selkääni ja päätäni. Hän kiltisti tuli ja pelasti minut, ilman häntä olisin varmasti seonnut sen kivun kanssa, sillä olin juuri tunti sitten ottanut Panadol 1000mg, enkä tietenkään voinut lisää siinä vaiheessa ottaa. Silittely ja paijaaminen auttoivat sitten niin, että meinasin nukahtaa tai oikeastaan kai nukahdin, mutta heräsin, kun mies koitti poistua vierestäni. Lopulta jäin sitten vielä sänkyyn pötköttelemään ja mieskin palasi hetken päästä minua paijaamaan. Kipu pysyi onneks poissa ja nyt ilta on mennt hyvin, ei ole tehnyt kipeää, mitä nyt pikkaisen iskias kipuilee, mutta on onneks pysynyt siedettävänä kunhan en liikoja sohvalta urheilemaan lähde ja muistan välillä lämmitellä takapuoltani kauratyynyllä.
Harmittaa tuo iskias, tänäänkin jouduin hienon päivän viettämään sisällä, enkä päässyt edes tuttavaani tapaamaan vaikka hänellä oli tänään läksiäiset.
Saapi nähdä mitä tässä saa vielä kestää ennen kuin synnytys käynnistyy.. Kovilla minua ainankin ammutaan.
keskiviikko 28. syyskuuta 2011
41+0
Sairaalasta terveiset..
Läärissä käytiin, mutta ei me sinne jääty :) Sovittiin jo seuraavat treffit maanantaille ja tiistaina sitten käynnistellään jollei ennen sitä itsekseen synny.
Lääkärin mukaan piskuisella ei taida olla mikään kiire tänne kylmyyteen ja pimeyteen. Kohdunsuun tilanne ei ole muuttunut miksikään sitten parin viikkoisen tilanteen. Ei sitten mun napakat supistelut ja alakerran vihlonnat ja jomotukset ole tehneet tehtäväänsä, vaikka lääkärikin oli ennen tutkimusta innoissaan kuvailemistani "oireista". Muuten kaikki olikin erinomaisesti, sydän jumpsutti kauniisti, hengitysharjoitukset sujui hienosti, piskuinen liikkui reippaasti, istukka toimii hienosti ja piskuinen kasvaa keskikäyrällä, joten mitään hätää ei ole ja piskuinen sai jatkaa oleiluaan turvallisessa kohdussa.
Äiti sen sijaan alkaa olla hieman kypsä, iskias vaivaa nimittäin edelleen niin etten uskalla edes kauppaan lähteä, en edes maitoa hakemaan autolla. En itseasiassa uskalla mennä edes auton rattiin. Eilen innostuin ompelemaan pari tuntia, istuin tyynyn päällä tuolilla ja illalla en meinannu päästä kävelemään. Tänäänkin olen eläny Panadol 1000mg voimalla koko päivän ja silti koko ajan koskee. Itse raskauteen mä en ole vieläkään kyllästyny, voisin olla perään heti toiset reilu 40 viikkoa raskaana, kuhan saisin välillä tän vaavin syliini ja uuden kohtuun asustelemaan :) Niin ja tietty tän iskiaksen pois.
Niin ja käytiin me sairaalassa käyrälläkin, hyvältä näytti piskuisen syke ja harjoitussupistuskin taidettiin siihen käyrälle saada. Mies pyysi tuosta käyrästä meille kopionkin ja lääkäri sen meille kävi kopioimassa.. kiva saada sekin muistoihin mukaan :)
Te jotka olette jo synnyttäneet niin millaisiin lukemiin supistuskäyrä nousi teillä avautumisen/synnytyksen aikana? Sattuisko joku teistä muistamaan, olis tosi mielenkiintoista kuulla millaisa lukemia voi odottaa jos kaikki sujuu toiveiden mukaan :)
Läärissä käytiin, mutta ei me sinne jääty :) Sovittiin jo seuraavat treffit maanantaille ja tiistaina sitten käynnistellään jollei ennen sitä itsekseen synny.
