2kk neuvola

Tänään kahden kuukauden neuvola ja ensimmäinen rokote, tosin suun kautta. Paino noussu ja pituuttakin tullut lisää, hattukin kasvanut. Ei ehkä mittaustuloksien kasvu yhtä suurta kuin aikaisemmin, etenkään painon osalta, mut aika hurjastihan se alkuun nousikin. Ei tuo neuvolassa asiasta kuitenkaan maininnut joten tuskin on tarvetta olla huolissaan. Vaikka äitinä sitä toki on, kun ei vatsakaan ole vielä kunnossa. Neuvolassa eivät olleet siitäkään huolissaan.

Mummi tulee huomenna yöksi, äitiä hermostuttaa ja hieman stressaa. Äiti-tytär suhteemme on hieman haastava ja voimille käyvä.

En ole kerinnyt koneelle joten kommenteihin vastailu on viivästynyt, tällä puhelimella ja tällä muistilla se ois turhauttavaa kun ei näe kommentia samalla kun kirjoittaa. Koitan keritä ja muistaa vastailla viikonlopun aikana.

Oma käsi ja omat sormet

Meillä on löydetty nyt oma käsi, jo kohta viikon verran omaa nyrkkiä on jo kovasti ihmetelty, sitä on myös syöty ja sillä on paukutettu roikkuvia leluja, leluihin muutaman kerran onnistuttu jo jopa tarttumaan ja sekös on ollu kummallista.
Eilen Libero-kassin mukana tullutta pörriäistä yritettin jopa laittaa suuhun ja kyllähän sen "pyrstösulat" sinne saatiinkin :) Tuo pörriäinen on muuten ollut jo pitkään pop ja ehdoton ykkönen. Sille jutellaan, sitä komennetaan, sille hymyillään, sitä tuojotetaan, sitä hakataan ja nyt sitä myös syödään.

Poika on nyt selkeästi päättänyt ryhtyä peukalon syöjäksi, se on kyllä ollut minulle selvää jo pidempään, merkit ovat olleet selkeitä. Nyt nyrkki ja välillä hetkeksi jopa peukku tai etusormi ovat löytäneet tiensä jo suuhun, yhä useammin ja useammin. Tuttia koitettu välillä tarjota, mutta ei kelpaa, sairaalassa vielä kelpasi, mutta sitten löyty tissi. Eilen annoin maitoa pullosta jotta saisi samalla lääkettä, suuttui pullolle, luuli kai mun tarjonneen tuttia.

Jokunen päivä sitten poika ihmetteli sitterissä ollessaan jopa omia jalkojaan. Sitteri onkin tällä hetkellä sylin ja tissin jälkeen paras paikka, etenkin jos siitä pääsee seuraamaan vanhempien touhuja tai saa leikkiä pörriäisen ja sen ystävien kanssa jumppamaton kaaren alla. Lattialla meillä ei viihdytä, sohvalla, sängyllä tai hoitotasolla jonkin verran. Eilen tosin viihdyttiin viltin päällä lattialla kun äiti kaksoi viihdyttää :)

Nimi talletettu

Tänään on nimi toimitettu ja talletettu maistraatin tietoon ja läpi kuulemma meni sanoi isi :)
Nimenantojuhla vietetään tosin isin ja toisen siviilikummin työvuorojen vuoksi vasta tammikuussa, päivää ei viel ole päätetty, mut lähipäivinä pitäisi päättää. Alunperin juhla piti pitää jo tulevana sunnuntaina, mutta pienten aikataulu ongelmien ja erimielisyyksien takia se siirtyi. Mummilla ja fammulla on hieman ongelmia jaksaa odottaa nimen julkaisua.

Poikahan täytti jo maanantaina kaksi kuukautta, tarkoittaa siis sitä, että paperi myöhästyi maistraatista muutamalla päivällä. Onneksi poika ei vanhempien mokan takia jäänyt nimettömäksi, eikä onneksi maistraatti päättänyt pojan nimeä :)

Ei tullut pojasta Tarzania, ei olisi kuulemma mennyt läpi :D

Väsynyt ruokaremontoija

Muutama päivä sitten jätin ruokavaliostani maidon, munan ja viljojen lisäksi pois myös kalan. Söin ennen tuota päätöstä kahtena peräkkäisenä päivänä kalaa ruuaksi ja kaksi yötä meillä valvottiin vatsan takia. Kakka oli myös taas vihreää ja limaista, tosin ei se ole vielä ollut normaalia kertaakaan tämän kokeilun aikana, mutta oli se jo ehkä hieman parempaan päin. Nytkin vaikuttaisi kakka taas pikkaisen paremmalta vaikka ilmaa vatsassa vielä onkin ja se kiusaa meitä etenkin öisin.

