Niin siinä sitten kävi ettei siirtyminen maidottomaan ruokavalioon tainnut riittää. Viime torstaista asti olen ollut maidottomalla ruokavaliolla, mutta pojan kakka ei ole muuttunut mihinkään, välillä näytti paremmalta, mutta jo seuraavassa vaipassa oli pettymys vastassa. Kakka on vihreän, limaisuuden ja pahan hajun lisäksi välillä jopa aivan vetistä, myös hyvin pientä punaista raitaa on sieltä löytynyt, ilmeisesti loppupää suolesta on hieman ärtynyt rajuista kakkaamisista. Tänään kävimme neuvolassa lääkärillä joka viel konsultoi lastenlääkäriä ja nytpä olenkin sitten maidottomalla, munattomalla ja viljattomalla ruokavaliolla. Kahden viikon päästä aletaan vähitellen kokoilla jokaista vuorotellen ja kun/jos syyllinen löytyy saadaan lastenlääkäriltä kelaa varten todistukset ja tietoa jatkosta.
Että ei tässä helpolla päästetä.
tiistai 29. marraskuuta 2011
lauantai 26. marraskuuta 2011
Maidon korviketta äidille
Kaikkeen sitä ryhtyy kun äidiksi tulee. Ennen olisin sanonut etten minä ainankaan, vaan nyt sitten kuitenkin aijon keskustella vauvan kakasta ja sen väristä ja koostumuksesta :)
Poika on kärsinyt kovasti ilmavaivoista tai lähinnä kakkaa on tehty tuntikin välillä itkun kanssa. Lisäksi itkua on ollut paljon etenkin iltaisin. Joitakin kertoja tässä muutaman viikon sisään on kakka ollu vihreää ja hieman limaista, mutta jo pian taas ollut normaalia. Nyt se muutama päivä sitten "repesi" totaalisesti ja kakka on ollut todella pahan hajuista, myrkynvihreää ja todella limaista. Soittelinkin asiasta neuvolaan ja sain ohjeeksi siirtyä Relasta öljyttömään DDS-junioriin ja Cuplatonista Disflatyliin, D-vitamiininä me onkin jo valmiiks käytetty öljytöntä Jekovittia. Tämän lisäks minä siirryn viikosta kahteen maidottomalle ruokavaliolle, meillä siis äiti elää nyt maidon korvikkeilla. Toki tietysti kaiken tämän lisäksi välttelen niitä perinteisiä ilmaa aiheuttavia ja allergisoivia ruokia kuten sipulia, herneitä, papuja, kaalia, lanttua, suklaata, ruisleipää, vahvoja mausteita ja pähkinöitä.
Nyt maidotonta ruokavaliota on jatkunu jo kaksi kokonaista päivää ja viime yö ainakin nukuttiin jo paljon paremmin. Jo eilen illalla oli havaittavissa muutosta parempaan, illalla ei itketty läheskään niin paljon ja oltiin ehkä muutenkin pikkaisen rauhallisempia. Yöllä pankki sitten räjäitettiin nukkumalla yhtä soittoa reilu viisi tuntia, arvatkaa oliko äiti iloinen :)
Yöllä toki valvottiin taas se tavallinen tunti kuuden ja seitsemän välillä, syötiin aluksi ja lopuksi ja siinä välissä väännettiin kakkaa, joka muuten oli jo osittain normaalia. Tuo olikin yön ainoa herätys ja seuraava herätys oli sitten vasta yhdeksän jälkeen, jolloin olikin aika taas ryystää aamumaidot ja sen jälkeen jumppailla ja tohista sängyllä musiikin mukaan.
Toivotaan et tää nyt tosiaan ois suunta parempaan ja jatkuisi samanlaisena myös tulevina öinä.
Meillä mentiin eilen nukkumaan vasta kahdeltatoista, että älkää siis ihmetellä yön "aikataulua". Meillä myös nukutaan päivällä 12-18 välillä 3-4 tunnin päikkärit ulkona vaunuissa. Ne tosin onkin päivän ainoat pidemmät päikkärit, muut päikkärit on 15-60 minuuttia riputeltuna aamupäivään ja iltaan.
Minkäslaista rytmiä teillä muilla eletään? Onkos teillä huomattu jotakin ruokia joihin pikkuisen vatsa reagoi?