Lääkärin mukaan piskuisella ei taida olla mikään kiire tänne kylmyyteen ja pimeyteen. Kohdunsuun tilanne ei ole muuttunut miksikään sitten parin viikkoisen tilanteen. Ei sitten mun napakat supistelut ja alakerran vihlonnat ja jomotukset ole tehneet tehtäväänsä, vaikka lääkärikin oli ennen tutkimusta innoissaan kuvailemistani "oireista". Muuten kaikki olikin erinomaisesti, sydän jumpsutti kauniisti, hengitysharjoitukset sujui hienosti, piskuinen liikkui reippaasti, istukka toimii hienosti ja piskuinen kasvaa keskikäyrällä, joten mitään hätää ei ole ja piskuinen sai jatkaa oleiluaan turvallisessa kohdussa.
Äiti sen sijaan alkaa olla hieman kypsä, iskias vaivaa nimittäin edelleen niin etten uskalla edes kauppaan lähteä, en edes maitoa hakemaan autolla. En itseasiassa uskalla mennä edes auton rattiin. Eilen innostuin ompelemaan pari tuntia, istuin tyynyn päällä tuolilla ja illalla en meinannu päästä kävelemään. Tänäänkin olen eläny Panadol 1000mg voimalla koko päivän ja silti koko ajan koskee. Itse raskauteen mä en ole vieläkään kyllästyny, voisin olla perään heti toiset reilu 40 viikkoa raskaana, kuhan saisin välillä tän vaavin syliini ja uuden kohtuun asustelemaan :) Niin ja tietty tän iskiaksen pois.
Niin ja käytiin me sairaalassa käyrälläkin, hyvältä näytti piskuisen syke ja harjoitussupistuskin taidettiin siihen käyrälle saada. Mies pyysi tuosta käyrästä meille kopionkin ja lääkäri sen meille kävi kopioimassa.. kiva saada sekin muistoihin mukaan :)
Te jotka olette jo synnyttäneet niin millaisiin lukemiin supistuskäyrä nousi teillä avautumisen/synnytyksen aikana? Sattuisko joku teistä muistamaan, olis tosi mielenkiintoista kuulla millaisa lukemia voi odottaa jos kaikki sujuu toiveiden mukaan :)
sunnuntai 25. syyskuuta 2011
40+3
Terve vaan, täällä ollaan edelleen yhtenä kappaleeni, eikä erityisemmin ole mitään merkkejä edes siitä et jotain alkais pian tapahtumaan, jotain pientä ehkä, mut tarkemmin ajateltuna ei ne mitään merkkejä sitten oikeasti ole.. kunhan toiveajattelen :)
Iskias on tosiaan nyt vaivannut tämän viikon, keskiviikkona kävi akupunktiohoitajakin kotona, mut eipä siitäkään ollu tällä kertaa apua, ei saanu edes synnytystä käyntiin vaikka joku sitäkin pelkäs :) Iskiaksen vuoksi meillä ei nyt sit taideta "käynnistää" synnytystä kotikonsteinkaan, siivoaminen, ikkunoiden peseminen, pidemmät lenkit ja jumpat on nyt unohdettava, ei siis auta kuin odottaa ja toivoa et käynnistyis ihan sohvalla makaamalla/istumalla :) Ainoa mikä tuota iskiasta on hieman auttanut on Panadol 1000mg, harmittaa vaan syödä niitä, kun en ole mikään lääkkeiden fani muutenkaan :(
Neuvolassa käytiin keskiviikkona ja sillä reissulla taisi löytyä syykin tuohon iskiakseen, piskuinen on nimittäin vihdoinkin tainnut kiinnittyä, joten taitaa vain venytellä luitani ja saada siten hermon kipeäksi.
Olo on muuten ihan ok. Tänään tosin on ollu ajoittain pikkaisen pahaolo, mut voi johtua ihan tuosta särkylääkkeiden syönnistä, ne tuppaa ärsyttämään mun vatsaa vaikka Panadoleja ovatkin. Lisäks mulla on jostain syystä ollu tänään sellainen olo et vatsa olis kuralla, mutta ei se sitä kuitenkaan ole ollut. Vatsa kyllä muuten toimii hyvin, on tehny sitä jo viikon verran.