Äiti toivoo jo suuresti tämän vaivan loppumista ja syyllisen löytymistä, pojan takia ja myös oman itsensä takia. Alkaa äidin psyyke olemaan kovilla, kun ei saa nukuttua kunnolla. Pelottaa, että väsymys, uupumus ja pettymys alkaa vaikuttamaan tunteisiin poikaa kohtaan.
Apujoukkojenkin apu nukkumisen osalta on mennyt hieman penkin alle ajoituksen suhteen.

Ruokavalioremontti

Niin siinä sitten kävi ettei siirtyminen maidottomaan ruokavalioon tainnut riittää. Viime torstaista asti olen ollut maidottomalla ruokavaliolla, mutta pojan kakka ei ole muuttunut mihinkään, välillä näytti paremmalta, mutta jo seuraavassa vaipassa oli pettymys vastassa. Kakka on vihreän, limaisuuden ja pahan hajun lisäksi välillä jopa aivan vetistä, myös hyvin pientä punaista raitaa on sieltä löytynyt, ilmeisesti loppupää suolesta on hieman ärtynyt rajuista kakkaamisista. Tänään kävimme neuvolassa lääkärillä joka viel konsultoi lastenlääkäriä ja nytpä olenkin sitten maidottomalla, munattomalla ja viljattomalla ruokavaliolla. Kahden viikon päästä aletaan vähitellen kokoilla jokaista vuorotellen ja kun/jos syyllinen löytyy saadaan lastenlääkäriltä kelaa varten todistukset ja tietoa jatkosta.

Että ei tässä helpolla päästetä.

Maidon korviketta äidille

Kaikkeen sitä ryhtyy kun äidiksi tulee. Ennen olisin sanonut etten minä ainankaan, vaan nyt sitten kuitenkin aijon keskustella vauvan kakasta ja sen väristä ja koostumuksesta :)

Poika on kärsinyt kovasti ilmavaivoista tai lähinnä kakkaa on tehty tuntikin välillä itkun kanssa. Lisäksi itkua on ollut paljon etenkin iltaisin. Joitakin kertoja tässä muutaman viikon sisään on kakka ollu vihreää ja hieman limaista, mutta jo pian taas ollut normaalia. Nyt se muutama päivä sitten "repesi" totaalisesti ja kakka on ollut todella pahan hajuista, myrkynvihreää ja todella limaista. Soittelinkin asiasta neuvolaan ja sain ohjeeksi siirtyä Relasta öljyttömään DDS-junioriin ja Cuplatonista Disflatyliin, D-vitamiininä me onkin jo valmiiks käytetty öljytöntä Jekovittia. Tämän lisäks minä siirryn viikosta kahteen maidottomalle ruokavaliolle, meillä siis äiti elää nyt maidon korvikkeilla. Toki tietysti kaiken tämän lisäksi välttelen niitä perinteisiä ilmaa aiheuttavia ja allergisoivia ruokia kuten sipulia, herneitä, papuja, kaalia, lanttua, suklaata, ruisleipää, vahvoja mausteita ja pähkinöitä.

Nyt maidotonta ruokavaliota on jatkunu jo kaksi kokonaista päivää ja viime yö ainakin nukuttiin jo paljon paremmin. Jo eilen illalla oli havaittavissa muutosta parempaan, illalla ei itketty läheskään niin paljon ja oltiin ehkä muutenkin pikkaisen rauhallisempia. Yöllä pankki sitten räjäitettiin nukkumalla yhtä soittoa reilu viisi tuntia, arvatkaa oliko äiti iloinen :)

Yöllä toki valvottiin taas se tavallinen tunti kuuden ja seitsemän välillä, syötiin aluksi ja lopuksi ja siinä välissä väännettiin kakkaa, joka muuten oli jo osittain normaalia. Tuo olikin yön ainoa herätys ja seuraava herätys oli sitten vasta yhdeksän jälkeen, jolloin olikin aika taas ryystää aamumaidot ja sen jälkeen jumppailla ja tohista sängyllä musiikin mukaan.

