21+1

Jälleen ollaan aloitettu uusi viikko, on tää hurjaa :)

Tänään oli myös ensimmäinen perhevalmennus. Ihan pikkaisen kyllä petyin, mutta ehkä ensikerralla jo parempaa kun on tuo "teoriajakso" nyt takana. Lähinnä mä kyllä petyin hammashoitajan puheisiin, mutta annetaan se sille naiselle anteeks kun oli ekaa kertaa vetämässä tuollaista ja vielä puhui aika huonoa suomea. Kelan edustaja sen sijaan oli ihan huippu, sen kans sai jopa höhötellä :) Kerrankin joku kelan ihminen oli ihminen ja hauska :)

Tänään kävin myös neuvolassa hakemassa lisää liuskoja verensokerimittariin ja samalla mitattiin hemppa, verenpaine ja katsottiin valkuaiset virtsasta. Kaikki muuten ok, mutta hemppa oli taas laskenu, 112 oli viimeeks ja nyt 107. Kävin sitten hakemassa ihan oikeaa rautaa apteekista ja toivon ettei vatsa muutu kiveksi. Vähän mä kyllä tuota hempan laskua osasin aavistellakkin kun on ollu huimaista ja 24/7 väsymystä, vaikka olenkin nukkunu ihan hyvin. Unohdin neuvolassa kysyä tuosta vihlonnasta mitä vatsassa on nyt muutamana päivänä ollu, ihan alhaalta vatsaa vihlaisee välillä ilkeesti ja tänään vihlonta ylettyi jo ylemmäksikin vatsaan.

Ja kuten lupasin niin laitetaanpa tähän mukaan myös tuo masukuva, joka tosin on otettu tänään eikä päivillä 21+0, kuten koitan tavallisesti ottaa sen tai siis mies ottaa ja minä seison vatsan kanssa kuvassa :)

21+1 masu, mitäs tuumaatte? Minkä kokoinen tuo teidän mielestä on? Onko viikkoihin nähden iso, normaali vai pieni? Ja voin kertoa et noi tulevat maitovarastotkin on aika valtavat jo nyt, ei enää isompia ritsikoita Seppälästä tai Lindexiltä löydy, en tiiä mistä seuraavat käydään ostamassa.. tai ne imetysliivit : /

20+6

Jatkuva väsymys tuntuu painavan päälle tällä hetkellä. Jo useampana aamuna on ollut järettömän vaikeaa päästä sängystä ylös, siitäkin huolimatta, että olen nukkunut kuitenkin sen kahdeksan tuntia tai yli ja saanut herätä töihinkin vasta kahdeksan maissa. Väsymys vaan tuntuu olevan koko päiväistä. Töissä tuntee kuinka väsymyksen vuoksi on herkillä, onneksi sää on sallinut olla paljon ulkona lasten kanssa, ei ole tarvinnut hermojaan kiristää sisällä metelissä. Saapi nähdä kuinka sitä pärjää loppuviikon jos luvattu sade tulee.

Ja mitenhän sitä pärjää jos tästä kesästä tulee yhtään luvatun kaltainen, jotkuthan on lupaillu samanlaista jollei lämpimämpääkin kesää kuin viimekesä. Minä kyllä rakastin viime kesää ja ottaisin sellaisia vaikka loppuelämäni, mutta tulevan kesän jaksaminen joskus hetken aikaa mietityttää. Minähän olen tunnettu palelemisesta, mutta nyt ihmiset hämmästelee kun vetelen vähissä vaatteissa niin sisällä kuin ulkonakin, minä joka viime vuonna sentään pidin sisällä ja joskus ulkonakin villasukkia vielä juhannusviikolla :) Raskaushan se taitaa lämmittää minua nyt.. mitenhän paljon se lämmittää heinä-elokuussa.

Katselin tuossa blogeja ja huomasin lähes kaikkien julkaisseen masukuvia, joskohan minäkin huomenna otettavan kuvan laittaisin esille, onhan tässä jo puoliväli ylitetty. Tosin loppuviikko saattaa olla sen verran kiireinen etten tiedä mikä päivä sen ehtii julkaisemaan.