Supistellukkin mua on hieman napakammin, sekä eilen et tänään, mut ei sekään ihan uutta ole. Ei ne supistelut kuitenkaan mitään kauheen kovia ole, sen verran et pysähtymään joutuu, mut en kipeäksi niitä sanoisi. Sitä tosin joskus ihmettelen et miks noi supistelut on usein kaksivaiheisia, alkuun supistaa ja se kestää ehkä sen minuutin tai yli, sitten se tavallaan hellittää, mut alkaa lähes heti uudestaan ja taas kestoa minuutin verran, jälkimmäinen "supistus" on tosin hieman ensiimmäistä heikompi.
Eilen mua nippaili taas alakerrasta tosi paljon, oli välillä olo kuin joku olis nuppineulalla nakutellut limakalvoja.
Niin ja lisäks mua on nyt pari päivää väsyttäny tosi paljon, mut voi johtua tuosta iskiaksestakin, sen kans kun ei kunnolla saa aina nukuttua, puuduttaa se samalla kyljellä nukkuminen. Eikä tuon iskiaksen takia pääse oikein edes ulkonakäymään, eikä tekemään mitään, et kyllä se tekemättömyyskin laiskottaa ja väsyttää.
Tänään päivällä mä tosin olin hetken lähes varma et ens yönä tulis lähtö, mut tarkemmin asiaa mietittyäni tajusin sen olevan vain toiveajattelua :) En mä muuten vieläkään ole kyllästynyt raskauteen, voisin hyvin olla raskaana viel toiset 40 viikkoa, kunhan saisin tän vauvan syliini ensiks :) Mä vaan ainoastaan toivon, et saisin piskuisen syliini pian ja erityisesti et mies saisi piskuisen syliinsä, mullehan vauva on konkreettisempi, kun tunnen kuitenkin liikkeet. Vaikka tosin en mä vieläkään oikein tajua et musta on kohta tulossa äiti ja miehestä isi (pappa) ja et synnytän pian pienen ihmisen joka on musta täysin riippuvainen.. en vaan saa sitä ajatusta päähäni :)
Tänään piskuinen on muuten ollut kova liikkumaan, lähes koko päivän ja illan se on painellut menemään ja vessassa käydessäni olen joka kerta saanut kunnon iskua alas päin, jopa niin et hätkähdän joka kerta vaikka osaan jo iskua odottaakkin :)
Mulla itselläni on aika vahva tunne siitä et täs saadaan kyl odotella viel jonkin aikaa, keskiviikkona meillä on aika taas sairaalaan ja jotenkin uskon meidän kyl siihen kontrolliin menevän. Täytyyhän se jonkun raskaus sen pari viikkoa yli mennä ja käynnistyksellä alkaa, kun kaikki muut blogilaiset tuntuu synnyttäneen "normaalisti" :D
Iskias on tosiaan nyt vaivannut tämän viikon, keskiviikkona kävi akupunktiohoitajakin kotona, mut eipä siitäkään ollu tällä kertaa apua, ei saanu edes synnytystä käyntiin vaikka joku sitäkin pelkäs :) Iskiaksen vuoksi meillä ei nyt sit taideta "käynnistää" synnytystä kotikonsteinkaan, siivoaminen, ikkunoiden peseminen, pidemmät lenkit ja jumpat on nyt unohdettava, ei siis auta kuin odottaa ja toivoa et käynnistyis ihan sohvalla makaamalla/istumalla :) Ainoa mikä tuota iskiasta on hieman auttanut on Panadol 1000mg, harmittaa vaan syödä niitä, kun en ole mikään lääkkeiden fani muutenkaan :(
Neuvolassa käytiin keskiviikkona ja sillä reissulla taisi löytyä syykin tuohon iskiakseen, piskuinen on nimittäin vihdoinkin tainnut kiinnittyä, joten taitaa vain venytellä luitani ja saada siten hermon kipeäksi.