Poika on kärsinyt kovasti ilmavaivoista tai lähinnä kakkaa on tehty tuntikin välillä itkun kanssa. Lisäksi itkua on ollut paljon etenkin iltaisin. Joitakin kertoja tässä muutaman viikon sisään on kakka ollu vihreää ja hieman limaista, mutta jo pian taas ollut normaalia. Nyt se muutama päivä sitten "repesi" totaalisesti ja kakka on ollut todella pahan hajuista, myrkynvihreää ja todella limaista. Soittelinkin asiasta neuvolaan ja sain ohjeeksi siirtyä Relasta öljyttömään DDS-junioriin ja Cuplatonista Disflatyliin, D-vitamiininä me onkin jo valmiiks käytetty öljytöntä Jekovittia. Tämän lisäks minä siirryn viikosta kahteen maidottomalle ruokavaliolle, meillä siis äiti elää nyt maidon korvikkeilla. Toki tietysti kaiken tämän lisäksi välttelen niitä perinteisiä ilmaa aiheuttavia ja allergisoivia ruokia kuten sipulia, herneitä, papuja, kaalia, lanttua, suklaata, ruisleipää, vahvoja mausteita ja pähkinöitä.
Nyt maidotonta ruokavaliota on jatkunu jo kaksi kokonaista päivää ja viime yö ainakin nukuttiin jo paljon paremmin. Jo eilen illalla oli havaittavissa muutosta parempaan, illalla ei itketty läheskään niin paljon ja oltiin ehkä muutenkin pikkaisen rauhallisempia. Yöllä pankki sitten räjäitettiin nukkumalla yhtä soittoa reilu viisi tuntia, arvatkaa oliko äiti iloinen :)
Yöllä toki valvottiin taas se tavallinen tunti kuuden ja seitsemän välillä, syötiin aluksi ja lopuksi ja siinä välissä väännettiin kakkaa, joka muuten oli jo osittain normaalia. Tuo olikin yön ainoa herätys ja seuraava herätys oli sitten vasta yhdeksän jälkeen, jolloin olikin aika taas ryystää aamumaidot ja sen jälkeen jumppailla ja tohista sängyllä musiikin mukaan.
Toivotaan et tää nyt tosiaan ois suunta parempaan ja jatkuisi samanlaisena myös tulevina öinä.
Meillä mentiin eilen nukkumaan vasta kahdeltatoista, että älkää siis ihmetellä yön "aikataulua". Meillä myös nukutaan päivällä 12-18 välillä 3-4 tunnin päikkärit ulkona vaunuissa. Ne tosin onkin päivän ainoat pidemmät päikkärit, muut päikkärit on 15-60 minuuttia riputeltuna aamupäivään ja iltaan.
Minkäslaista rytmiä teillä muilla eletään? Onkos teillä huomattu jotakin ruokia joihin pikkuisen vatsa reagoi?
sunnuntai 20. marraskuuta 2011
Ensimmäinen kuukausi ja hieman päälle
Kuukausi tuli täyteen jo aikaa sitten ja ensimmäinen isänpäiväkin vietettiin. Meno on ollut hurjaa ja olen ollut lähes täysin sidottu poikaan, siitä johtuen en ole kerinnyt tai jaksanut kirjoitella tänne, harmi sillä olisi kivaa saada tuntemuksia ja tapahtumia ylös.
Ensimmäiset kaksi viikkoa kotona olivat hormooneista ja väsymyksestä johtuen aikamoista menoa. En todellakaan ymmärtänyt niitä jotka käskivät nauttimaan vauva-ajasta. Minä en ainankaan nauttinut noista viikoista, enkä tosin vieläkään ymmärrä miks kaikki hokevat tuota. Joka kerta kun joku käski/käskee nauttia vauva-ajasta, niin mun teki mieli tunkea niille tumppu suuhun ja sanoa etten mä ainakaan nauti siitä etten pääse edes vessaan, en saa syötyä, en nukuttua, olen jatkuvasti kamalan väsynyt ja hormoonit kiusaa. Mitä ihmeen nautittavaa siinä on kun kannan itkevää lasta pitkin asuntoa väsyneenä jo toista tuntia, itkuisena, nälkäisenä ja kamalassa vessahädässä???