20+3

Joka kerta klikatessani sivussa olevaa laskuria hämmästelen kuinka voi olla, että päiviä pikkuisen syntymään on enää alle puolet jäljellä, en vaan käsitä, ei mene jakeluun :)

Soittelin äitiyspolille ja kyselin niistä nipistelyistä, kutinoista ja ilmakuplista. Ja kuten arvelinkin nipistelyt on kohdun kasvua ja vatsapeitteiden venymistä. Kutina ja ilmakuplat on pikkuisen liikkeitä, kutinaa se nimitteli "perhosen siiviksi", minä tosin korjasin ettei se siltä tunnu vaan ihan kuin pienien sormien hivelyiltä, mutta lujasti tuo silti väitti niiden johtuvan siitä kun pikkuinen osuu kohtuun :) Eihän ne toki ole siis sormien hivelyä, sillä pikkuisen sormet on vielä liian pieniä, mutta tuntuvat siltä kuin ihan pikkuiset sormet hivelisivät ihoa sisältäpäin. Kutina ei siis todellakaan tunnu siltä kuin joku hento siipi hipaisisi, vaan kyllä se ihan kunnon kutinaa on :) Ilmakuplat ovat sitten jo potkuja, hentoja vielä, sillä ilmeisesti istukka vaimentaa. Näin asian arvelinkin olevan, mutta kun en usko mitään ennen kuin näen ja kun moni väitti ettei ne niitä ole. Onneks tuon kätilön lisäksi olen kuullu muitakin puolesta puhujia niin nyt uskallan jo väittää olevani oikeassa :) Lisäksi juttelin asiasta ystäväni kanssa joka juuri synnytti ja jolla oli myös istukka aivan edessä ja tuo allekirjoitti nuo tuntemukseni, myös tuolla kätilöllä oli itsellään ollu istukka edessä.

Muutama ilta sitten tunsin kyllä kovemmankin potkun, kunnon tömäyksen, oikeastaan kaksi. Tömäyksiä ei tosin sen jälkeen ole kuulunut ja kutinatkin on ollu vähäisempiä, ehkä meillä on viihdytty eri asennossa. Tänään on tosin taas enemmän kutissu, et voihan se olla niinkin et pitkän työpäivän jälkeen ei ole pikkuinenkaan enää niin jaksanut liikuskella, vähemmästäkin metelistä ja menosta sitä väsyy.

20+0

Oh hoh! Se ois sitten raskauden puoliväli. En pysty ihan vielä sulattamaan sitä et huomisesta alkaen päiviä on vähemmän laskettuunaikaan kuin odotuksen alkuun :) Mahtava juttu, mutta hassulta se tuntuu.

Aikamoinen urakka tosin tähänkin asti käyty läpi. On kerätty lähes kaikki oppikirjan raskausvaivat/oireet, no okei muutaman jätin teille muillekin, mutta ihan riittävästi niitä on tullu haalittua :) Ja jos ei sitten itse raskaus ole häiriköinyt niin sitten on ollu kaiken maailman tartuntatauteja ym. Viimeisimpänä, mutta ei vähäisimpänä vietin vappuaattoyön oksentaen, minä joka en vatsaleikkauksen vuoksi voi oksentaa, tuloksena sitten koko naama täynnä pieniä verenpurkaumia. Kuumekkin kohosi kahdeksi päiväksi yli 38 asteeseen ja sen päätteeksi kokeili mitä on käydä hieman matalammalla 35,6. Tänään onneks jo olinkin töissä, jossa tosin sitten työkaverin vuoro olla kotona oksentamassa.

No jos alkuraskaus meni pahoinvoinnin kourissa, niin nyt tuntuu alkaneen liitoskivut selässä. Pääsiäisenä tais lantionluut lähteä liikkeelle kun autoani siivosin monta tuntia. Kävin tänään lainaamassa sairaalan välinelainaamosta tukivyön, tosin sen jälkeen menin kirppikselle josta löysin muutamalla eurolla kaksi Anitan hyväkuntoista tukivyötä :) Löysin mä kirppikseltä tosin paljon muutakin.. vaavillepa hyvinkin :) No, katsellaan mikä tukivöistä tuntuu parhaimmalle, mennään sitten sen voimalla, töissä joutuu kuitenkin niin paljon seisomaan ja olemaan liikkeessä koko päivän. Liitoskipujen lisäks mulla on niitäkin pidempään ollu vaivana jalkapohjien kipeytyminen, kotiin kun pääsen niin nykyisin alkaa olla sekä jalat että selkä niin kipeät ettei seisominen tee hyvää, eikä myöskään istuminen, kävelemisestä puhumattakaan. Onneks noi selkäkivut ei ole vielä ollu ihan joka päivä yhtä pahoja, jalat sen sijaan kyllä lähes joka päivä, paitsi viikonloppuisin kun ei tarvii olla liikkeellä.