Olo on muuten ihan ok. Tänään tosin on ollu ajoittain pikkaisen pahaolo, mut voi johtua ihan tuosta särkylääkkeiden syönnistä, ne tuppaa ärsyttämään mun vatsaa vaikka Panadoleja ovatkin. Lisäks mulla on jostain syystä ollu tänään sellainen olo et vatsa olis kuralla, mutta ei se sitä kuitenkaan ole ollut. Vatsa kyllä muuten toimii hyvin, on tehny sitä jo viikon verran.
Supistellukkin mua on hieman napakammin, sekä eilen et tänään, mut ei sekään ihan uutta ole. Ei ne supistelut kuitenkaan mitään kauheen kovia ole, sen verran et pysähtymään joutuu, mut en kipeäksi niitä sanoisi. Sitä tosin joskus ihmettelen et miks noi supistelut on usein kaksivaiheisia, alkuun supistaa ja se kestää ehkä sen minuutin tai yli, sitten se tavallaan hellittää, mut alkaa lähes heti uudestaan ja taas kestoa minuutin verran, jälkimmäinen "supistus" on tosin hieman ensiimmäistä heikompi.
Eilen mua nippaili taas alakerrasta tosi paljon, oli välillä olo kuin joku olis nuppineulalla nakutellut limakalvoja.
Niin ja lisäks mua on nyt pari päivää väsyttäny tosi paljon, mut voi johtua tuosta iskiaksestakin, sen kans kun ei kunnolla saa aina nukuttua, puuduttaa se samalla kyljellä nukkuminen. Eikä tuon iskiaksen takia pääse oikein edes ulkonakäymään, eikä tekemään mitään, et kyllä se tekemättömyyskin laiskottaa ja väsyttää.
Tänään päivällä mä tosin olin hetken lähes varma et ens yönä tulis lähtö, mut tarkemmin asiaa mietittyäni tajusin sen olevan vain toiveajattelua :) En mä muuten vieläkään ole kyllästynyt raskauteen, voisin hyvin olla raskaana viel toiset 40 viikkoa, kunhan saisin tän vauvan syliini ensiks :) Mä vaan ainoastaan toivon, et saisin piskuisen syliini pian ja erityisesti et mies saisi piskuisen syliinsä, mullehan vauva on konkreettisempi, kun tunnen kuitenkin liikkeet. Vaikka tosin en mä vieläkään oikein tajua et musta on kohta tulossa äiti ja miehestä isi (pappa) ja et synnytän pian pienen ihmisen joka on musta täysin riippuvainen.. en vaan saa sitä ajatusta päähäni :)
Tänään piskuinen on muuten ollut kova liikkumaan, lähes koko päivän ja illan se on painellut menemään ja vessassa käydessäni olen joka kerta saanut kunnon iskua alas päin, jopa niin et hätkähdän joka kerta vaikka osaan jo iskua odottaakkin :)
Mulla itselläni on aika vahva tunne siitä et täs saadaan kyl odotella viel jonkin aikaa, keskiviikkona meillä on aika taas sairaalaan ja jotenkin uskon meidän kyl siihen kontrolliin menevän. Täytyyhän se jonkun raskaus sen pari viikkoa yli mennä ja käynnistyksellä alkaa, kun kaikki muut blogilaiset tuntuu synnyttäneen "normaalisti" :D
tiistai 20. syyskuuta 2011
39+6
Jostakin luin jokin aika sitten, että yleensä äidit kokevat kyllästymistä raskauteen hieman ennen synnytystä, tämä olisi kuulemma jonkinlaista henkistä valmistautumista synnytystä varten.
No, minähän en ole tuota kyllästymistä vielä suuremmin tuntenut, vaan nytpä pikkaisen alan tuntemaan. Tai en varsinaisesti raskautta kohtaan vaan näitä vaivoja tai näistäkin oikeastaan vain tätä uusinta joka jo aikaisemmin on piipahdellut käymään pikaisesti, mutta joka eilen tuli taas eikä antanutkaan periksi yöllä kuten ennen on tehnyt. Issias nimittäin iski, siihen kun yhdistää päälle lantion kipeyden ja häpyluun vihlonnan niin voinette arvata ettei liikkuminen tai liikkumatta oleminen ole kovinkaan mukavaa.