Onneks tilanne on nyt osittain hieman helpottunut, syöttäminen on tällä hetkellä hieman harvempaa, vain siis puolentoistatunnin välein :) ja poika nukkuu jo kerran päivässä kunnon päiväunet, eikä vain pikaisesti nukahda tissille ja herää jos koitan siirtyä. Tai siis herää kyllä yleensä jos nukahtaa tissille ja minä siirryn vierestä pois, mutta koska oppi tällä viikolla nukkumaan vaunuissa ulkona, on meillä nyt vedetty välillä yli neljänkin tunnin päikkäreitä. Tosin kun ne päikkärit nukutaan ulkona vaunuissa niin minä en osaa mennä nukkumaan itkuhälyttimen kanssa, äidin päikkärit jää siten välistä, mutta onneks anoppi käy nyt kerran viikossa ja myös perheohjaaja käy 1-2 kertaa viikossa, molempien "vierailujen" aikana minulla on lupa nukkua jos olen väsynyt. Mieshän meillä tekee kolmivuorotyötä kuusi päivää putkeen, joten on lähes kokonaan poissa laskuista aina tuon kuusi päivää kerrallaan. Hän siis on joko töissä tai sitten nukkuu, pienen osan päivästä hän on meidän kanssamme, mutta silloinkin poika usein nukkuu päiväunia, joten kaikki illat ja yöt on lähes yksin mun vastuulla. Ja koska meillä huudetaan lähes joka ilta puolesta tunnista kolmeen tuntiin iltaisin ja myös lähes joka yö niin ottaa hieman välillä voimille.
Onneks kuitenkin nyt on apua tarjolla ja päivälläkin saan hetken touhuta omiani kun poika nukkuu ulkona päikkäreitä.
Meillä on muuten myös vauva jolla on kova imemisen tarve, tutti ei kelpaa, sormia ei vielä oikein osata viedä kunnolla suuhun ja sekös harmittaa, pikku hiljaa tosin tällä viikolla tuo taito on alkanut kehittymään. Usein miten tosin imeskeltävänä on äidin olkapää :) Olkapään lisäksi tissi on kova sana. Poika sai kyllä jo sairaalassa kosketuksen tuttiin aj söikin sitä siellä joitakin kertoja, mutta kotona se sama tutti ei sitten enää kelvannutkaan, ilmeisesti poika tajusi tissin olevan parempi vaihtoehto. Tosin kyllä sille tissillekin osataan sitten raivota, onneks kyllä välillä myös jutella ja hymyillä :)
Meidän vauva rakastaa myös läheisyyttä, joka tarkoittaa syliä ja jatkuvasti. Kantaliinassa ei kuitenkaan viihdytä, joten äidin tai isin sylissä pitää olla koko ajan. Pikku hiljaa olen koittanut totuttaa kantoliinaan tai oikeastaan olen totutellut tuollaisella joustavalla tuubikankaanpalalla, olen sen avulla saanut pojan hieman tottumaan kankaan aiheuttamaan puristukseen, vaikka eihän tuo kannattele poikaa niin että saisin molemmat omat käteni vapaaksi. Parempi kuitenkin kuin ei mitään ja ompahan pikkaisen tullut tuntumaa liinailua ajatellen.
Jo sairaalassa hoitajat huomasivat pojan olevan fyysinen ja rakastavan siis lähellä oloa, vanhempiinsa kyllä tullut. Vaikka joskus äiti toivoisi ettei ihan niin fyysinen olisi, nukkuessakin kun tarvitsee kurkkia, että joku on varmasti vielä vieressä. Ja tissiin on hyvä nojata päätään ja herätys on karu jos tyyny viedään pois.
Vauhti on myös tosi kivaa, liikettä ja actionia, pitää olla. Paikallaan ei siis auta olla vaan poikaa pitäisi hytkytellä ja kantaa ympäri taloa. Hieman helpottaa se, että isi keksi ripustaa katosta köyttä ja koukut johon saadaan turvakaukalo ripustettua, näin äitikin pääsee joskus vessaan. Lisäksi äiti kiittää itseään et meni joskus ostamaan jumppapallon, tuo pelasti raskausaikana ja on pelastanu nyt varmaan satoja hetkiä, ei rasitu selkäkään niin kun pallolla saa hyvin hytkyteltyä, siis silloin kun poika ei vaadi sitä kävelyä samalla.