Mutta, vaikka vaivoja on edelleen, eikä ne tässtä raskaudessa taida koskaan loppuakkaan niin onnellinen olen silti. Tällä htekellä elämä tuntuu valoisalta ja raskaus ihanalta :) Pikkuhiljaa myös todelliselta, vaikkei niistä liikkeistä ole vieläkään mitään varmuutta. Eilinen ultra jotenkin avasi raskautta lisää ja toivottavasti sen voimalla jaksaa sinne asti et liikkeeet varmistuu :)

Vatsa alkaa olla sen kokoinen et moni takki käy jo pieneksi, jopa se takki joka oli vielä vuosi sitten valtava ja jonka kohdalla nauroin sisään mahtuvan vaikka minkälaisen mahan.. ja toppien/lyhythihaisten helma nousee navan päälle :)

Mutta, nyt saunaan nauttimaan tästä loppuillasta :) Huomenna taas uudet kujeet =)

19+6

Varoitus: Seuraava teksti on piiitkä ja sisältää paljon hymyä :)

Tänään oli rakenneultra, mentiin sinne naapurikaupunkiin ja katseltiin meidän pikkuista vähän eri ulottuvuuksilla kuin normi ultrassa, pääasiassahan tuollakin ultratutkimus tehdään tavallisella kuvalla, mutta kyllä me varmaan melkein puolet ajasta saatiin katsella 4d kuvaa, jollei enemmänkin. Tosin meidän pikkuinen se sitten majailee istukan takana ja halusi meille alkuun näyttä vain selkäänsä. Istukka on siis tuossa vatsan päällä tai alla, miten se nyt sit kuuluu sanoa, mutta edessä siis ja tästä syystä liikkeetkin on vielä minulta hukassa. Kutinoista ja nipistelyistä mä tietysti unohdin kysyä ja meinasinkin soitella asiasta nyt jälkeenpäin, vaikka eihän nuo mitään vakavaa (varmaan) ole, uteliaisuus voittaa kuitenkin :)

Kätilö sai sitten moukaroida sillä ultrakapulalla mun vatsaa aikalailla, että saatiin muksu kääntymään mittoja varten ja sitten viel niin et kasvot ja myös sukupuoli näkyis.. kaikki saatiin kuitenkin lopulta katseltua, vaikka istukka sen verran edessä onkin ettei ihan kokonaista kasvokuvaa saatukkaan. Muutaman kerran koko kasvot pikaisesti vilahti, mut ei siinä perässä aina pysyny :) Aikamoiselta luurangolta muksu välillä kuvissa näytti, kätilö sille toiveen esittikin et kääntyis jotta saatais parempia kuvia, eikä sellaisia pelottavia :)

Kaikki mitat oli todella hyviä, kätilö totesikin jossain vaiheessa ettei muista yhtä tasaisia tuloksia koskaan ennen mitanneensa. Keskiarvoksi taisi tulla lopulta 19+4 joka onkin hieman oikeampi kuin laskettuaika jonka mukaan ollaan siis päivillä 19+6 :) Itseasiassa nuo kaikki mitat olivat 19+1-19+6 välillä, vaikka heittoa olikin saanut olla noin 2 vkoa kumpaankin suuntaan. Sydän, aivot, verisuonet, varpaat, sormet, kaikki näytti todella hyvältä. Kätilö myös todella ihanasti kertoi ja näytti koko ajan tosi tarkasti mitä näki ja mitä on missäkin, pieni anotomian oppi tuli samalla :) Saatiin myös nuo kaikki mitatut tulokset kotiinkin, kun kauniisti pyydettiin :)

Nähtiin tietysti myös se perinteinen vilkutus, jumppahetki ja sormen imeminen, tosin meillä se sormi oli pikkurilli :) Myös paparatseihin kyllästyttiin ja käsi tungettiin kameran eteen ja suosittu paikka oli olla myös siellä istukan takana piilossa. Ruokakin oli ilmeisesti maistunut, olihan vatsan ympärys luvuista suurin, juuri nautittua lapsivettä se tosin kätilön mukaan oli mikä vatsan sai suuremmalta näyttämään :) Ja kyllähän se käsi kävi myös siellä haaroissa nyppimässä, johon kätilö sitten totesikin naureskellen et, "Pojat on poikia" :)