Lisäksi eilinen meni sohvalla, koska meinasi flunssa iskeä, nyt en uskalla vielä sanoa menikö ohi vai onko vielä taustalla kummittelemassa.
Harmittaa, kun pitäisi käydä hieman asioilla, muttei se tuon eilisen flunssan alun ja issiaksen kanssa oikein onnistu.
Kai tämä on sitten kropan tapa kertoa, että minunkin on aika lakata elämästä liian positiivisesti ja ruvettava kyllästymään tähän raskauteen :) Taidan olla kroppani mielestä aika jääräpää, kun näin kovilla panoksilla sen tarvitsee minua hätyytellä :D
Yksi päivä laskettuunaikaan, menen sanattomaksi :)
No, minähän en ole tuota kyllästymistä vielä suuremmin tuntenut, vaan nytpä pikkaisen alan tuntemaan. Tai en varsinaisesti raskautta kohtaan vaan näitä vaivoja tai näistäkin oikeastaan vain tätä uusinta joka jo aikaisemmin on piipahdellut käymään pikaisesti, mutta joka eilen tuli taas eikä antanutkaan periksi yöllä kuten ennen on tehnyt. Issias nimittäin iski, siihen kun yhdistää päälle lantion kipeyden ja häpyluun vihlonnan niin voinette arvata ettei liikkuminen tai liikkumatta oleminen ole kovinkaan mukavaa.
Lisäksi eilinen meni sohvalla, koska meinasi flunssa iskeä, nyt en uskalla vielä sanoa menikö ohi vai onko vielä taustalla kummittelemassa.
Harmittaa, kun pitäisi käydä hieman asioilla, muttei se tuon eilisen flunssan alun ja issiaksen kanssa oikein onnistu.
Kai tämä on sitten kropan tapa kertoa, että minunkin on aika lakata elämästä liian positiivisesti ja ruvettava kyllästymään tähän raskauteen :) Taidan olla kroppani mielestä aika jääräpää, kun näin kovilla panoksilla sen tarvitsee minua hätyytellä :D
Yksi päivä laskettuunaikaan, menen sanattomaksi :)
keskiviikko 14. syyskuuta 2011
39+0
Eilen tiistaina käytiin jälleen sairaalassa ultrassa arvioimassa piskuisen kokoa, samalla tarkastettiin kohdunsuun tilanne ja lantion joustavuus. Hyvältä näyttää, piskuinen menee keskikäyrällä kokonsa puoleen ja tämän hetken arvio oli 3,3kg. Lantiokin on normaalia ja joustaa, joten alatiesynnytystä suunnitellaan. (Ähäkutti äiti!) Kohdunsuullakin jotain pientä muutosta on tapahtunut, joten ei tässä ihan turhaan supisteluista olla "kärsitty". Kohdun suu on pehmeä ja antaa myöten sormelle, mittaa 2,5cm ja miehen muistin mukaan auki 1cm. Itse en tosin varmaksi muista sanoiko lääkäri kohdunsuun olleen auki, mutta mies on varma asiasta. Jostakin syystä lääkäri ei tälläkään kerralla merkinnyt sairaalassa neuvolakorttiin mitään tuosta kohdunsuun tilanteesta, enkä tietty äkänny tarkistaa asiaa ajoissa. Kaikki näytti muutenkin olevan kunnossa, lapsiveden määrä hyvä, piskuisen liikkeet hyvät, hengitysharjoitukset hyvät (kylkiluut liikkuivat), joten ei tässä nmuu auta kuin jatkaa odotusta. Kohdunsuun tilannehan ei käsittääkseeni kerro yhtään mitään siitä milloin piskuinen olisi syntymässä.
Seuraava käyntikertaa sairaalassa onkin sitten 41+0. Saapi nähdä tarvitaanko tuota aikaa vai ei, veikkaan kyllä, että tarvitaan vaikka tänäänkin supisteli taas päivällä monta kertaa hieman napakammin vihloen, otti oikein kyljestä ja selästä asti. Piti tuon seurauksena muistuttaa miestäkin pakkaamaan sairaalakassiin omat vaatteensa siltä varalta et lähtö tulee ja saadaan sairaalassa perhehuone.