Toivotaan et tää nyt tosiaan ois suunta parempaan ja jatkuisi samanlaisena myös tulevina öinä.

Meillä mentiin eilen nukkumaan vasta kahdeltatoista, että älkää siis ihmetellä yön "aikataulua". Meillä myös nukutaan päivällä 12-18 välillä 3-4 tunnin päikkärit ulkona vaunuissa. Ne tosin onkin päivän ainoat pidemmät päikkärit, muut päikkärit on 15-60 minuuttia riputeltuna aamupäivään ja iltaan.

Minkäslaista rytmiä teillä muilla eletään? Onkos teillä huomattu jotakin ruokia joihin pikkuisen vatsa reagoi?

Ensimmäinen kuukausi ja hieman päälle

Kuukausi tuli täyteen jo aikaa sitten ja ensimmäinen isänpäiväkin vietettiin. Meno on ollut hurjaa ja olen ollut lähes täysin sidottu poikaan, siitä johtuen en ole kerinnyt tai jaksanut kirjoitella tänne, harmi sillä olisi kivaa saada tuntemuksia ja tapahtumia ylös.

Ensimmäiset kaksi viikkoa kotona olivat hormooneista ja väsymyksestä johtuen aikamoista menoa. En todellakaan ymmärtänyt niitä jotka käskivät nauttimaan vauva-ajasta. Minä en ainankaan nauttinut noista viikoista, enkä tosin vieläkään ymmärrä miks kaikki hokevat tuota. Joka kerta kun joku käski/käskee nauttia vauva-ajasta, niin mun teki mieli tunkea niille tumppu suuhun ja sanoa etten mä ainakaan nauti siitä etten pääse edes vessaan, en saa syötyä, en nukuttua, olen jatkuvasti kamalan väsynyt ja hormoonit kiusaa. Mitä ihmeen nautittavaa siinä on kun kannan itkevää lasta pitkin asuntoa väsyneenä jo toista tuntia, itkuisena, nälkäisenä ja kamalassa vessahädässä???

Onneks tilanne on nyt osittain hieman helpottunut, syöttäminen on tällä hetkellä hieman harvempaa, vain siis puolentoistatunnin välein :) ja poika nukkuu jo kerran päivässä kunnon päiväunet, eikä vain pikaisesti nukahda tissille ja herää jos koitan siirtyä. Tai siis herää kyllä yleensä jos nukahtaa tissille ja minä siirryn vierestä pois, mutta koska oppi tällä viikolla nukkumaan vaunuissa ulkona, on meillä nyt vedetty välillä yli neljänkin tunnin päikkäreitä. Tosin kun ne päikkärit nukutaan ulkona vaunuissa niin minä en osaa mennä nukkumaan itkuhälyttimen kanssa, äidin päikkärit jää siten välistä, mutta onneks anoppi käy nyt kerran viikossa ja myös perheohjaaja käy 1-2 kertaa viikossa, molempien "vierailujen" aikana minulla on lupa nukkua jos olen väsynyt. Mieshän meillä tekee kolmivuorotyötä kuusi päivää putkeen, joten on lähes kokonaan poissa laskuista aina tuon kuusi päivää kerrallaan. Hän siis on joko töissä tai sitten nukkuu, pienen osan päivästä hän on meidän kanssamme, mutta silloinkin poika usein nukkuu päiväunia, joten kaikki illat ja yöt on lähes yksin mun vastuulla. Ja koska meillä huudetaan lähes joka ilta puolesta tunnista kolmeen tuntiin iltaisin ja myös lähes joka yö niin ottaa hieman välillä voimille.

Onneks kuitenkin nyt on apua tarjolla ja päivälläkin saan hetken touhuta omiani kun poika nukkuu ulkona päikkäreitä.