Terve poika sieltä siis taitaa aika vahvasti tulla, sen verran monta kertaa sekä perinteisellä kuvalla, että 4d kuvalla tuo killutin siellä haaroissa vilahteli, ettei se oikein epäselväksi jäänyt :) Tosin aina on se mahdollisuus et jotain nähtiin väärin tai siellä olikin vaan paikat turvoksissa, mutta jos kätilö kolme kertaa sanoo pojaksi ja itse asian myös useasti toteaa niin kaipa tuohon voi jo aika vahvasti uskoa.. ja olihan meitä paikalla siis kolme silmäparia. Saatiin haaroista kaksi kuvaakin, yksi perinteinen ja yksi paremmilla ulottuvuuksilla. Ja erityisesti tuo 4d (vai onko se nyt sit 3d) kuva on aika vahvasti pojan, tavallisessakin vahva, mutta siinä voi aina helpommin sekoittaa napanuoraan.

Mun ja miehen iskä ei kumpikaan muuten halunnu tietää sukupuolta. Miehen isä sanoi harkitsevansa ja mun iskä kielsi jopa kertomasta äitipuolelle :D "Ei sitä saa sanoa!" Tuli iskän suusta melkein vihaisena :)

Kokemus oli siis aivan ihana ja tuo kätilö on ainakin juuri oikeassa ammatissa :) Onneks mentiin tuonne rakenneultraan, sillä nyt uskallan jo miettiä synnytystäkin paremmin, se kun todennäköisesti tulee tapahtumaan juuri tuossa sairaalassa :)

"Äidin nenä, isän vehkeet."

Olen yhtä hymyä :)

19+3

Kutittelu vatsassa jatkuu, välillä esiintyy myös pieniä nipistelyjä. Tämä kaikki alkaa olla "säännöllistä" eli joka päiväistä, usein tämä esiintyy ruokailujen jälkeen ja etenkin iltaisin sohvalla tai koneen ääressä istuskellessani. Juuri nytkin vatsa kutisee, n 10 minuuttia sitten söin aamupalan. Kutina ei kuitenkaan ole pysynyt täysin samanlaisena tai no kutina kyllä, mutta siihen on saatu lisämausteita, nyt sen mukana on "kuplintaa" ja välillä nuo "kuplat" liikkuvat. Kaikkinensa tuo kutittelu kestää noin 5-30 minuuttia kerrallaan ja esiintyy ehkä noin 4-5 kertaa päivässä, töissä tuota toki ei niin tarkasti ole huomannut kun siellä on niin kova tohina ja meteli koko ajan. Kutittelu alkaa usein harvakseltaan ja usein aika hentona, mutta monesti se villiintyy ja silloin esiintyy enemmän myös noita kuplia, lopuksi kutina taas harvenee ja lopulta loppuu kokonaan. Tätä kuplivan kutisevaa tunnetta on nyt ollut jo reilun viikon verran, mutta "säännöllistä" ja voimakkaampaa/pidempää se on ollut vasta muutaman päivän.

Jännityksellä odotamme miksi tämä kutina muuttuukaan vielä vai loppuuko se jossakin vaiheessa.

Tunnelma raskauden suhteen on onneks parempi, vihdoin alkaa pää kertomaan, että äitihän minusta taitaa tulla. Vaikka tuolla tavalla ajattelu hieman pelottaakin, entäs jos tiistaina kaikki ei olekkaan hyvin. Toisaalta tässä on nyt melkein 20 viikkoa pelätty ja loppuelämä menee varmasti lapsen puolesta pelätessä, joten ehkä tähän pelkäämiseen vaan saa tottua :)

Hauskaa vappua kaikille!

19+1

Neuvola jälleen takana, masukin mitattiin, oli käyrien yläpuolella, mutta niin kuulemma melkein aina näillä viikoilla. Painoa on tullut sopivasti viikkoa kohden, vähemmän kuin aikaisemmin. Verensokerimittauksiinkin oltiin erittäin tyytyväisiä ja syke kuulosti hyvältä. Hemppa sen sijaan oli laskenut sen verran, että rautakuurille jouduin.. yyh!

Viikko kaksikymmentäkin on alkanut ja töissä keskustellaan kesälomatoiveista, oma toiveeni sijoittuu heinä-elokuulle. Meinasin laittaa kaikki vuoden lomapäivät käyttöön ennen äippälomaa, turha niitä kai on säästellä enää seuraavalle kesälle. Hassulta se toki tuntuu, että enää muutama kuukausi ja minä jäisin kotiin :)

Ensi viikon tiistain ultra alkaa jo hieman jännittämään :)