Huomenna sitten neuvolaan kertomaan sairaalan kuulumiset.
Ostettiin eilen muuten vauvalle oma kirjakin, päädyttiin lopulta aika tavalliseen versioon. Ei jotenkin houkutellu ne kaikki kaupalliset muumin, hakkaraiset ja muut. Tykkään kyllä niistä hahmoista, mutta jotenkin enemmän tykkäsin ajattomammasta ja neutraalimmasta vauvakirjasta. Suurena muumifanina en edes tiedä olisinko halunnu itsellenikään muumivauvakirjaa jos sellainen olis ollu aikoinaan mahdollista, etenkään jos olisin poika. Samalla ostettiin myös tuleville isovanhemmille kirja, ruotsiksi, suomeksi meillä jo onkin. Nyt vaan pitää sitten kiikutella noita isovanhemmilta toiselle, kun kummankin vanhemmat on eronnu, ei sitä kuitenkaan viittiny kummankin molemmille vanhemmille omaa ostaa, piskuinenhan hukkuis noihin kirjoihin :D
Viimeyönä näin ensimmäisen vauvaunenkin, siinä synnytin piskuisen joka otettiin multa pois vuorokaudeksi, näin kuulemma piti tehdä. Ja mä olin kovin huolestunut siitä, että miten imetyksen nyt käy. Onneks unen lopussa sain piskuisen paitani alle turvaan.
Viikko laskettuunaikaan, aivan käsittämätöntä! Kolme viikkoa maksimissaan siihen, kun synnytystä aletaan käynnistämään, en tajua! Miljoona asiaa tekemättä ja taitaa jäädäkin tekemättä :)
Oletko sinä nähnyt jo vauvaunia?
Seuraava käyntikertaa sairaalassa onkin sitten 41+0. Saapi nähdä tarvitaanko tuota aikaa vai ei, veikkaan kyllä, että tarvitaan vaikka tänäänkin supisteli taas päivällä monta kertaa hieman napakammin vihloen, otti oikein kyljestä ja selästä asti. Piti tuon seurauksena muistuttaa miestäkin pakkaamaan sairaalakassiin omat vaatteensa siltä varalta et lähtö tulee ja saadaan sairaalassa perhehuone.
Huomenna sitten neuvolaan kertomaan sairaalan kuulumiset.
Ostettiin eilen muuten vauvalle oma kirjakin, päädyttiin lopulta aika tavalliseen versioon. Ei jotenkin houkutellu ne kaikki kaupalliset muumin, hakkaraiset ja muut. Tykkään kyllä niistä hahmoista, mutta jotenkin enemmän tykkäsin ajattomammasta ja neutraalimmasta vauvakirjasta. Suurena muumifanina en edes tiedä olisinko halunnu itsellenikään muumivauvakirjaa jos sellainen olis ollu aikoinaan mahdollista, etenkään jos olisin poika. Samalla ostettiin myös tuleville isovanhemmille kirja, ruotsiksi, suomeksi meillä jo onkin. Nyt vaan pitää sitten kiikutella noita isovanhemmilta toiselle, kun kummankin vanhemmat on eronnu, ei sitä kuitenkaan viittiny kummankin molemmille vanhemmille omaa ostaa, piskuinenhan hukkuis noihin kirjoihin :D
Viimeyönä näin ensimmäisen vauvaunenkin, siinä synnytin piskuisen joka otettiin multa pois vuorokaudeksi, näin kuulemma piti tehdä. Ja mä olin kovin huolestunut siitä, että miten imetyksen nyt käy. Onneks unen lopussa sain piskuisen paitani alle turvaan.
Viikko laskettuunaikaan, aivan käsittämätöntä! Kolme viikkoa maksimissaan siihen, kun synnytystä aletaan käynnistämään, en tajua! Miljoona asiaa tekemättä ja taitaa jäädäkin tekemättä :)
Oletko sinä nähnyt jo vauvaunia?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