Onneks tässäkin on saatu helpotusta tällä viikolla, kun poika on alkanut osoittaa kiinnostusta leluja kohtaan ja on jo viitynyt muutaman pienen hetken jumppamatolla yksinkin. Topsin aina ei sielläkään viihdytä ja jos viihdytääån voi tuo olla mitä tahansa minuutin ja viiden minuutin välillä :)
Tässä pikaisia kuulumisia meiltä, koitan nyt parantaa tapani ja saada hieman useammin tänne päiviteltyä, ettei menisi kaikki kasvutapahtumat ja tuntemukset aivan unholaan. Onneks latasin puhelimeeni ohjelman jolla voin kanssa tätä paremmin päivitellä. Tosin poika imuttelee nykyisin maitonsa aika vauhdilla ja kiukkuaa tissille ja äidille jos keskityn liikaa imetyksen aika muihin juttuihin. Muu aikahan meneekin sitten poikaa viihdyttäessä tai omia tarpeita hoidellessa. No ehkä jos nää pitkät päiväunet jatkuu saan pikku hiljaa purettua tekemättömien asioiden listaa niin et saan aikaa myös tälle blogille.
Olen sitä salasanaa asiaa miettinyt ja tollut siihen tulokseen etten nyt ainakaan toistaiseksi siihenh ryhdy, jops muutan mieleni niin ilmoittelen kyllä hyvissä ajoin. Synnytyskertomuksenkin meinasin tänne jossain vaiheessa kirjoitella, katsotaan sitten miten paljastava ja laaja siitä tulee :)
Ja kyllä mä olen koittanu teidän muiden blogeja lukea ja olenkin niitä aika hyvin saanu seurattua puhelimeni kautta, kommentointi on kuitenkin jääny aika vähäiseksi sillä jostain syystä en saa teidän kaikkien blogeihin puhelimella kommentoitua, joillekin onnistuu pienen kamppailun jälkeen joillekin ei onnistu ollenkaan :(
Pahoitteluni siis hiljaisuudesta sielläkin puolella ja onnittelut kaikille niille jotka ovat pikkuisensa saaneet syliinsä!
Ensimmäiset kaksi viikkoa kotona olivat hormooneista ja väsymyksestä johtuen aikamoista menoa. En todellakaan ymmärtänyt niitä jotka käskivät nauttimaan vauva-ajasta. Minä en ainankaan nauttinut noista viikoista, enkä tosin vieläkään ymmärrä miks kaikki hokevat tuota. Joka kerta kun joku käski/käskee nauttia vauva-ajasta, niin mun teki mieli tunkea niille tumppu suuhun ja sanoa etten mä ainakaan nauti siitä etten pääse edes vessaan, en saa syötyä, en nukuttua, olen jatkuvasti kamalan väsynyt ja hormoonit kiusaa. Mitä ihmeen nautittavaa siinä on kun kannan itkevää lasta pitkin asuntoa väsyneenä jo toista tuntia, itkuisena, nälkäisenä ja kamalassa vessahädässä???
Onneks tilanne on nyt osittain hieman helpottunut, syöttäminen on tällä hetkellä hieman harvempaa, vain siis puolentoistatunnin välein :) ja poika nukkuu jo kerran päivässä kunnon päiväunet, eikä vain pikaisesti nukahda tissille ja herää jos koitan siirtyä. Tai siis herää kyllä yleensä jos nukahtaa tissille ja minä siirryn vierestä pois, mutta koska oppi tällä viikolla nukkumaan vaunuissa ulkona, on meillä nyt vedetty välillä yli neljänkin tunnin päikkäreitä. Tosin kun ne päikkärit nukutaan ulkona vaunuissa niin minä en osaa mennä nukkumaan itkuhälyttimen kanssa, äidin päikkärit jää siten välistä, mutta onneks anoppi käy nyt kerran viikossa ja myös perheohjaaja käy 1-2 kertaa viikossa, molempien "vierailujen" aikana minulla on lupa nukkua jos olen väsynyt. Mieshän meillä tekee kolmivuorotyötä kuusi päivää putkeen, joten on lähes kokonaan poissa laskuista aina tuon kuusi päivää kerrallaan. Hän siis on joko töissä tai sitten nukkuu, pienen osan päivästä hän on meidän kanssamme, mutta silloinkin poika usein nukkuu päiväunia, joten kaikki illat ja yöt on lähes yksin mun vastuulla. Ja koska meillä huudetaan lähes joka ilta puolesta tunnista kolmeen tuntiin iltaisin ja myös lähes joka yö niin ottaa hieman välillä voimille.
Onneks kuitenkin nyt on apua tarjolla ja päivälläkin saan hetken touhuta omiani kun poika nukkuu ulkona päikkäreitä.