Meillä on muuten myös vauva jolla on kova imemisen tarve, tutti ei kelpaa, sormia ei vielä oikein osata viedä kunnolla suuhun ja sekös harmittaa, pikku hiljaa tosin tällä viikolla tuo taito on alkanut kehittymään. Usein miten tosin imeskeltävänä on äidin olkapää :) Olkapään lisäksi tissi on kova sana. Poika sai kyllä jo sairaalassa kosketuksen tuttiin aj söikin sitä siellä joitakin kertoja, mutta kotona se sama tutti ei sitten enää kelvannutkaan, ilmeisesti poika tajusi tissin olevan parempi vaihtoehto. Tosin kyllä sille tissillekin osataan sitten raivota, onneks kyllä välillä myös jutella ja hymyillä :)

Meidän vauva rakastaa myös läheisyyttä, joka tarkoittaa syliä ja jatkuvasti. Kantaliinassa ei kuitenkaan viihdytä, joten äidin tai isin sylissä pitää olla koko ajan. Pikku hiljaa olen koittanut totuttaa kantoliinaan tai oikeastaan olen totutellut tuollaisella joustavalla tuubikankaanpalalla, olen sen avulla saanut pojan hieman tottumaan kankaan aiheuttamaan puristukseen, vaikka eihän tuo kannattele poikaa niin että saisin molemmat omat käteni vapaaksi. Parempi kuitenkin kuin ei mitään ja ompahan pikkaisen tullut tuntumaa liinailua ajatellen.

Jo sairaalassa hoitajat huomasivat pojan olevan fyysinen ja rakastavan siis lähellä oloa, vanhempiinsa kyllä tullut. Vaikka joskus äiti toivoisi ettei ihan niin fyysinen olisi, nukkuessakin kun tarvitsee kurkkia, että joku on varmasti vielä vieressä. Ja tissiin on hyvä nojata päätään ja herätys on karu jos tyyny viedään pois.

Vauhti on myös tosi kivaa, liikettä ja actionia, pitää olla. Paikallaan ei siis auta olla vaan poikaa pitäisi hytkytellä ja kantaa ympäri taloa. Hieman helpottaa se, että isi keksi ripustaa katosta köyttä ja koukut johon saadaan turvakaukalo ripustettua, näin äitikin pääsee joskus vessaan. Lisäksi äiti kiittää itseään et meni joskus ostamaan jumppapallon, tuo pelasti raskausaikana ja on pelastanu nyt varmaan satoja hetkiä, ei rasitu selkäkään niin kun pallolla saa hyvin hytkyteltyä, siis silloin kun poika ei vaadi sitä kävelyä samalla.

Onneks tässäkin on saatu helpotusta tällä viikolla, kun poika on alkanut osoittaa kiinnostusta leluja kohtaan ja on jo viitynyt muutaman pienen hetken jumppamatolla yksinkin. Topsin aina ei sielläkään viihdytä ja jos viihdytääån voi tuo olla mitä tahansa minuutin ja viiden minuutin välillä :)

Tässä pikaisia kuulumisia meiltä, koitan nyt parantaa tapani ja saada hieman useammin tänne päiviteltyä, ettei menisi kaikki kasvutapahtumat ja tuntemukset aivan unholaan. Onneks latasin puhelimeeni ohjelman jolla voin kanssa tätä paremmin päivitellä. Tosin poika imuttelee nykyisin maitonsa aika vauhdilla ja kiukkuaa tissille ja äidille jos keskityn liikaa imetyksen aika muihin juttuihin. Muu aikahan meneekin sitten poikaa viihdyttäessä tai omia tarpeita hoidellessa. No ehkä jos nää pitkät päiväunet jatkuu saan pikku hiljaa purettua tekemättömien asioiden listaa niin et saan aikaa myös tälle blogille.

Olen sitä salasanaa asiaa miettinyt ja tollut siihen tulokseen etten nyt ainakaan toistaiseksi siihenh ryhdy, jops muutan mieleni niin ilmoittelen kyllä hyvissä ajoin. Synnytyskertomuksenkin meinasin tänne jossain vaiheessa kirjoitella, katsotaan sitten miten paljastava ja laaja siitä tulee :)

Ja kyllä mä olen koittanu teidän muiden blogeja lukea ja olenkin niitä aika hyvin saanu seurattua puhelimeni kautta, kommentointi on kuitenkin jääny aika vähäiseksi sillä jostain syystä en saa teidän kaikkien blogeihin puhelimella kommentoitua, joillekin onnistuu pienen kamppailun jälkeen joillekin ei onnistu ollenkaan :(
Pahoitteluni siis hiljaisuudesta sielläkin puolella ja onnittelut kaikille niille jotka ovat pikkuisensa saaneet syliinsä!