Meillä on muuten myös vauva jolla on kova imemisen tarve, tutti ei kelpaa, sormia ei vielä oikein osata viedä kunnolla suuhun ja sekös harmittaa, pikku hiljaa tosin tällä viikolla tuo taito on alkanut kehittymään. Usein miten tosin imeskeltävänä on äidin olkapää :) Olkapään lisäksi tissi on kova sana. Poika sai kyllä jo sairaalassa kosketuksen tuttiin aj söikin sitä siellä joitakin kertoja, mutta kotona se sama tutti ei sitten enää kelvannutkaan, ilmeisesti poika tajusi tissin olevan parempi vaihtoehto. Tosin kyllä sille tissillekin osataan sitten raivota, onneks kyllä välillä myös jutella ja hymyillä :)
Meidän vauva rakastaa myös läheisyyttä, joka tarkoittaa syliä ja jatkuvasti. Kantaliinassa ei kuitenkaan viihdytä, joten äidin tai isin sylissä pitää olla koko ajan. Pikku hiljaa olen koittanut totuttaa kantoliinaan tai oikeastaan olen totutellut tuollaisella joustavalla tuubikankaanpalalla, olen sen avulla saanut pojan hieman tottumaan kankaan aiheuttamaan puristukseen, vaikka eihän tuo kannattele poikaa niin että saisin molemmat omat käteni vapaaksi. Parempi kuitenkin kuin ei mitään ja ompahan pikkaisen tullut tuntumaa liinailua ajatellen.
Jo sairaalassa hoitajat huomasivat pojan olevan fyysinen ja rakastavan siis lähellä oloa, vanhempiinsa kyllä tullut. Vaikka joskus äiti toivoisi ettei ihan niin fyysinen olisi, nukkuessakin kun tarvitsee kurkkia, että joku on varmasti vielä vieressä. Ja tissiin on hyvä nojata päätään ja herätys on karu jos tyyny viedään pois.
Vauhti on myös tosi kivaa, liikettä ja actionia, pitää olla. Paikallaan ei siis auta olla vaan poikaa pitäisi hytkytellä ja kantaa ympäri taloa. Hieman helpottaa se, että isi keksi ripustaa katosta köyttä ja koukut johon saadaan turvakaukalo ripustettua, näin äitikin pääsee joskus vessaan. Lisäksi äiti kiittää itseään et meni joskus ostamaan jumppapallon, tuo pelasti raskausaikana ja on pelastanu nyt varmaan satoja hetkiä, ei rasitu selkäkään niin kun pallolla saa hyvin hytkyteltyä, siis silloin kun poika ei vaadi sitä kävelyä samalla.
Onneks tässäkin on saatu helpotusta tällä viikolla, kun poika on alkanut osoittaa kiinnostusta leluja kohtaan ja on jo viitynyt muutaman pienen hetken jumppamatolla yksinkin. Topsin aina ei sielläkään viihdytä ja jos viihdytääån voi tuo olla mitä tahansa minuutin ja viiden minuutin välillä :)
Tässä pikaisia kuulumisia meiltä, koitan nyt parantaa tapani ja saada hieman useammin tänne päiviteltyä, ettei menisi kaikki kasvutapahtumat ja tuntemukset aivan unholaan. Onneks latasin puhelimeeni ohjelman jolla voin kanssa tätä paremmin päivitellä. Tosin poika imuttelee nykyisin maitonsa aika vauhdilla ja kiukkuaa tissille ja äidille jos keskityn liikaa imetyksen aika muihin juttuihin. Muu aikahan meneekin sitten poikaa viihdyttäessä tai omia tarpeita hoidellessa. No ehkä jos nää pitkät päiväunet jatkuu saan pikku hiljaa purettua tekemättömien asioiden listaa niin et saan aikaa myös tälle blogille.
Olen sitä salasanaa asiaa miettinyt ja tollut siihen tulokseen etten nyt ainakaan toistaiseksi siihenh ryhdy, jops muutan mieleni niin ilmoittelen kyllä hyvissä ajoin. Synnytyskertomuksenkin meinasin tänne jossain vaiheessa kirjoitella, katsotaan sitten miten paljastava ja laaja siitä tulee :)
Ja kyllä mä olen koittanu teidän muiden blogeja lukea ja olenkin niitä aika hyvin saanu seurattua puhelimeni kautta, kommentointi on kuitenkin jääny aika vähäiseksi sillä jostain syystä en saa teidän kaikkien blogeihin puhelimella kommentoitua, joillekin onnistuu pienen kamppailun jälkeen joillekin ei onnistu ollenkaan :(
Pahoitteluni siis hiljaisuudesta sielläkin puolella ja onnittelut kaikille niille jotka ovat pikkuisensa saaneet syliinsä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
